Prosessipoliisista turvasatamaksi – Miten tekoäly mahdollistaa johtajaa johtamaan ihmistä, ei suoritusta?

Minulla on sekä hyviä että huonoja uutisia niille johtajille ja esihenkilöille, joiden työviikko kuluu lähinnä tilannepalavereissa, tuntilistojen tarkistamisessa ja projektiseurannan päivittämisessä. Huono uutinen on se, että tekoäly tekee raportit, laatii projektisuunnitelmat ja optimoi resurssit paljon ihmistä nopeammin, tarkemmin ja lisäksi ilman kahvi- ja lounastaukoja. Jos arvosi esihenkilönä on perustunut pelkkään suorittamisen vahvistamiseen ja prosessien valvomiseen, tekoäly tekee sinusta helposti korvattavan tai jos suoraan puhutaan, niin myös tarpeettoman. Mikä sitten on se hyvä uutinen? Hyvän uutisen perustana on se, että olet tietoinen siitä, ettet johtajana ja esihenkilönä ole koskaan ollutkaan olemassa pelkästään sitä varten, että vahtisit Excel-solujen täyttymistä, vaan johtajuutesi perustuu johonkin muuhun paljon tärkeämpään eli ihmisiin.

”Esihenkilön rooli on muuttumassa rajuimmin sitten teollisen vallankumouksen”

Edellä sanomani pieni kärjistys perustuu siihen, mitä työelämässä ja etenkin johtajuudessa on tällä hetkellä tapahtumassa. Nimittäin samalla, kun tekoälytyökalujen vyöry lupaa meille ennenkuulumatonta tehokkuutta, tekee se organisaatioista helposti entistä hämmentyneempiä, kuormittuneempia ja muutosväsyneempiä. Ihmisten kokema kuormitus ei siis vähene tekoälyn tulemiseen, vaan se usein voi jopa lisääntyä. Muutostahti aiheuttaa epävarmuutta, identiteettikriisejä ja muutosvastarinnan lisääntymistä. Juuri siksi voidaan aivan perustellusti sanoa, että esihenkilön rooli on muuttumassa rajuimmin sitten teollisen vallankumouksen.

”Tekoälyn ujuttautuminen johtamiseen lisääntyy koko ajan”

Tekoälyn ujuttautuminen johtamiseen lisääntyy vauhdilla koko ajan. Käytännössä sen merkityksen lisääntymistä voidaan tarkastella ainakin kolmesta eri näkökulmasta. Ensimmäisenä näkökulmana voidaan pohtia sitä, että puhutaanko tällöin tekoälyjohtamisesta vai enemmänkin koneiden ”mikromanageroinnista?” Tällä tarkoitan sitä, että tekoäly ei välttämättä korvaa johtajaa, mutta se sen sijaan uhkaa muuttaa johtajat sellaisten numeroiden tuijottajiksi, joita ei tarvitsisi edes mitata. Tämä voi aivan huomaamatta johtaa siihen, että liiallinen dataohjautuvuus saattaa vahingossa tappaa ihmisten välisen luottamuksen. Tekoälyn tuottamat ennusteet ja suorituskykymittarit tekevät organisaatioista helposti kylmiä koneistoja, ellei joku muista kysyä sitä tärkeintä kysymystä: ”Miltä tämä tuntuu ihmisistä?”

Toiseksi voidaan miettiä sitä, että tekoäly tekee enenevissä määrin työn, mutta kuka kantaa vastuun sen tekemistä virheistä? Tällä haluan tuoda esille sen, että johtamisen syvintä ydintä on vastuu ja sen kantaminen eli se tarkoittaa, että joku seisoo päätöksen takana silloinkin, kun se menee pieleen. Tekoäly voi kyllä suositella, optimoida ja laatia strategiapohjia, mutta sillä ei ole, ainakaan vielä riittävästi, johtajalta vaadittavaa selkärankaa. Tällä hetkellä moni tuntuu toistelevan ”teknologista utopiaa” siitä, että ”algoritmi tekee puolestamme parempia päätöksiä”. Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertaista, sillä ainakin vastuun ottaminen ja empatiakyky ovat niitä asioita, joita ei voi ulkoistaa millekään serverille.

Kolmantena näkökulmana on vielä hyvä nostaa esille, että nykyään pitäisi yhä enemmän pohtia sitä, että miten johtajuus muuttuu, kun johtajan rutiinit automatisoidaan ja siirretään tekoälyn hoidettavaksi? Vastauksena tässä pitäisi tietenkin olla, että johtajien pitää yhä enemmän keskittyä ihmisten johtamiseen. Mutta onko se niin yksinkertaista? Nimittäin kun raportit syntyvät napin painalluksella ja kalenterit järjestyvät tekoälyn avulla, johtajalle jää käteen johtamisen vaikein osuus eli ihmisten kohtaaminen, epävarmuuden sietäminen ja suunnan näyttäminen. Tämä tarkoittaa sitä, että johtajien pitää siirtyä pois ”palaverien pyörittäjistä” todellisiksi valmentajiksi ja organisaation kulttuurin rakentajiksi. Tämä ei kuitenkaan kaikilta nykyisiltä johtajilta suju ongelmitta.

”Tekoäly herättää vieläkin monissa organisaatioissa ja johtajissa epäluuloa ja jopa pelkoa”

Tekoäly herättää vieläkin monissa organisaatioissa ja johtajissa epäluuloa ja jopa pelkoa. Voidaan sanoa, että pelko ja epäluulo organisaatioissa, erityisesti johtamisessa, johtuu harvoin vain pelkästään ”muutosvastarinnasta”. Sen sijaan pelon taustalla olevien syiden voidaan katsoa olevan paljon syvemmällä. Niiden voidaan katsoa olevan yhdistelmä ihmisen perustarpeita, organisaatiokulttuurin valtasuhteita ja tietoteknisiä uhkakuvia. Itse olen usein sanonut näiden pelkojen pohjautuvan viiteen keskeiseen syyhyn.

  1. Johtajuuden identiteettikriisi ja johtajan valta-aseman mureneminen. Perinteisesti monissa organisaatioissa esihenkilön tai johtajan arvo on vuosikymmeniä pohjautunut siihen, että hän tietää eniten, hallitsee prosessit ja jakaa tietoa. Ainakin monet johtajat itse ovat asennoituneet johtajuuteensa näin. Tietenkään asiat eivät ole pitkään aikaan olleet näin mustavalkoisia, mutta tekoälyn käytön lisääntyminen on tuonut lisää harmaita hiuksia monille johtajille. Pelkona heillä on erityisesti se, kun tekoäly analysoi dataa paremmin, löytää uusia näkökulmia nopeammin ja laatii strategialuonnokset sekunneissa, saattaa moni johtaja tuskastuneena kysyä itseltään: ”Mitä minun johtajuudestani jää jäljelle, jos en olekaan se viisain henkilö huoneessa?” Seurauksena voi olla se, että tekoäly nähdään uhkana omalle asemalle ja asiantuntijuudelle, jolloin sitä mieluummin vähätellään tai vältellään.
  2. Pelko hallinnan menettämisestä. Johtamisen ytimessä on hallinnan tunne ja kyky ottaa vastuuta. Erityisesti syväoppimiseen perustuvat tekoälymallit toimivat usein eräänlaisina ”mustina laatikoina”, jotka antavat vastauksia ja suosituksia, mutta sen sijaan niiden päättelyketjua on vaikea täysin läpinäkyvästi todentaa. Tämänkaltaisen tilanteen takia voi monille johtajille nousta peloksi se, että miten hän johtajana voi seistä päätöksen takana organisaation hallitukselle tai sen asiakkaille, jos hän ei pysty täysin selittämään, mihin algoritmin suositus perustui? Pahimmillaan seurauksena voi olla se, että päätöksentekotilanteissa ei uskalleta riittävästi hyödyntää tekoälyä, koska vastuu epäonnistumisesta lankeaa kuitenkin aina ihmisjohtajalle.
  3. Luottamuksen ja psykologisen turvallisuuden vaarantuminen. Jos tekoäly tuodaan johtamiseen väärällä tavalla, se luo välittömästi ”isoveli valvoo” -efektin. Työntekijöiden peloksi nousee se, että tekoälyä käytetään heidän kyttäämiseensä, tehokkuuden pisteyttämiseen tai valmistelemaan heidän korvaamistaan. Esihenkilöt puolestaan pelkäävät tekoälyn käytön tuhoavan psykologisen turvallisuuden ja luottamuksen tiimeissä. Tästä voi seurata se: että johtajat varovat ottamasta tekoälyä käyttöön avoimesti, tai ainakaan riittävän tehokkaasti, jotta he eivät menettäisi tiimiensä luottamusta.
  4. Osaamattomuus ja virheiden pelko. Monella johtajalla on aito huoli siitä, että he tekevät kriittisiä virheitä tekoälyn käytössä. Pelkona heillä voi olla esimerkiksi se, että syöttääkö hän vahingossa yrityksen liikesalaisuuksia julkiseen malliin? Tai entä jos tekoälyn tuottama data sisältää vinoumia tai hallusinaatioita, joiden pohjalta hän tekee kalliin virheratkaisun? Tästä virheiden pelosta voi pahimmillaan seurauksena olla se, kun yhteisiä pelisääntöjä ja riittävää koulutusta ei ole luotu, turvallisin ratkaisu tuntuu valitettavan usein olevan se, että ei tehdä mitään tai jopa kielletään tekoälyn käyttö kokonaan.
  5. Muutosväsymys sekä vääristynyt ja ennakkoluuloja lisäävä uutisointi. Kärjistettynä tätä voi kuvata eräänlaisena ”hypetys vs. todellisuus” -kärjistyksenä. Organisaatiot kärsivät parhaillaan massiivisesta ”tekoälyuupumuksesta”. Jokainen teknologia-avaus myydään ”vallankumouksena”, ja otsikot maalaavat joko dystopiaa, kuten esimerkiksi työpaikkojen massahäviötä, tai utopiaa, esimerkiksi kaikki ongelmat ratkeavat nappia painamalla. Ehkä eniten pelätään tekoälyn tuomaa lisätyömäärää. Tämän takia organisaatioissa on helpompaa pitäytyä tutuissa ja turvallisissa, vaikka hitaammissa, toimintatavoissa kuin opetella jatkuvasti uusia johtamismenetelmiä ja -työkaluja. Seurauksena tästä voi olla se, että tekoälyn hyödyntäminen siirtyy entistä kaukaisempaan tulevaisuuteen. Tämä voi pahimmillaan johtaa organisaation tuottavuuden ja tehokkuuden laskuun.

”Tärkeintä on, että tekoälyn ja ihmisjohtamisen yhteistyö toimii hyvin”

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että tekoälyn pelko johtamisessa on täysin inhimillistä ja ymmärrettävää. Lääke tähän pelkoon ei todellakaan ole teknologian tuputtaminen, vaan ennemminkin roolien selkeyttäminen. Tekoälyä ei missään tapauksessa tarvitse pelätä johtamisen kumppanina, kun vain muistaa yhden nyrkkisäännön: Tekoäly antaa vastauksia ja vaihtoehtoja, mutta vasta ihminen tuo mukanaan merkityksen, etiikan ja vastuun. Tärkeintä on, että tekoälyn ja ihmisjohtamisen yhteistyö toimii hyvin. Mutta mitä tapahtuu silloin, jos tämä yhteistyösuhde ei ole kunnossa. Seuraava esimerkki ehkä antaa jonkinlaisen kuvan tästä.

”Kansainvälinen asiantuntija- ja asiakaspalveluorganisaatio otti käyttöön tekoälyjärjestelmän, joka seurasi työntekijöiden aktiivisuutta, vastausaikoja ja tehtävien läpimenoaikoja reaaliajassa. Järjestelmä laati automaattisesti viikoittaiset ”tehokkuusraportit” ja lähetti heikosti suoriutuneille työntekijöille automaattisia muistutuksia sekä parannusehdotuksia heidän työhönsä. Esihenkilöt nojasivat näihin raportteihin suoraan kehityskeskusteluissa ja tiimipalavereissa. Tällainen ”algoritmin käskyttämä suoritusmylly” ei kuitenkaan toiminut, vaan tilanne johti takalukkoon. Ensinnäkin luottamus organisaation johdon ja työntekijöiden välillä mureni nopeaan tahtiin. Työntekijät kokivat, aivan hyvästä syystä, joutuneensa jatkuvan mikromanageroinnin ja kyttäyksen kohteeksi. Toiseksi työntekijöiden toimintakulttuuri vääristyi. Ihmiset alkoivat optimoida omaa tekemistään tekoälyn mittareiden mukaan esimerkiksi hoitamalla vain helppoja ja nopeita asiakaskeissejä laadun ja todellisen asiakastyytyväisyyden kustannuksella. Kolmanneksi johtajat ja esihenkilöt vieraantuivat työntekijöistään. Esihenkilöistä tuli pelkkiä algoritmin tuottamien numeroiden viestinviejiä. Lisäksi heiltä jäi huomaamatta, että laskevat suorituslukemat johtuivat tiettyjen työntekijöiden alkavasta työuupumuksesta ja sekavista prosesseista eli sellaisista asioista, joita tekoäly ei osannut tunnistaa. Kaiken tämän lopputuloksena oli se kauhuskenaarion toteutuminen, jossa organisaation työtyytyväisyys romahti, työntekijöiden, etenkin avainhenkilöiden, vaihtuvuus kasvoi ja tiimien ilmapiiri myrkyttyi pahasti.”

Tekoälyn ja ihmisjohtamisen yhteistyö voi toimia myös hyvin, jos yhteistyölle luodaan toimiva perusta. Seuraava esimerkki kuvastaa hyvin tämänkaltaista ymmärrystä.

”Keskisuuri suomalainen asiantuntijayritys kävi läpi suurta toimintakulttuurin muutosta. Tässä yhteydessä esihenkilöt ottivat käyttöön tekoälyassistentin perkaamaan tiimien viikkokatetta, tiivistämään muistioita sekä analysoimaan projektidatan pullonkauloja. Tämän lisäksi esihenkilöt käyttivät tekoälyä omien ajatustensa ja muutosviestintäosaamisensa kehittämiseen ja sparraamiseen. He mm. pyysivät tekoälyltä ideoita siitä, miten tulevat organisaatiomuutokset kannattaisi sanoittaa erilaisille persoonallisuustyypeille. Mitkä asiat tekivät tästä tekoälyn hyödyntämisestä onnistuneen? Ensinnäkin näin kyettiin vapauttamaan ajankäyttöä oikeisiin asioihin. Kun rutiiniraportointi ja tiedonhaku pienenivät murto-osaan aikaisemmasta, esihenkilöt kykenivät käyttämään vapautuneen ajan henkilökohtaisiin one-to-one-keskusteluihin. Lisäksi heille jäi aikaa kysyä työntekijöiltään: ”Miten voit tämän muutoksen keskellä?” Toiseksi esihenkilöt toimivat eräänlaisina inhimillisinä suodattimina. Lisäksi esihenkilöt eivät antaneet tekoälyn kirjoittaa viestejä tiimeille sellaisenaan, vaan käyttivät sitä hyödyksi vain ideointi- ja inspiraatioapuna. Tämän takia lopullinen viestintä oli parhaimmillaan lämmintä, aitoa ja tiimin tilanteen huomioivaa. Kolmanneksi psykologinen turvallisuus lisääntyi. Työntekijöille tehtiin selväksi, että tekoäly on työkalu nimenomaan heidän arkensa helpottamiseen ja sen tarkoituksena ei ole vahtia heidän suorituksiaan. Lisäksi tiimien jäseniä kannustettiin kokeilemaan AI-työkaluja matalalla kynnyksellä ja jakamaan saamansa opit myös muille. Tällainen toimiva yhteistyö ja tehokas viestintä saivat aikaan, että tiimien tehokkuus ja toiminnan tuottavuus paranivat rutiinien automatisoinnin ansiosta. Samoin havaittiin, että muutosvastarinta väheni huomattavasti ja luottamus organisaation johtoon ja esihenkilöihin syveni aikaisemmasta. Voidaankin sanoa, että tässä esimerkissä tekoäly toimi eräänlaisena tukiälynä johtajien ja esihenkilöiden keskittyessä toimimaan ihmisyyden tukena.”

Tekoäly tuo johtamiseen valtavasti uusia mahdollisuuksia, mutta se tuo mukanaan myös monia haasteita. Tärkeää on myös korostaa, että tekoälytyökalujen vyöry ei poista ihmisjohtajan tarvetta, vaan pikemminkin määrittelee hänen roolinsa uudelleen. Tekoälyn hyödyt johtamisessa voidaan tiivistää kolmeen. Ensimmäinen liittyy johtajan hallinnollisen taakan kevenemiseen. Tekoälyn tullessa mukaan kuvioon raportointi, muistioiden tiivistäminen, data-analyysit, kalenterointi ja rutiiniviestintä hoituvat automatisoidusti murto-osassa entisestä ajasta. Tämä vapauttaa esihenkilöiden aikaa enemmän siihen, missä ihminen on korvaamaton eli tiimin kuuntelemiseen, valmentamiseen ja läsnäoloon. Toiseksi tekoäly tuo johtajien päätöksentekoon aikaisempaa parempaa tukea ja ennakointia. Tekoäly kykenee perkaamaan suuria datamääriä, esimerkiksi myyntitrendejä, asiakaspalautteita tai projektien etenemistä nopeasti sekä tunnistamaan kaavoja, joita ihminen ei selaamalla havaitsisi. Kolmanneksi tekoäly tuo paljon lisäarvoa yksilöllisen oppimisen ja kehittymisen tukemiseen. Tekoälyä voi hyödyntää työntekijöiden henkilökohtaisena sparraajana ja assistenttina, mikä helpottaa uusien taitojen opettelua ja arjen ongelmanratkaisuja.

Tekoäly tuo mukanaan myös haasteita johtamiseen. Ensimmäiseksi tekoälyn integroiminen organisaation toimintaan lisää työpaikoilla ainakin aluksi ihmisten muutosväsymystä ja epävarmuutta. Uusien työkalujen jatkuva vyöry aiheuttaa helposti työntekijöissä kuormitusta, riittämättömyyden tunnetta ja pelkoa oman työn merkityksen säilymisestä. Toiseksi tekoäly ei kykene kohtaamaan ihmistä, mikä johtaa empatian ja luottamuksen puutteeseen. Tekoälyltä puuttuu tilanneherkkyys, kulttuurinen ymmärrys ja aito kyky empatiaan. Jos johtamista yritetään ”ulkoistaa” tekoälyn tuottamille algoritmeille tai mittareille, seurauksena on usein luottamuksen mureneminen. Kolmanneksi tekoäly nostaa monia eettisiä kysymyksiä, tietosuojahaasteita ja vinoutumia. Tekoälymallit voivat nojata vinoutuneeseen dataan, jotka haittaavat esimerkiksi rekrytoinnissa tai suorituksen arvioinnissa. Lisäksi yrityksen liikesalaisuuksien ja henkilötietojen suojaaminen vaatii tarkkaa ohjeistusta ja valvontaa.

”Tekoäly on tullut elämäämme pysyvästi”

Tekoälyyn liitetyistä haasteista huolimatta tekoäly on tullut elämäämme pysyvästi, halusimme sitä tai emme. Tämän takia jokaisessa organisaatiossa pitäisi vakavasti paneutua asiaan. Olen havainnut usein, että organisaatioissa käytävä tekoälypuhe on usein strategista pyörittelyä, mutta sitten arki tökkii vastaan ja asiat eivät etene. Onko tämä arjen paine sitten ainoa syy siihen, miksi monet organisaatiot eivät vieläkään hyödynnä tekoälyä johtamisessa tarpeeksi, vaikka sen potentiaali on kaikkien tiedossa? Yksi vastaus tähän kysymykseen on varmaankin se, että pilvipalveluista ja pro-tunnuksista huolimatta tekoälyn hyödyntämisestä puuttuvat oikeat pelisäännöt. Monissa organisaatioissa tekoälyn käyttö on eräänlaista ”villiä länttä”. Johto ei uskalla ottaa työkaluja systemaattisesti käyttöön johtamisen tukena, kuten vaikkapa datan analysointiin, resursoinnin ennakointiin tai viestinnän sparraukseen, koska he pelkäävät tietoturvaloukkauksia tai sitä, että joku syöttää asiakastiedot julkiseen malliin. Tämä johtaa sitten siihen, että kun yhteisiä pelisääntöjä eli ”mitä saa tehdä ja mitä ei” ei ole kirkastettu, turvallisin ratkaisu organisaatiotasolla on olla tekemättä mitään.

Toiseksi johtajilla on digilukutaidon ”kynnys” ja enemmän tai vähemmän perusteltu ajanpuute. Johtajat kyllä tietävät, että tekoälyä pitäisi käyttää, mutta kalenterit ovat täynnä perinteistä ”palaveripalloilua”. Uusien työkalukokeilujen aloittaminen vaatii vaivaa, opettelua ja sen sietämistä, että aluksi tapahtuu virheitä tai tulos on pelkkää kökköä. Kun arki painaa päälle, tekoälytyökalut jäävät avaamatta, ja palataan vanhoihin tuttuihin exceleihin ja manuaaliseen raportointiin, koska se on niin ”tuttua ja turvallista”.

Kolmantena tekoälyn hyödyntämistä estävä tekijä on pelko kyttäyskulttuurista ja tekoälyn väärinkäytöstä. Organisaatioissa on epäilyksiä siitä, että tekoäly tuodaan johtamiseen vain valvonnan välineenä. Koska organisaatioiden johdossa pelätään työntekijöiden vastarintaa ja keskinäisen luottamuksen murenemista, tekoälytyökaluja ei uskalleta ottaa käyttöön edes silloin, kun niistä olisi aitoa hyötyä arjen keventämisessä. Tämän seurauksena on se, että edistynyt teknologia jää hyödyntämättä, jotta näin kyetään säilyttämään status quo ”rauha maassa ja hyvä tahto ihmisten kesken”.

Neljänneksi monissa organisaatioissa jäädään odottamaan sitä ”täydellistä järjestelmää” unohtamalla näin toimimalla arjen mikroparannukset. Organisaatiot odottavat usein jotain isoa, valmista ja kallista ”AI-johtamisjärjestelmää”, joka ratkaisisi kaikki yrityksen ongelmat samalla kerralla. Tällöin unohdetaan, että suurin tekoälyn arvo syntyy pienistä, arkisista teoista, kuten esimerkiksi siitä, että esihenkilö käyttää ChatGPT:tä tai Geminiä viikkopalaverin muistion tiivistämiseen, ideoiden sparraamiseen tai palautteen luonnosteluun. Joskus tuntuu siltä, että tällöin jäämään vertauskuvallisesti odottamaan kuuta taivaalta, vaikka lapio olisi jo valmiina kädessä.

Kun näitä edellä kerrottuja tekijöitä tarkastelee, niin voidaan sanoa, että organisaatiot eivät epäonnistu tekoälyn hyödyntämisessä niinkään teknologian puutteesta, vaan enemmänkin rohkeuden ja selkeyden puutteesta. Niissä odotetaan valmista utopiaa, vaikka kaiken järjen mukaan pitäisi aloittaa arjen pienistä kokeiluista ja selkeistä pelisäännöistä. Lisäksi jotta tekoälystä saadaan paras hyöty ilman, että inhimillisyys kärsii, johtajan kannattaa noudattaa ainakin seuraavia kolmea periaatetta.

  1. Ota tekoäly ”älykkääksi assistentiksi”, älä ”päätöksentekijäksi”. Käytä tekoälyä ideointiin, luonnosteluun, datan jäsennykseen ja vaihtoehtojen kartoitukseen. Lopullinen päätös, eettinen harkinta ja ihmisten kohtaaminen kuuluvat aina ihmisjohtajalle.
  2. Sijoita tekoälyn hyödyntämisellä säästetty aika ihmisten tukemiseen. Jos tekoäly säästää viikostasi 3–5 tuntia rutiinityöstä, älä täytä sitä aikaa uusilla suoritteilla. Käytä se mieluimmin one-to-one-keskusteluihin, ilmapiirin seuraamiseen ja psykologisen turvallisuuden vahvistamiseen.
  3. Rakenna organisaatioosi kokeilukulttuuria ja aseta rajoja. Kannusta tiimejä kokeilemaan tekoälytyökaluja matalalla kynnyksellä, mutta määrittele samalla myös selkeät raamit tietoturvalle ja työssä jaksamiselle. Varmista, ettei tekoälyn tuoma tehokkuus johda kohtuuttomiin työtaakkoihin.

”Tekoäly ei automatisoi johtajuutta”

Kirjoitukseni lopuksi on vielä hyvä todeta, että tekoäly ei automatisoi johtajuutta. Se on riisunut siitä vain hallinnollisen kuoren ja paljastanut sen ytimen. Parhaat johtajat lakkaavat olemasta prosessipoliiseja ja alkavat toimia muutosvalmentajina ja turvasatamina myrskyn keskellä. Nykyaikaisen esihenkilön arvoa ei todellakaan enää mitata siinä, kuinka tehokkaasti hän saa tiiminsä tekemään suoritteita. Sen sijaan se mitataan siinä, kuinka turvallisen ja muutosjoustavan ympäristön hän pystyy luomaan silloin, kun ympärillä oleva teknologia ja työtavat muuttuvat jatkuvasti. Voidaan sanoa, että tekninen suorittaminen on tässä muutosprosessissa halpaa hyödykettä. Tunne-elämän tukeminen, empatia ja ihmisen kohtaaminen ovat loppujen lopuksi ne ainoat asiat, jotka eivät konseptoidu algoritmiin.

Arvoisa johtaja, kun seuraavan kerran avaat tekoälytyökalusi laatiaksesi raportin, tiivistääksesi muistion tai optimoidaksesi tiimisi työjonon, pysähdy hetkeksi ja mieti. Säästit juuri nimittäin tunnin työaikaa. Pohdi, miten aiot käyttää tuon tunnin. Annan sinulle kaksi vaihtoehtoa. Voit joko käyttää sen toisen raportin luomiseen – tai sitten voit sulkea läppärin kannen, mennä jonkun työntekijäsi luo ja kysyä häneltä: ”Kaiken tämän muutoksen keskellä, miten sinä oikein voit ja mitä sinä tarvitset juuri nyt?” Itse asiassa tässä on johtajuuden jakolinja. Tekoäly hoitaa suorittamisen. Sinun tehtäväsi johtajana on huolehtia ihmisistä, jotka sitä tekevät.

Esa Lehtinen

Tarvittaessa olen valmis pitämään innostavia teemaluentoja erilaisissa organisaatioissa niin johtajuudesta, johtamisen eri alueista kuin myös työyhteisöjen toiminnan kehittämisestä. Näitä luentoja on mahdollista pitää myös etäluentoina. Yhteyttä minuun voi ottaa joko puhelimitse: 0500-699818 tai sähköpostitse esa.lehtinen@kec.fi

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *