Joulukuussa Napapiirin pohjoispuolella oli täysi talvi. Pakkanen paukkui yli 20-asteessa, täysikuu loisti ja revontulet hehkuivat taivaalla antaen edes jonkin verran valoa Lapin kaamokseen. Erämaassa oli hiljaista ja rauhallista. Oli niin hiljaista, että siellä kulkeva vaeltaja pystyi hyvin kuulemaan askeltensa lumessa narskumisen lisäksi oman hengityksensä ja sydämen sykkeensä äänen. Kaikki tuntui niin rentouttavalta, jopa uneliaalta, mutta tämä kaikki oli vain lumetta, sillä Joulumaassa oli täysi tohina päällä. Kaikkialla oli vilskettä: tonttuverstaiden koneet pauhasivat täysillä, kiireiset tontut juoksivat sinne ja tänne sekä postiautot ja Joulumaan alihankintayritysten rekka-autot kiisivät niin Joulumaahan kuin Joulumaasta poiskin jatkuvalla tahdilla. Kaikesta näkyi, että joulu oli lähestymässä lujaa vauhtia.
”Nykyaika on tavoittanut myös Joulumaan”
Monilla oli tiukassa vielä käsitys siitä, että Joulumaa on yhä Joulupukin satoja vuosia vanhoihin perinteisiin tiukasti takertuvan autoritäärisen johtamisen kyllästämä organisaatio, missä kaikki tapahtuu Joulupukin hyväntahtoisen, mutta vahvan mielen mukaan. Mutta ei, muutokset ovat saavuttaneet myös Joulumaan. Toki Joulupukki toimii yhä Joulumaaorganisaation itseoikeutettuna konserninjohtajana, mutta hänen ”aisaparikseen” sai Joulumuorin johtama HR-yksikkö nostettua nuorta tonttusukupolvea edustavan Thomas T. Tonttusen nimitettyään hänet Joulumaa-konserniin kuuluvan Tonttupajan toimitusjohtajaksi. Tonttunen oli nuori, innokas ja amerikkalaisessa Harwardin yliopistossa yritysjohtamisen MBA-tutkinnon suorittanut tonttu, jonka punaiset kolmipistelukulasein peittämät kasvot tulivat nopeasti tutuiksi jokaisessa Tonttupajan verstaassa. Tonttunen singahteli lähes valonnopeudella sinne ja tänne, sillä hänen suurena visionaan oli viedä Joulupaja uuteen ja moderniin aikakauteen hänen Harwardissa oppimillaan uusilla ketterillä menetelmillä ja digitaalisella transformaatiolla. Henkilötasolla yhteistyö Joulupukin ja T. Tonttusen välillä toimi jo joten kuten, alussa Joulumuorin kovistusten avulla, mutta johtamiskäsitysten alueilla oli vielä paljon tehtävää, sillä Joulupukilla oli vielä suuri epäilys T. Tonttusen moderneja johtamisoppeja kohtaan ja Tonttusella taas Joulumaan ikiaikaiset perinteet aiheuttivat ankaraa päänsärkyä. Rattaat eivät kääntyneet hänen mielestään riittävän nopeasti kohti modernimpaa tulevaisuutta.
Jouluun oli enää kuukausi aikaa. Joulumaan ilmapiiri oli yhtä sähköinen kuin toimitusjohtaja Thomas T. Tonttusen uusi sähköskootteri. Tonttunen hääri lahjavaraston digitaalisen DashBoardin edessä. Numerot taululla olivat mahtavat: Q 4 =150 %! ”Targetoitua tuotantoa!”, iloitsi Tonttunen. Joulupukki näki asian kuitenkin toisin. Hän näki DashBoardin lähinnä lautana, jolle saa mukavasti ripustettua piparkakkuja roikkumaan.
Pukki istui jättiläismäisessä nahkatuolissaan, nuuskutteli tuoretta joulupuuroa ja mehukiisseliä sekä sanoi tyynesti aisaparilleen: ”Hyvinhän se menee, T. Tonttunen, kunhan muistetaan se ainoa oikea tapa. Aatonaattona reki lähtee Joulumaan helioportilta tasan 18:00, ja minä ajan sitä. Näin on tehty jo vuodesta 325 j.Kr., eikä silloin ollut olemassa mitään ’ketteriä menetelmiä’.”
Tonttunen pyöritti päätään ja silmiään niin voimakkaasti, että sekä hänen punaiset kolmipistelukulasinsa että Scrum Master -merkkinsä uhkasivat pudota. ”Pukki, meidän logistiikkamme heikkona lenkkinä ovat sinä ja sinun perinteinen yhteen rekeen perustuva single-point-of-failure -mallisi. Tässä konkurssissa ei auta edes se, että osassa maapalloa lahjat jaetaan jouluaattona ja osassa taas joulupäivänä eikä se, että porot kulkevat lähes äänennopeudella ympäri maapallon! Mitä me esimerkiksi silloin teemme, jos sinä vaikka sairastut! Saimme asiakkailtamme eli lapsilta ympäri maailmaa 287 000 reklamaatiota viime joulun toimitusviiveistä ja virhelähetyksistä. Tässä näet esimerkkinä yhden saamamme reklamaatiokirjeen, joka tuli Pikku-Antonilta Sveitsistä:
”Hyvä Pukki,
Viime vuonna en saanut sitä toivomaani kustomoitua avaimenperää. Sain vain ’Sattuma valitun’ Legopaketin. Johtajuudessasi on paljon parantamisen varaa!
Terveisin, Pikku-Anton, 8-v”
Tonttusen ”madonluvut” ja Antonin reklamaatiokirjeen kuultuaan Joulupukki heräsi horroksestaan ja ymmärsi kauhuissaan Tonttusen olevan oikeassa! Edessä siinsi suuri mahdollisuus katastrofiin! Lahjojen tuotanto oli kyllä noussut ennätyslukemiin, kiitos T. Tonttusen ”Target 200 %” -strategian, mutta perinteinen logistiikkajärjestelmä, minkä mukaan vain Joulupukki saa ajaa porojen vetämää rekeä, oli jo vuosikausia ollut pahasti ruuhkautunut. Yksinkertaisesti sanottuna Joulumaan logistiikkajärjestelmä oli auttamattoman vanhanaikainen ja tämän takia erittäin haavoittuva. Haavoittuvuutta lisäsi vielä se, että järjestelmää koordinoiva ”Punainen Rekitietosysteemi” pyöri edelleen Pukin vanhalla Nooan-aikaisella manuaalisella ja akustisella puhelaitteella. Kriisitilannetta ei helpottanut sekään, että tonttujen työhyvinvointi-indeksit olivat seurantakyselyjen perusteella heikentyneet huomattavasti viime vuosien aikana. Pääsyynä tähän tonttujen lisääntyneeseen loppuun palamisen riskiin oli se, että Pukki vaatii ”24/7 Joulumieltä”-sloganisaan työintoa ja ahkeruutta ilman varsinaisia taukoja tai aikaisemmin usein pidettyjä Scrum-kokouksia.
”Jotain oli siis tehtävä, ja pian!”
T.Tonttunen katsoi tiukasti Joulupukkia ja sanoi: ”Tarvitsemme ehdottomasti hajautetun lahjojen jakeluverkon ja transparentin lähetysten seurannan!”
Joulupukki oli alussa hyvin vastahakoinen Tonttusen ehdotukseen, mutta suostui siihen lopulta hampaitaan kiristellen. Hän huokaisi syvään ja sanoi: ”Kenties me tarvitsemme pienen digitaalisen transformaation… mutta vain jos se ei sotke liikaa perinteistä joulunviettoa.”
Tämän keskustelun jälkeen T. Tonttunen käynnisti Joulupajan logistiikkayksikössä Agile Christmas Sprint -hankkeen, jonka tarkoituksena oli pilotoida uutta tekoälyavusteista ”Multimodal Delivery Strategy”-järjestelmää. Kaikkiin Joulupukin rekiin asennettiin GPS-paikantimet ja sähköiset osoitetunnistejärjestelmät. Lisäksi tontut saivat omat sähkökäyttöiset ”mini-sähköpotkureet” lahjanjakelualueiden lähiosoitteita varten Pukin keskittyessä vain kriittisimpiin osoitteisiin.
Tonttujen hyvinvointia pyrittiin vahvistamaan tiimien itseohjautuvuutta lisäämällä. Heidät järjestettiin ”Itseohjautuviin Tonttupiireihin” lahjaryhmien kategorioiden mukaan, kuten esimerkiksi legot, nuket, läppärit, kirjat ja autoradat. Tarkoituksena on se, että tiimit pääsevät itse pitkälle vaikuttamaan tavoitteisiinsa ja saavat myös itse päättää tauoistaan.
Myös Pukin tehtäviin ja johtamiseen tehtiin muutoksia. Tärkeänä kohtana johtamisuudistuksessa oli se, että hän siirtyi perinteisestä isällisestä mikrojohtamisesta eli jokaisen lahjan tarkistamisesta visionääriksi ja strategiksi. Uudistuksen mukaan hänen päätehtävänään on erityisesti keskittyä joulumielen levittämiseen. Tärkeänä yksityiskohtana oli myös se, että johtamisen koordinoimisessa hänen on opeteltava käyttämään Slack-sovellusta kommunikoidessaan tonttutiimien kanssa.
Kaikki näyttikin alkuun toimivan hyvin. Joulupukki teki Joulumuorin avustuksella suuria ponnistuksia pyrkiessään kohti uudenlaista johtajuutta. Tärkeää oli myös se, että uudistukset otettiin niin Joulupajassa kuin koko Joulumaassakin hyvin vastaan. Niin mestaritontut kuin heidän alaisenansakin toimivat duunaritontut ottivat uudet käytännöt vastaan varsin tyytyväisinä. Muutosvastarintaa ei paljoakaan esiintynyt, mitä nyt kirjeosaston mestaritonttu V. Astarinta hieman pulikoi digitalisoituja osoitetietojärjestelmiä vastaan. Uudistukset menivät kuitenkin eteenpäin ja etenkin itseohjautuvuuden lisäämistä ja Joulupukin mikromanageeramisen vähentämistä pidettiin palautteiden mukaan hyvinä asioina. Joulumieli ja työinto nousivat tonttujen keskuudessa kohisten.
Jouluaattona kuitenkin tapahtui katastrofi: Joulumaan logistiikkajärjestelmä kaatui Joulumaata kohdanneen ankaran lumimyrskyn ja siitä aiheutuneen virtakatkon vuoksi. Joulupukki turhautui tästä ja hän koki, että vanhan ja uuden järjestelmän joutuneen törmäyskurssille. Joulupukki ja T. Tonttunen kokoontuivat mestaritonttujen kanssa kriisipalaveriin, jossa yhdessä pohdittiin keinoja kriisin ratkaisemiseksi. Kriisipalaverin tuloksena päätettiin kriisin voittamiseksi hyödyntää niin perinteistä kuin myös uutta järjestelmää. Yhteisymmärrykseen pääsemistä edesauttoi se, että niin Joulupukki kuin myös T. Tonttunen ymmärsivät omat rajansa huomaten myös sekä perinteisen että modernin järjestelmän edut. He päättivät yhdistää voimansa: T. Tonttunen hyväksyi sen, että hän joutui turvautumaan Joulupukin vanhaan ja perinteiseen manuaalisen rekitietojärjestelmän muistiin sekä Pukin vanhoista perinteistä kumpuavaan vahvaan intuitioon. Joulupukki taas suostui hyödyntämään T. Tonttusen kattavia tietojärjestelmiä sään ennustamisessa ja sopivien lentoreittien löytämisessä. Näin he yhdessä yhdistämällä perinteisen vuosisatoja vanhan joulutiedon ja siihen liittyvät perinteet sekä hyödyntämällä modernin datankäytön antamia mahdollisuuksia onnistuivat toimittamaan oikea-aikaisesti kaikki lahjat perille niiden oikeille vastaanottajille.
”Paras johtaminen syntyy siitä, kun perinteinen kokemuksiin perustuva viisaus ja uudet innovaatiot lyövät toistensa kanssa kättä”
Mikä on siis tämän tarinan opetus? Opetuksen voidaan ajatella kiteytyvän tähän seuraavaan oivallukseen: Paras johtaminen syntyy siitä, kun perinteinen kokemuksiin perustuva viisaus ja uudet modernit innovaatiot lyövät toistensa kanssa kättä. Tämä tarkoittaa sitä, että johtaja ei saa koskaan pelätä uudistaa prosesseja, kuten T. Tonttunen teki, mutta samalla hänen pitää oppia myös kunnioittamaan kokemusta ja ydinosaamista, niin kuin Joulupukki toi asiat esille. Lisäksi pitää muistaa, että tehokas toimitusketju ei ole vain vuokaavioita ja prosesseja, vaan se on myös ihmisten, kuten tarinassamme tonttujen, hyvinvoinnista ja motivaatiosta huolehtimista. Tonttujen työhyvinvointiin panostaminen oli, ja on yhä, Joulupajan tuottavuuden ja menestyksen perusta. Eli vielä sama lyhyesti kerrottuna sananlaskun muodossa: ”Vanhassa vara parempi, mutta innovaatioita tarvitaan, koska ne ovat tie selviytymiseen ja entistä parempaan menestykseen”. Sama kaavana: Perinne + Data = Paras Joulumieli.
Tämän pienen joulutarinani myötä toivotan Hyvää Joulumieltä kaikille blogini lukijoille!
Esa Lehtinen
Tarvittaessa olen valmis pitämään innostavia teemaluentoja erilaisissa organisaatioissa niin johtajuudesta, johtamisen eri alueista kuin myös työyhteisöjen toiminnan kehittämisestä. Näitä luentoja on mahdollista pitää myös etäluentoina. Yhteyttä minuun voi ottaa joko puhelimitse: 0500-699818 tai sähköpostitse esa.lehtinen@kec.fi