Millainen oikein on hyvä johtaja? Tässä on kysymys, mihin löytyy monta eri vastausta. Lohdullista on kuitenkin tiedostaa, että täydellistä johtajaa ei ole olemassa, mutta onneksi niitä ei tarvitakaan, sillä riittävän hyvä riittää. Itse olen pitkän yritysvalmentaja- ja konsulttiurani aikana saanut varsin kattavan näkemyksen erilaisista johtajista. Olen tavannut niin Suomessa kuin ulkomaillakin työtä tehneenä paljon esihenkilöitä ja johtajia, joita olen pitänyt hyvinä ja jopa esimerkillisinä johtajina. Toisaalta olen monesti kohdannut myös toiseen ääripäähän kuuluvia johtajia, jotka pahimmillaan ovat aiheuttaneet suuria ongelmia omassa työyhteisössään sekä vakavia ongelmia omalle organisaatiolleen. Olen lisäksi joutunut pohtimaan kysymystä hyvästä johtajuudesta myös omien kokemusteni kautta toimiessani asiantuntijaorganisaation johtajana.
”Johtamisen perustana on aina ihminen”
Johtajuutta on pohdittu, tutkittu ja analysoitu jo pitkään monien eri maiden yliopistoissa, korkeakouluissa ja tutkimuslaitoksissa todella paljon. Tutkimustietoa on siis saatavissa hyvästä johtajuudesta paljon. Aikojen kuluessa hyvän johtajuuden kriteerit ovat vaihdelleet. Lisäksi etenkin nykyisessä jatkuvien muutosten maailmassa vaatimukset johtajille ovat jatkuvasti kasvaneet. Ei siis ihmekään, että johtamiselle asetettujen vaatimusten lisääntyminen on johtanutkin siihen, että erilaisia johtamisteorioita ja ”ismejä” on kehitetty vuosikymmenien aikana ”pilvin pimein”. Johtamistrendit vaihtelevatkin sykleittäin muutaman vuoden välein. Tämä on johtanut siihen, että erilaiset ”ismit” seuraavat toisiaan ja ovat johtaneet siihen, että johtajilta vaaditaan jatkuvasti yhä enemmän uusia ominaisuuksia, kykyjä ja taitoja. Ei siis ihmekään, että monet johtajat ovat enemmän tai vähemmän hukassa näiden lisääntyvien vaatimusten ja vaihtuvien trendien viidakossa. Tämä vaatimusten lisääntyminen ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että loppujen lopuksi johtamisen lähtökohdat ja perusasiat ovat samanlaisia kuin ennenkin. Tässä tulee mieleeni ainakin kolme johtamisen perustotuutta. Ensimmäiseksi, kaikista trendeistä ja ”ismeistä” huolimatta kaiken johtamisen perustana pitää olla ihminen. Tämä tarkoittaa siis sen tosiasian tunnustamista, että ihminen johtaa ihmistä. Toiseksi, hyvä johtajuus ei ole synnynnäistä, vaan jokaisen johtajan on mahdollista kehittyä työssään johtajana. Kolmanneksi, johtajana kasvaminen ja kehittyminen on jatkuva prosessi. Jos kehittyminen pysähtyy, taantuu johtaja niin ihmisenä kuin johtajana. Joskus kuitenkin nämä kolme perusasiaa tuntuu monilta johtajilta unohtuvan.
”Eräässä asiakasyrityksessäni oli suuria vuorovaikutus- ja yhteistyöongelmia eri osastojen ja yksikköjen välillä. Kerran erään yhteistyökriisin ollessa pahimmillaan yrityksen toimitusjohtaja tuskastuneena tokaisi minulle: ”Johtaminen olisi helppoa, jos kaikki nuo 900 ihmistä olisivat koneita ja robotteja! Silloin ei tarvitsisi kuin välillä mennä laittamaan hieman öljyä rattaisiin ja kaikki taas toimisi hyvin!” Vastasin hänelle: ”Totta tuokin, mutta tuossa tilanteessa täällä ei pahemmin tarvittaisi johtajiakaan. Tällöin sinunkin työsi voisi korvata vaikkapa insinöörillä tai asentajalla, joka välillä kävisi tehdassaleissa hoitamassa nuo voitelutehtävät.” Tämän sanottuani huomasin, että johtaja katsoi minua pitkään punastuen samalla hieman.
Minulla on vahva tunne siitä, että johtajille usein asetetaan eri puolilta, niin työntekijöiden puolelta kuin omistajien ja jopa yhteiskunnan puolelta, yli-inhimillisiä vaatimuksia. Ei siis ole ihmekään, että monet johtajat myöntävät kärsivänsä jatkuvista johtamiskriiseistä. Pahimmillaan joskus jopa koko johtajuus on hukassa.
”Johtajuus ei ole synnynnäistä, vaan siihen pitää kasvaa”
Miten sitten voitaisiin määritellä hyvä johtaja? Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, niin yhtenä johtamisen perusasiana on pidettävä sitä, että johtajuus ei ole synnynnäistä, vaan siihen pitää kasvaa. Tosin sekin on totuus, että kaikista ihmisistä ei kuitenkaan välttämättä tule hyviä esihenkilöitä ja johtajia. Moni johtaja voi suorittaa vaikka millaisen määrän erilaisia johtamiskoulutuksia ja -valmennuksia, mutta kaikista käymistään koulutuksista ja valmennuksista huolimatta hänestä ei koskaan kasva hyvää johtajaa. Totta kai hän voi johtaessaan kyllä saarnata koulutuksissa saamiaan opetuksia ”liturgiana”, mutta lopulta ne ovat vain pelkkiä ulkoa opittuja ”jargoneita” vailla mitään sisältöä ja oppien soveltamista käytäntöihin. Tämän kyllä huomaavat helposti hänen johdettavansakin.
”Aloitin muutama vuosi sitten eräässä yrityksessä kaksivuotista johtajien ja esihenkilöiden valmennusprojektia. Erään ryhmän valmennuksessa oli mukana suuren osaston johtaja, joka tuli tauon aikana juttelemaan kanssani. Hän kertoi käyneensä aikaisemmin lukuisissa johtamiskoulutuksissa ja suorittaneensa myös laajan johtamisalan tutkinnon. Lopuksi hän vielä painotti sitä, että hän omasta mielestään oli hyvä johtaja. No, totuus tästä hyvästä johtajuudesta paljastui varsin pian. Tähän kyseiseen johtamisvalmennukseen kuului mukaan nimittäin myös osanottajille suoritettavia arviointeja, joita heidän alaisensa ja kollegansa nimettöminä antoivat. Ensimmäisessä arvioinnissa tämä äsken mainittu johtaja sai työntekijöiltään erittäin huonon palautteen. No, mitä hän sitten palautteet saatuaan ensimmäiseksi teki? Hän kutsui lähimmät alaisensa osaston neuvotteluhuoneeseen, marssi heidän luokseen arviointikooste kädessään ja huusi kovalla äänellä: ”Nyt luen näitä palautteita kohta kerrallaan! Ja kukin teistä sitten tunnustaa, mitä on minusta arviointiin kirjoittanut! Ja miksi!” Hmm, näinkö siis toimii hyvä johtaja”
Niin, selvityksenä vielä edelliseen esimerkkiin voin kertoa, että em. johtaja oli siis suorittanut kaksi isoa johtamisen tutkintoa, MBA:n ja JET:n, sekä lukuisia pienempiä johtamiskursseja! Mitä hän loppujen lopuksi oli niissä johtamisesta oppinut? Ilmeisesti ei paljoakaan, ainakaan hän ei ollut sisäistänyt saamiaan oppeja omiin käytäntöihinsä.
Millaisia ominaisuuksia ja taitoja sitten hyvän johtajan tulisi omata. Seuraavassa ajattelin mainita muutaman ydintaidon. Muistutan kuitenkin teitä lukijoitani siitä, että tuo listaus ei missään nimessä ole täydellinen, vaan erilaisiin tilanteisiin, ajankohtiin ja paikkoihin sopivia hyviä ominaisuuksia ja taitoja on paljon muitakin.
1. Hyvä johtaja on visionääri, joka asettaa haastavia, mutta realistisia tavoitteita. Samalla hän löytää myös oikean reitin tavoitteen saavuttamiseksi. Tärkeää on kuitenkin se, että vaikka hän näkee kauas, huomaa hän myös ne mahdollisuudet, jotka ovat tässä ja nyt. Tietenkin on hyvä muistaa, että vaikka hyvä johtaja on visionääri, osaa hän myös arvostaa perinteitä sekä nykyhetken saavutuksia.
2. Hyvän johtajan on oltava henkisesti vahva. Hänellä on oltava hyvä, terve itsetunto, mikä ilmenee hyvänä itsetuntemuksena ja itsensä johtamisena. Hän tiedostaa omat hyvät puolensa, mutta tunnistaa myös omat kehittämisalueensa. Hänelle tunnetilat ja niiden muutokset eivät ole mitään tabuja, vaan hän pystyy myös puhumaan ja keskustelemaan niistä. Henkisesti vahva johtaja pystyy luottamaan omaan johtajuuteensa samoin, kun hän kykenee ottamaan vastuun omista päätöksistään. Lisäksi hän uskaltaa ottaa hallittuja riskejä ja pystyy tarvittaessa myöntämään tekemänsä virheet.
3. Hyvä johtaja on tunneälykäs. Hyvällä johtajalla on tunneälyä ja hän hallitsee tunnejohtamisen taidot. Tunneäly antaa hänelle keinoja ymmärtää itseään ja ympäristöään. Ensinnäkin itsetuntemuksen avulla hän kykenee tunnistamaan omia mielialojaan, tunteitaan ja mielijohteitaan sekä niiden vaikutusta muihin ihmisiin. Tämä näkyy hänessä itseluottamuksena sekä realistisena käsityksenä omasta itsestään. Toiseksi, tunneälyä omaavalla johtajalla on itsehillintää. Suuttuessaan hän ei menetä malttiaan, vaan pystyy hallitsemaan tunteensa. Näin hän ei menetä kasvojaan alaistensa edessä vaan säilyttää auktoriteettinsa. Raivoavaa johtajaa voidaan pelätä, mutta häntä ei kukaan arvosta ja kunnioita. Lisäksi itsehillintää omaava johtaja sietää epävarmuutta paremmin ja suhtautuu avoimesti muutoksiin. Kolmanneksi, tunneäly edesauttaa motivoitumista työhön. Motivoituneelle johtajalle työllä on muitakin tarpeita kuin pelkästään rahan hankinta tai arvovallan saavuttaminen. Se motivoi häntä pyrkimään kohti asettamiaan tavoitteita tehokkaasti ja tarmokkaasti. Näin hänellä on vahva ja positiivinen tahto saavuttaa tuloksia sekä halu sitoutua omaan työhönsä ja organisaatioonsa. Neljänneksi, tunneälykäs johtaja kokee empatiaa eli hän kykenee ajattelemaan asioita myös toisen henkilön kannalta. Tämä ”lukutaito” antaa hänelle myös taidon vaikuttaa toisen ihmisen toimintaan omaa toimintaansa kehittämällä ja muuttamalla. Hän myös ymmärtää tunteiden merkityksen työyhteisön toiminnassa ja johtamisessa. Näin tunneälykäs johtaja hallitsee tehokkaasti vuorovaikutustilanteita erilaisten ihmisten kanssa. Lisäksi hänellä on kyky rakentaa ja ylläpitää osaamista tehokkaalla johtamisella. Hänellä asiakkaiden palveleminen ja asiakasjohtaminen on toiminnan pääasia. Empatia antaa johtajalle myös kykyä nähdä alaisensa yksilöinä. Viidenneksi, tunneälykkäällä johtajalla on kyky hallita suhteita ja luoda verkostoja. Hän kykenee muiden kanssa toimiessaan löytämään yhteisen perustan ja näin auttaa solmimaan pysyviä ja toimivia siteitä erilaisten ihmisten kanssa. Tämä antaa hänelle vakuuttavuutta sekä antaa tehokkuutta erityisesti muutosjohtamiseen.
Tässä yhteydessä on hyvä muistuttaa, että on olemassa myös johtajia, jotka kykenevät hyödyntämään tunneälyä johtamisessaan sitä kuitenkaan itse pahemmin kokematta.
”Napoleonista voidaan olla montaa mieltä ja historia on hänet tekojensa vuoksi tuominnut vähän ehkä turhankin rankasti. Hänellä oli kuitenkin ainakin yksi hyvältä johtajalta vaadittava taito eli hän ymmärsi sen, mikä merkitys on sillä, että johtaja kykenee huomioimaan alaisiaan yksilöinä, ainakin näennäisesti. Tämä mahdollisti sen, että Napoleonin sotilaat, etenkin hänen kenraaliaikoinaan, rakastivat häntä ja olivat valmiit seuraamaan häntä kuolemaan asti. Tässä alaistensa yksilöinnissä Napoleonilla oli tarkka psykologinen silmä. Kerrotaan tarinaa siitä, että ennen suuria taisteluja hän opiskeli etukäteen muutaman sotilaansa elämäntarinan, sijoitti heidät tarkoituksella sotilasjoukon eturiviin ja tarkastaessaan joukkojaan, hän muka sattumalta pysähtyi kyseisten sotilaitten eteen ja alkoi puhua kuin sattumalta heille. Tässä yhteydessä Napoleon käytti heidän nimiään, kyseli kotipaikan ja perheiden kuulumisia sekä lähetti sotilaiden vanhemmille terveisiä. Sotilaille tuli näin välittömästi tunne siitä, että Napoleon tuntee jokaisen tuhansista sotilaistaan yksilöinä.”
Nykyajan johtajalle Napoleonin edellä kerrottu toimintatapa voisi toimia eräänlaisena hyvänä esimerkkinä ainakin siinä mielessä, että huolimatta organisaatioiden kasvamisesta ja tehtävien lisääntymisestä, johtajan on välillä hyvä varata aikaa ja käydä näyttäytymässä tehdassaleissa ja eri toimipisteissä, vaihtaa siellä muutama sana ihmisten kanssa sekä olla yleensäkin läsnä työntekijöittensä arjessa. Näin toimiessaan hän luo työntekijöilleen tunteen siitä, että heitä ja heidän työpanostaan arvostetaan. Lisäksi johtaja itse ei etäänny liian kauaksi organisaationsa jokapäiväisestä toiminnasta.
4. Hyvä johtaja osaa johtaa hyvin myös itseään. Hän ymmärtää, että vasta oppimalla johtamaan itseään, pystyy hän johtamaan muita ihmisiä. Hyvä johtaja kykenee näkemään ”peilejä” muissa ihmisissä, kuten esimerkiksi kollegoissaan ja alaisissaan. Näin hän pystyy peilaamaan omia toimiaan, puheitaan ja tekojaan näiden peilien avulla. Sen jälkeen hän kykenee havaitsemaan ja ottamaan vastuun näistä toimistaan ja teoistaan menemättä ns. ”helpoimman kautta” eli syyttämällä toiminnastaan ulkopuolisia asioita ja ihmisiä.
5. Hyvällä johtajalla on loistavat vuorovaikutustaidot. Hän ymmärtää ja hallitsee paitsi puhumisen, niin etenkin kuuntelemisen jalon taidon. Hyvä johtaja osaa valita oikeat sanat kannustaakseen työntekijöitään saavuttamaan yhteiset tavoitteet. Hän osaa valita juuri ne oikeat sanat, joilla hän kykenee kannustamaan muita. Lisäksi tiedostava ja itsensä hyväksyvä johtaja on puheissaan suora, mutta hallitsee tarvittaessa myös diplomatian taidon. Hän pystyy tarvittaessa myös myöntämään virheensä. Samoin hän hallitsee palautteen antamisen ja vastaanottamisen jalon taidon. Erityisesti hän kiinnittää huomiota myönteisen palautteen antamiseen.
6. Hyvä johtaja ymmärtää positiivisuuden voiman. Kun hän kykenee hyväksymään itsensä ja suhtautuu itseensä positiivisesti, heijastaa hän tätä positiivisuutta myös ympärilleen omaan työyhteisöönsä. Esimerkiksi jonkun esittäessä hänelle uusia ideoita, hän ei heti epäile ja tyrmää näitä ajatuksia, vaan suhtautuu niihin rakentavasti. Näin tekemällä hän heijastaa työyhteisöönsä positiivista ja luovaa energiaa.
7. Hyvä johtaja ymmärtää, että johtajan auktoriteetti ei synny pelkän hierarkkisen aseman kautta, vaan se on joka päivä ansaittava uudelleen. Hän ymmärtää, että tämän tavoitteen saavuttamiseen tarvitaan enemmän tekoja kuin pelkkiä sanoja. Minun mielestäni johtajien ja esimiesten rekrytoinnissa tulisi kiinnittää yhä enemmän huomiota johtajakandidaattien henkilökohtaisiin ominaisuuksiin ja persooniin kuin pelkästään suoritettuihin koulutuksiin, ammattiosaamiseen ja valitsijan henkilökohtaisiin mieltymyksiin. Suomessa on vielä nykyäänkin liian paljon esihenkilöitä ja johtajia, jotka johtamisominaisuuksiltaan ja – taidoiltaan ovat alimittaisia tai jopa ala-arvoisia. Nämä johtajat pahimmillaan pilaavat oman johtamansa yhteisön ilmapiirin ja suoritusmoraalin sekä tekevät niistä alisuoriutujia. Tällainen ei voi olla vaikuttamatta jopa koko organisaation tulokseen.
8. Hyvä johtaja vie omalla esimerkillään tiiminsä hyviin tuloksiin. Hänen esimerkkinsä innostaa ja motivoi muita seuraamaan johtajaansa. Tällainen esihenkilö osaa hyödyntää erilaisia johtamistyylejä välillä positiivisesti ”ruoskimalla” ryhmäänsä eteenpäin, välillä taas ohjaten ja valmentaen hyviin suorituksiin. Hänelle on tärkeää paitsi tavoitteiden toteutuminen, myös tiimin toiminnan kehittäminen.
Edellä kertomastani esimerkillään ryhmäänsä eteenpäin vievästä johtajasta on loistava kuvaus suomalaisessa kirjallisuuden ja johtamisen perusteoksessa Väinö Linnan ”Tuntemattomassa sotilaassa”.
”Lammio sanoi: ”Tämä ei ole mikään punakaarti, jossa komppanian päällikkö valitaan huutoäänestyksellä. Onko selvä. Viimeisen kerran minä käsken. Sen jälkeen aletaan toiset toimenpiteet.” Koskela oli koko ajan ollut sinulla äänettömänä. Nyt hän meni oman joukkueensa luokse. Rauhallisesti, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, hän sanoi: ”Eiköhän ole syytä alkaa pitää kiirettä. Tosinhan autot tietysti myöhästyvät niin kuin aina ennenkin, mutta siitä huolimatta. Älkää ottako liikaa turhaa kamaa. Soittopelit kyllä on mukavia ja eiköhän ne jotenkin saada aina kulkemaan.” Hiljaa alkoivat 3. joukkueen miehet laitella pakkauksiaan kuntoon. Kukaan ei äännähtänytkään. Tuo keskellä tuvan lattiaa seisova luutnantti oli kuin jonkinlainen jähmeä lamauttava voima, joka vei kaiken nurisemisenhalun. Ja merkillisintä siinä oli se, että miehet siitä huolimatta tunsivat, että Koskela oli heidän puolellaan (Väinö Linna: Tuntematon sotilas)
Ehkä tuollainen Koskelan kaltainen hieman karu, hiljainen ja enemmänkin omalla esimerkillään toimiva johtaja jotenkin sopii suomalaiseen vähäpuheiseen ja vähäeleiseen kulttuuriin. Kaikkea ei tarvitse sanoa, mutta johtajan esimerkki vie asioita eteenpäin. Lisäksi Koskelassa on vahva johtajalta edellytettävä karisma, mikä heijastuu hänen alaisiinsa. Tuntemattomassa sotilaassa Koskelan johtajuudessa tulee hyvin esiin vanha totuus eli se, että hyvä johtaja seisoo ryhmän onnistuessa ryhmänsä keskellä ja ryhmän epäonnistuessa oman ryhmänsä edessä. Toisin sanoen, ryhmän tehdessä hyviä tuloksia hyvä johtaja antaa kunnian ryhmälleen onnistumisesta. Ryhmän taas epäonnistuessa ottaa hän lopullisen vastuun ryhmänsä toiminnasta.
9. Hyvä johtaja ymmärtää, mitä merkitsee hidastaminen omassa työssä. Nykyisessä hektisessä maailmassa syntyy helposti ns. ”vauhtisokeus”. Tällöin on välillä tarpeellista ja jopa terveellistä hidastaa oman elämän ja työn rytmiä. Hyvä johtaja ymmärtää, että kiirettä on kahdenlaista: todellista ja tehtyä kiirettä. Todellinen kiire edellyttää ripeyttä ja nopeaa toimintaa, mutta tehtyyn kiireeseen liittyvää kiireeseen vetoamista tulisi välttää. Itsestään huolehtiva johtaja tiedostaa, että välillä on muistettava hengähtää. Hyvä johtaja osaa rentoutua esimerkiksi syömällä rauhallisesti nauttien tällöin sekä ruuasta että seurasta, ulkoilemalla, lukemalla, kuuntelemalla musiikkia tai vaikkapa hieman juttelemalla kahvihuoneessa omien työkavereittensa ja alaistensa kanssa.
10. Hyvä johtaja ymmärtää hiljaisuuden arvon. Hiljaisuudella tarkoitetaan sitä, että välillä johtajan täytyy pysähtyä ja miettiä sekä pohtia itseään ja itsensä kehittymistä ihmisenä ja myös johtajana. Loppujen lopuksi hiljaisuutta voidaan pitää ainoana tilanteena, missä todellinen johtajuus kehittyy ja jalostuu. Kun tiedostaa, mitä itselle on tapahtumassa, on helpompi johtaa muita ja auttaa heitä heidän kehittymispoluillaan.
11. Hyvä johtaja ymmärtää olevansa omassa työssään erityisesti palvelijan ja valmentajan roolissa. Hänen tehtävänään on auttaa muita löytämään ja saavuttamaan omat tavoitteensa omia voimavarojaan hyödyntäen. Valmentavana johtajana hän näyttää työntekijöilleen oikean suunnan sekä motivoi ja innostaa heitä. Lisäksi hän ohjaa ja neuvoo työntekijöitään, mutta ei kuitenkaan anna heille valmiiksi pureskeltuja ratkaisuja työn suorittamiseksi.
Kuten jo aikaisemmin kirjoitin, nuo edellä mainitut asiat eivät tietenkään ole ainoita ominaisuuksia ja taitoja, joita hyvältä johtajalta vaaditaan. Minun mielestäni ne kuitenkin antavat hänelle hyvän pohjan, jota sen jälkeen suunnitelmallisella valmentamisella ja kehittämisellä on mahdollista vahvistaa. Näiden kertomieni ydintaitojen lisäksi tärkeitä lisävahvuuksia hyvällä johtajalla on mm. organisaation taloudellisten realiteettien ymmärtäminen, ongelmanratkaisutaidot, kyky ja rohkeus tehdä myös vaikeita päätöksiä, erilaisten johtamismenetelmien hallitseminen ja niiden soveltaminen käytäntöön, nopea reagointikyky, hyvä intuitio sekä kyky luoda strategioita.
”Johtajuus on kaikille esihenkilöille ja johtajille suuri haaste, jossa tehtävään kuuluvan vallan ohella on myös paljon vastuuta”
Lopuksi on vielä hyvä toistaa se tosiasia, että täydellistä johtajaa ei ole olemassa, niin kuin ei täydellistä ihmistäkään. Uskon myös, että kukaan työntekijä tai seuraaja ei loppujen lopuksi kaipaa itselleen mitään ”superjohtajaa”, vaan jokaisen perimmäisenä toiveena on olla tekemisessä inhimillisen johtajan kanssa eli johtajan, joka on pohjimmiltaan samanlainen ihminen kuin hänen johdettavansakin ovat. Tietenkin jokaisen johtajan on hallittava oma työnsä, kannettava siitä vastuunsa ja huolehdittava omalta osaltaan myös muiden hyvinvoinnista, mutta hänen ei todellakaan tarvitse olla mikään ylivertainen superhahmo. Se on tietenkin selvää, että johtajuus on kaikille esihenkilöille ja johtajille suuri haaste, jossa tehtävään kuuluvan vallan ohella on myös paljon vastuuta. Tärkeintä on kuitenkin muistaa, että johtajuus on ennen kaikkea matka omaan itseensä ja itsensä kasvamiseen niin ihmisenä kuin myös johtajana. Tämän kun ymmärtää ja sisäistää, antaa se hyvät eväät johtajana toimimiseen.
Esa Lehtinen
Tarvittaessa olen valmis pitämään innostavia teemaluentoja erilaisissa organisaatioissa niin johtajuudesta, johtamisen eri alueista kuin myös työyhteisöjen toiminnan kehittämisestä. Näitä luentoja on mahdollista pitää myös etäluentoina. Yhteyttä minuun voi ottaa joko puhelimitse: 0500-699818 tai sähköpostitse esa.lehtinen@kec.fi