Amerikkalainen kenraali Norman Schwarzkopf on sanonut, että ”Hyvä johtajuus on tehokas strategian ja johtajan persoonallisuuden yhdistelmä. Mutta jos sinun täytyy olla ilman jompaa kumpaa, ole mieluimmin ilman strategiaa.” Tämä tulee usein mieleeni silloin, kun ihmisiltä kysyy, että mitkä asiat tekevät hyvän johtajan. Eniten tähän kysymykseen saa sellaisia vastauksia kuin esimerkiksi kykyä visioida, oikeaa asennetta, riittävästi tarmoa ja intoa toimia johtajana, päätöksentekotaitoa ja paineensietokykyä. Tietenkin nämä ovat kaikki tärkeitä asioita, mutta pitää muistaa, että hyvät johtajat eivät ole pelkästään hyviä vain siinä, mitä he tekevät, vaan heillä on myös pyrkimys saavuttaa tavoitteensa tavalla, joka on linjassa sekä heidän henkilökohtaisten että organisaation arvojen kanssa. Toisin sanoen voidaankin sanoa, että hyvällä johtajalla ei ole pelkästään johtamiskykyä, vaan hänellä on myös johtajuuteen sopiva persoonallisuus.
”Nykyään johtajuus määritellään entistä enemmän johtajien persoonallisuuden perusteella”
Johtajan persoonallisuuspiirteiden merkitystä on pitkään jätetty vähälle huomiolle puhuttaessa hyvän johtajuuden perustasta. Aikaisemmin, ja miksei usein vieläkin, johtajan ”menestyminen” työssään on määritelty vallan ja suorituskyvyn funktiolla. Tämä on ollut enemmänkin johtajan asemaan liittyvä määrittely eli johtajan paikka on hierarkian portaiden yläpäässä. Vasta1900-luvun lopulla johtamisteorioita käsittelevä tutkimus ja kirjallisuus toi esille johtajuuteen myös vaihtoehtoisia malleja, kuten transformatiivinen johtajuus, palveleva johtajuus ja positiivinen johtajuus. Nämä antoivat jokaiselle mahdollisuuden saavuttaa johtajuuden millä tahansa organisaatiohierarkian tasolla. Nykyään johtajuus määritelläänkin aikaisempaa vähemmän johtajien tittelin ja hierarkkisen aseman perusteella ja paljon enemmän heidän toimintatapansa, tai toisin sanoen, persoonallisuutensa perusteella.
”Johtajan persoonallisuus muodostuu yhdistelmästä hyveitä, arvoja ja ominaispiirteitä, joiden avulla yksilöt voivat johtaa muita ihmisiä ja organisaatioita hyvin”
Miten sitten johtajan persoonallisuus voidaan määritellä? Yleistäen voidaan sanoa, että persoonallisuus tarkoittaa ihmisen psykologisia ominaisuuksia eli tapaamme ajatella, tuntea ja käyttäytyä. Johtajan persoonallisuus muodostuu yhdistelmästä hyveitä, arvoja ja ominaispiirteitä, joiden avulla hän voi johtaa muita ihmisiä ja organisaatioita hyvin. Persoonallisuuspiirteet muokkaavat sitä tapaa, miten hän on vuorovaikutuksessa ympärillään olevien ihmisten kanssa, ja mikä on tärkeintä, se muokkaa hänen päätöksentekoprosessiaan. Arviointikyky ja harkinta ovat keskeisiä asioita persoonallisuudessa, koska ne sanelevat, milloin ja miten ihminen päättää käyttäytyä. Ne tuovat esille hänen persoonallisuutensa, joka sitten näkyy hänen hyveissään, arvoissaan ja ominaispiirteissään. Hyveinä voidaan pitää sellaisia käyttäytymismalleja, jotka yleisesti hyväksytään hyvinä ja toivottavina tapoina toimia ja käyttäytyä. Näistä esimerkkejä ovat mm. viisaus, rohkeus ja rehellisyys. Näitä hyveitä voidaan pitää täysin vastakohtaisina paheille tai arvottomille käyttäytymistavoille, kuten esimerkiksi pelkuruudelle, ylimielisyydelle tai tyhmyydelle. Arvot taas ovat yksilön tai ihmisryhmän normatiivisia uskomuksia siitä, mikä on tärkeää. Arvot yhdistetään yleensä sanoihin, kuten ”pitäisi” tai ”täytyisi”. Jos mietitään, mitä eroa hyveen ja arvon välillä on, niin hyveet hyväksytään yleisesti ”hyvinä” asioina toimia, kun taas joillakin ryhmillä tai yksilöillä voi olla arvoja, jotka eivät ole moraalisesti järkeviä tai edes hyväksyttäviä. Ominaispiirteinä voidaan sitten pitää muita persoonallisuuden ulottuvuuksia, kuten esimerkiksi avoimuutta, päättäväisyyttä tai luovuutta, joita kullakin ihmisellä voi olla.
Seuraavaksi on hyvä hieman pohtia, mitä eroa on johtajan pätevyydellä eli hänen kompetensseillaan ja hänen persoonallisuudellaan Kompetensseina voidaan pitää niitä taitoja, asenteita tai käyttäytymismalleja, jotka tullessaan esille vaikuttavat myönteisesti johtajan tehokkuuteen. Persoonallisuus taas viittaa, kuten olen jo kertonutkin, niihin ominaispiirteisiin, hyveisiin ja arvoihin, jotka määräävät, miten johtaja tekee työnsä. Molemmilla on merkitystä, mutta kärjistäen voidaan sanoa, että johtajat voivat olla toiminnassaan vaikka kuinka päteviä ja osaavia sekä kykenevät saavuttamaan hyvinkin suurta menestystä, mutta sitä huolimatta heidän persoonansa ei riitä tekemään heistä hyvää johtajaa. Tämän seurauksena on usein sellaisia organisaatioita, jotka kyllä voivat tehdä hyvinkin vahvaa tulosta, mutta joiden henkilöstö ei ole riittävästi sitoutunut työpaikkaansa, vaan työntekijät pyrkivät vaihtamaan johonkin mielestään parempaan työpaikkaan. Tämä johtaa työntekijöiden suureen vaihtuvuuteen, minkä takia organisaatio voi näin menettää monia huippuosaajia, joiden menettäminen voi taas hyvinkin nopeasti jatkossa johtaa tuloksellisuuden laskuun. Koska johtajuuden perustana on ensisijaisesti ihmiset, voidaan tämän vuoksi sanoakin, ettei tällainen ”johtajuus” ole todellista johtajuutta.
”Johtajan persoonallisuudella on merkitystä, ei vain hänen johtamilleen yksilöille ja tiimeille, vaan koko organisaation menestykselle”
Johtajan persoonallisuus siis pitkälle määrittelee johtamisen laadun, tarkemmin sanottuna sen, kuka loppujen lopuksi on hyvä johtaja. Lisäksi sen avulla kyetään selvittämään hänen johtamisensa tuloksellisuus. Monien tutkimusten mukaan johtajat, jotka ovat omanneet sellaisia tärkeitä persoonallisuuspiirteitä, kuten esimerkiksi rehellisyys, vastuullisuus, anteeksianto ja myötätunto, ovat arviointien perusteella kyenneet rakentamaan parempia työpaikkoja ja saaneet organisaationsa menestymään paremmin kuin sellaiset johtajat, joilta nämä piirteet puuttuvat. Tällaisten ”virtuoosijohtajien” toimintaan kuuluu mm. se, että he puolustavat sitä, mikä on oikein, pitävät huolta yhteisen hyvän aikaansaamisesta, eivät syyllistä ketään virheiden tapahtuessa sekä osoittavat empatiaa työtovereitaan kohtaan. Sitä vastoin ”itsekeskeisten johtajien” toimintatapaa kuvattiin tutkimustuloksissa siten, että heidän tapanaan on usein vääristellä totuutta tavoitteenaan saada sen avulla henkilökohtaista hyötyä sekä että he huolehtivat enimmäkseen itsestään ja omasta taloudellisesta turvallisuudestaan muille aiheutuvista kustannuksista riippumatta. Lisäksi tutkimuksissa on selvinnyt, että johtajan persoonallisuus on hänen varsinaista johtamisosaamistaan tärkeämpi arvioitaessa hänen johtamispotentiaaliaan. Voidaankin siis sanoa, että johtajan persoonallisuudella on merkitystä, ei vain hänen johtamilleen yksilöille ja tiimeille, vaan koko organisaation menestykselle.
Johtajan persoonallisuutta voidaan siis pitää avaintekijänä hyvässä johtajuudessa. Monissa tutkimuksissa on tullut esille, että on olemassa ainakin 11 persoonallisuuden avainelementtiä, jotka ovat olennaisia tehokkaalle johtajuudelle. Jokainen näistä elementeistä on jo yksistään tärkeä hyvän johtajuuden elementti. Lisäksi niiden kaikkien voi katsoa toimivan yhdessä vahvan ja resilientin johtajan luomisessa. Seuraavassa tuonkin esille nämä ulottuudet ja miten ne vaikuttavat työpaikalla.
Vastuullisuus. Hyvä johtaja ottaa vastuun päätöksistään ja toiminnastaan sekä vastaa myös saavuttamistaan tuloksista tai niiden puuttumisesta. Hän ei siis siirrä vastuuta muille eikä syyllistä ketään tai kehittele mitään tekosyitä, kun asiat menevät pieleen. Tärkeää sen sijaan on se, että hän oppii virheistään ja pyrkii parhaimpansa mukaan onnistumaan seuraavalla kerralla paremmin. Tästä esimerkkinä voidaan pitää johtajaa, joka kohtaa tilanteen, jossa etukäteen sovitut määräajat ylittyvät. Tämän tapahduttua hän ottaa vastuun viivästymisestä sekä pyrkii tiiminsä kanssa löytämään entistä parempia keinoja ja prosesseja välttääkseen vastaavat viivästykset tulevaisuudessa.
Energisyys. Hyvää johtajaa motivoi vahva halu ja into saavuttaa omat tavoitteensa sekä saada aikaan muutos. Hän on valmis tekemään mahdollisimman kovasti työtä, ottamaan hallittuja riskejä sekä voittamaan kohtaamiaan esteitä saavuttaakseen nämä tavoitteensa. Tällä vahvalla esimerkillään hän myös kykenee motivoimaan ja innostamaan tiimiään tekemään parhaansa. Esimerkkinä voidaan pitää vaikkapa myyntijohtajaa, joka jatkuvasti pyrkii ylittämään myyntitavoitteensa. Samalla hänen ”draivinsa” motivoi hänen tiimiään toimimaan mahdollisimman tehokkaasti näiden tavoitteiden saavuttamisessa.
Rohkeus. Hyvä johtaja ei pelkää ottaa tarvittaessa riskejä ja tehdä myös vaikeita päätöksiä. Hän on valmis palavereissa ja muissa vuorovaikutustilanteissa nostamaan myös vaikeita asioita esiin ja ryhtymään toimiin, vaikka se olisi vaikeaa tai epäsuosittua. Omalla toiminnallaan hän näyttää esimerkkiä muille ja innostaa näin muitakin olemaan rohkeita toiminnassaan. Esimerkkinä tässä voidaan vaikkapa pitää johtajaa, joka nousee puolustamaan tiimiään, kun sitä kritisoidaan epäoikeudenmukaisesti tai joka uskaltaa rohkeasti mennä vastavirtaan tarkoituksenaan tehdä innovaatioita tai joka haluaa haastaa perinteisiä toimintamalleja luodakseen uutta.
Halu ylittää rajojaan. Verrattuna ns. ”tavisjohtajaan” hyvä johtaja pystyy näkemään monista asioista laajemman ja suuremman kuvan sekä pyrkii näin tavoittelemaan jotain itseään suurempaa. Häntä motivoi vahva päämäärätietoisuus ja hänellä on into ja vahva motivaatio saavuttaa jotain merkityksellistä. Esimerkkinä voidaan pitää johtajaa, jolla on intohimoinen suhtautuminen sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja joka omistautuu urallaan tasa-arvon ja inkluusion edistämiseen yhteisössään.
Kyky ja halu yhteistyöhön. Hyvä johtaja tietää, että yksin tehtynä saavuttaa paljon vähemmän kuin yhteistyössä muiden kanssa. Hän ymmärtää, että menestys perustuu hyvään yhteistyöhön. Tämän takia hän on taitava rakentamaan tiimejä ja edistämään tiimin jäsenten keskinäistä yhteistyötä. Hän arvostaa jokaisen tiimin jäsenen panosta ja rohkaisee kaikkia heitä jakamaan ideoitaan ja omia näkökulmiaan käsiteltäviin asioihin. Hyvänä esimerkkinä tästä on johtaja, joka kokoaa yhteiseen palaveriin eri osastojen asiantuntijoita tarkoituksena työskennellä uuden projektin parissa. Samalla hän pyrkii varmistamaan, että jokaiselle annetaan mahdollisuus osallistua omalla panoksellaan projektin onnistumiseen.
Inhimillisyys. Taitava johtaja ymmärtää muiden ihmisten tunteita ja erilaisia näkökulmia asioihin. Hän on hyvä kuuntelija sekä taitava ja tehokas kommunikoinnissaan. Hän kykenee osoittamaan myötätuntoa ja kunnioitusta kaikkia kohtaan heidän taustastaan tai asemastaan riippumatta. Tästä hyvänä esimerkkinä on esihenkilö, joka kärsivällisesti ja jopa vaivaa nähden pyrkii ymmärtämään tiimin jäsenten henkilökohtaisia tilanteita sekä tarjoaa heille tukea ja ymmärrystä myös vaikeina aikoina.
Nöyryys. Hyvän johtajan vahvuus on myös siinä, että hän on nöyrä ja vaatimaton. Hän tuntee oman itsensä sekä tiedostaa omat rajoituksensa. Tämän vuoksi hän on avoin ottamaan vastaan palautteita ja kritiikkiä myös omasta toiminnastaan. Hän ei anna egonsa nousta esteeksi silloin, kun ollaan tekemässä mahdollisimman hyviä päätöksiä omalle tiimille ja organisaatiolle. Esimerkkinä tästä on pidettävä sellaista johtajaa, joka kykenee ”ottamaan lusikan omaan käteensä” ja myöntää tekemänsä virheet sekä pyytää omalta tiimiltään vinkkejä oman johtamisensa kehittämiseen.
Rehellisyys. Hyvällä johtajalla on vahva moraalinen kompassi ja hän toimii rehellisesti ja suoraselkäisesti. Hän pitää antamansa lupaukset ja on mahdollisimman avoin toimiessaan muiden ihmisten kanssa. Tämän takia hänen toimintansa herättää luottamusta ja kunnioitusta hänen tiimissään sekä muiden sidosryhmien keskuudessa. Esimerkkinä voidaan pitää sellaista johtajaa, jonka ”johtotähtenä” on aina noudattaa eettisiä periaatteita vaikeissakin tilanteissa sekä joka kommunikoi mahdollisimman rehellisesti ja avoimesti oman tiiminsä ja asiakkaittensa kanssa.
Kyky hallita tunteitaan. Hyvä johtaja omaa tunneälyä ja tämän vuoksi hän pystyy säätelemään mielijohteitaan ja tunteitaan, olemaan tasapuolinen erilaisille mielipiteille sekä toimimaan harkitusti erilaisia vaihtoehtoja pohtien. Hän pystyy vastustamaan erilaisia tilanteista nousevia kiusauksia sekä välttämään näin sellaisia ylilyöntejä, jotka voivat vahingoittaa häntä itseään tai muita osallisia. Tästä hyvänä esimerkkinä on johtaja, joka pystyy olemaan rauhallinen ja maltillinen myös ollessaan paineen alaisena. Lisäksi hän kykenee välttämään hätiköityjen päätösten tekemistä omien tunteiden tai ennakkoluulojen perusteella.
Oikeudenmukaisuus. Hyvä johtaja on reilu ja oikeudenmukainen ollessaan tekemisissä muiden kanssa. Hän kohtelee kaikkia muita ihmisisä heitä arvostaen ja kunnioittaen sekä varmistaa, että jokaisella on yhtäläiset mahdollisuudet menestyä toiminnassaan. Kohdatessaan eriarvoisuutta ryhtyy hän tarmokkaasti toimiin puuttuakseen tähän sekä edistääkseen monimuotoisuutta, tasa-arvoa ja osallisuutta. Tässä esimerkkinä on johtaja, joka luo ihmisten erilaisuuden hyväksyvän monimuotoisen ja osallistavan työpaikan sekä varmistaa parhaansa mukaan, että kaikilla tiimin jäsenillä on mahdollisuus kehittää omaa osaamistaan ja edetä urallaan.
Hyvä arviointikyky. Hyvällä johtajalla on erinomainen kyky tehdä arviointeja erilaisissa tilanteissa ja asioissa. Hänen kykynsä tehdä järkeviä päätöksiä perustuu asiaan ja tilanteeseen liittyvän tiedon, hyvän kokemuksen ja intuition yhdistelmään. Hän kykenee punnitsemaan tilanteeseen liittyvät riskit ja hyödyt mahdollisimman hyvin sekä arvioimaan päätöstensä vaikutuksia kaikkiin sidosryhmiin. Esimerkkinä voidaan pitää johtajaa, joka punnitsee tarkoin uuden tuotteen lanseerauksen taloudellisia ja ympäristövaikutuksia ennen kuin tekee päätöksen jatkosta.
”Me voimme kehittää persoonallisuuttamme koko elinikämme”
Kuten jo aikaisemmin kerroin, on jokainen edellä mainituista persoonallisuuden elementeistä tärkeä jo yksinäänkin, mutta mitä enemmän ko. elementtejä toimii yhteistyössä, sitä vahvempi ja enemmän resilienttiä omaava johtaja siitä kombinaatiosta syntyy. Tällainen johtaja kykenee toimimaan tehokkaasti haasteellisissa ja monimutkaisissa tilanteissa, pystyy inspiroimaan työntekijöitään työssään entistä tehokkaammiksi sekä saa näin lopulta koko organisaation menestymään. Persoonallisuudella on osittain geneettinen perusta, mutta se myös muuttuu ja kehittyy koko elämän ajan yksilön ja hänen ympäristönsä vuorovaikutuksesta, etenkin lapsuusiässä. Ennen jostain syystä uskottiin, että persoonallisuutta ei voi kehittää enää 30 ikävuoden jälkeen, mutta nykyään uusien tutkimusten mukaan me voimme kyllä kehittää persoonallisuuttamme koko elinikämme, tosin mitä vanhempi olemme, sitä hankalampi sitä voi olla muuttaa. Tämän vuoksi persoonallisuuden kehittäminen edellyttääkin jatkuvaa itsensä tutkiskelua ja kasvamiseen panostamista. Voidaan siis sanoa, että jos johtajalla on hyvä itsetuntemus ja vahva halu kasvaa johtajana ja ihmisenä yleensäkin, kykenee hän myös kehittämään näitä edellä mainittuja elementtejä itsessään ajan myötä.
Tässä kirjoitukseni lopussa on hyvä vielä muistuttaa, että ihmisen persoonallisuus ja siihen liitettävät elementit loppujen lopuksi kertovat sen, kuka ja millainen hän on ihmisenä. Puhuttaessa erityisesti johtajista, voidaan sanoa, että heidän persoonallisuudellaan on suuri vaikutus siihen, miten he käytännössä onnistuvat johtamaan tiimejään ja saamaan työntekijöitään menestymään työssään. Lisäksi voidaan hyvinkin sanoa, että ne johtajat, joiden persoonallisuus tukee hyvää johtamista, ovat parempia johtamaan omia organisaatioitaan kuin ne, joilta puuttuu tällainen hyvää johtamista tukeva persoonallisuus. Hyvät johtajat rakentavat tehokkaampia tiimejä, johtavat tavoitteellisesti sekä saavat aikaan parempia tuloksia kuin ne johtajat, joilta puuttuvat ne tärkeät johtamista tukevat persoonallisuuden elementit.
Esa Lehtinen
Tarvittaessa olen valmis pitämään innostavia teemaluentoja erilaisissa organisaatioissa niin johtajuudesta, johtamisen eri alueista kuin myös työyhteisöjen toiminnan kehittämisestä. Näitä luentoja on mahdollista pitää myös etäluentoina. Yhteyttä minuun voi ottaa joko puhelimitse: 0500-699818 tai sähköpostitse esa.lehtinen@kec.fi