Johtaminen olisi helppoa, jos sen voisi perustaa pelkästään kursseilta ja kirjoista opittuihin tietoihin. Teoria ei kuitenkaan usein ole samanlaista kuin käytännön johtamistyö. Tähän varsin moni johtaja ja esihenkilö törmää päästessään itse paneutumaan käytännön johtajuuteen ja esihenkilötyön arkeen. Tähän totuuteen itsekin törmäsin vuonna 2005 perustaessani toista yritystäni, sillä kertaa Baltiaan, ja tullessani esihenkilöksi palkatessani yritykseeni työntekijöitä. ”Kirjaviisaana” ja johtajia sekä esihenkilöitä jo silloin runsaasti koulutettuani ja valmennettuani, luulin olevani valmis työnantaja ja johtaja. Kaikki ei kuitenkaan ollut niin yksinkertaista kuin odotin! Shokkina minulle nousi alussa etenkin se, että nyt en enää vastaakaan yksin omasta itsestäni ja omista tekemisistäni, vaan minun pitää ottaa huomioon myös muut yrityksessä työskentelevät ihmiset sekä päätösten vaikutukset myös heidän työllistymiseensä ja tulevaisuuteensa. Tämä oli kuitenkin vasta alkua johtamispolullani, sillä vuosien aikana erilaisia johtajuuden haasteita on noussut paljon muitakin. Johtajuus kehittyy nimenomaan käytännön johtamisen kautta. Olen omasta mielestäni kehittynyt varsin hyvin johtajana ja esihenkilönä vuosien aikana, kiitos tästä erityisen paljon yhtiökumppanilleni ja työntekijöilleni, mutta työtä on vielä paljon tehtävänä. Johtajahan ei koskaan voi olla täysin valmis johtajana, kuten kukaan ihminenkään ei voi olla koskaan täydellinen ihminen.
Tässä kirjoituksessani pyrin tuomaan esille minkälaisia haasteita johtajuuden polkuun voi liittyä. Olen kokemukseni ja monien tuntemieni johtajien kanssa käytyjen keskustelujen kautta havainnut, että johtajuuden haasteet voidaan karkeasti jakaa sisäisiin ja ulkoisiin haasteisiin.
”Sisäiset haasteet liittyvät johtajan omaan sisäiseen kehittämiseen ja itsensä johtamiseen”
Sisäiset haasteet liittyvät johtajan omaan sisäiseen kehittämiseen ja itsensä johtamiseen sekä ulkoiset haasteet taas tiimin ja organisaation toimintaan. Näiden haasteiden kohtaaminen ja läpikäyminen on tärkeää, sillä niissä onnistumisessa on suuri merkitys paitsi johtajien ja esihenkilöiden kehittymiseen johtajuudessa niin myös heidän urakehitykselleen ja päivittäiseen toimimiseen johtajana.
”Sisäisten haasteiden ratkaisemisella on suuri merkitys hänen kehittymiseensä niin johtajana kuin myös ihmisenä”
Olen havainnut, että ulkoisia haasteita mitenkään väheksymättä suurimmat johtajuuden haasteet liittyvät johtajaan itseensä ja hänen sisäiseen kehittymiseensä. Tietenkin on olemassa monia ulkoisia haasteita, jotka asettavat esteitä johtajan urapolulle, mutta useimmiten johtajat omat tunteet, ajatukset ja reagoinnit erilaisiin tilanteisiin ovat niitä suurimpia esteitä aiheuttavia asioita johtajuuden kehittämisessä. Näiden haasteiden ratkaisemisella on suuri merkitys hänen kehittymiseensä. Tässä kirjoitussarjani ensimmäisessä osassa keskityn juuri näihin johtajuuden sisäisiin haasteisiin.
Sisäisiä johtajuuden haasteita on monenlaisia.
- Oikeanlaisen nöyryyden säilyttäminen johtajana ja ihmisenä. Johtajana toimiminen voi liiankin helposti nousta päähän, etenkin silloin, kun huomaa pärjäävänsä siinä tehtävässä ja saavansa aikaan tulosta ja menestystä. Tällöin ylpeys helposti nostaa päätään. Tällöin johtajuus voi tuntua helpolta ja on helppo ottaa kaikki kunnia menestyksestä itselleen. Lopulta johtaja voi kuvitella olevansa se tärkein henkilö koko organisaatiossa, jota ilman organisaatio ei voi menestyä. Lopputulos kuitenkin on usein täysin päinvastainen, sillä kukaan ei halua seurata tällaista ylimielistä johtajaa, joka ei anna arvoa muiden ihmisten työlle ja osaamiselle. Parhaat johtajat ovatkin nöyriä johtajia. He ymmärtävät, että johtajuus on vaikutusvaltaa, mikä perustuu vaikutteiden antamiseen ja vastaanottamiseen, eikä auktoriteettiin ja hierarkkiseen aseman vetoamiseen. He ymmärtävät oman tiiminsä merkityksen ja arvostavat tiimin tekemää työtä. He pitävät tärkeänä työskentelyä yhdessä kohti yhteistä tavoitetta.
- Oman epätäydellisyyden ymmärtäminen ja sen hyväksyminen. Edellisen kohdan nöyryyteen kuuluu myös oman epätäydellisyyden hyväksyminen. Kukaan johtaja ei ole täydellinen ja virheetön johtaja niin kuin ei kukaan meistä ihmisistä muutenkaan ole täydellinen. Omien virheiden myöntäminen tuntuu usein tosi vaikealta, monista johtajista jopa mahdottomalta. Se vaatii johtajalta todella hyvää tunneälyä pyytää muilta palautetta sekä oppia saamastaan kritiikistä ja tarvittaessa myös myöntää tekemänsä virheet. Tämä taito on kuitenkin erittäin oleellista hyvälle johtajalle. Hyvä johtaja tietää, että ilman palautetta ja nöyryyttä hän ei voi koskaan kehittyä johtajana ja ihmisenä. Sitä paitsi omien virheiden myöntäminen ja oman vajavaisuuden tunnustaminen on usein hyvin terapeuttinen kokemus. Tällöin ei tarvitse enää pullistella, vaan voi olla mahdollisimman pitkälle oma aito itsensä.
- Terveen itseluottamuksen omaaminen. Itseluottamuksen korostaminen tärkeänä johtamishaasteena tuntuu ehkä oudolta, kun kohdassa yksi korostin nöyryyttä tärkeänä johtajan ominaisuutena. Mutta pitää muistaa, että nöyryys ei saa olla mitään nöyristelyä! Sitä paitsi itseluottamusta ei saa pitää nöyryyden vastakohtana. Oikeanlaisen itseluottamuksen omaaminen on terveellistä. Johtajuuden haasteena kuitenkin on, että useimmilla johtajilla johtajuus on jatkuvaa kamppailua epävarmuuden kanssa. Tämä epävarmuus voi liittyä niin tehtyihin päätöksiin, päätösten seurauksiin, vastuun kantamiseen kuin myös kykyyn olla mahdollisimman paljon oma itsensä johtajana toimiessaan. Tämä voi johtaa pahimmillaan ns. huijarisyndrooman syntymiseen. Huijarisyndroomaksi kutsutaan psykologista ilmiötä, jonka vaikutuksesta ihminen ei kykene sisäistämään omia saavutuksiaan todisteista huolimatta. Huijarisyndroomasta kärsivä on vakuuttunut olevansa huijari ja että hänen saavutuksensa ovat ainoastaan hyvän onnen, ajoituksen tai että hän on vain harhauttanut muut luulemaan itseään todellista kyvykkäämmäksi. Huijarisyndrooma on tyypillinen piirre erityisesti uusissa johtajissa, jotka eivät vielä ole saaneet kokemuksen mukanaan tuomaan ammatillista itsevarmuutta. Terve itseluottamus on tärkeä johtajuuden ominaisuuspiirre. Voidaan vaikkapa sanoa, että nöyryyden ollessa tietoisuus siitä, että ihminen ei ole maailman keskipiste, terveen itseluottamuksen voidaan katsoa taas olevan ymmärrys siitä, että hän kuitenkin tuottaa toiminnallaan lisäarvoa tähän maailmaan. Terveen itseluottamuksen avulla johtaja hiljentää sisäisen äänensä, joka syöttää hänen päähänsä jatkuvasti tunnetta siitä, että hän epäonnistuu tai ei ole tarpeeksi hyvä työssään.
- Tehokasta johtamista haittaavan pelon voittaminen. Tosielämän fakta on siinä, että kukaan ei voi johtaa hyvin, tehdä hyviä päätöksiä ja johtaa organisaatiotaan eteenpäin, jos pelko hallitsee päätöksentekoa. Pelot voivat liittyä odotettaviin tai jo tapahtuviin muutoksiin, kuinka johtaja käsittelee näitä muutoksia ja kuinka työntekijät tai muut organisaation sidosryhmät reagoivat muutoksiin. Johtaja voi pelätä tekevänsä vääriä ja huonoja päätöksiä, ottaa liian suuria riskejä tai joutua vastaamaan tekemistään huonoista päätöksistä esimerkiksi asiakkaiden kaikkoamisen, työntekijöiden irtisanomisen tai organisaation tuloksen heikentyessä. Pelko on ihmisen perimmäisiä tunteita ja kukaan johtaja ei ole täysin immuuni sille. Pelot pitää tunnistaa, hallita sekä voittaa mahdollisimman tehokkaasti.
- Stressin ja huolien tehokas käsitteleminen. Johtajuuteen kuuluu mukaan työhön ja asemaan liittyvän stressin ja johtamistyön mukanaan tuomien huolien ja haasteiden hyväksyminen. Tätä voidaan pitää aivan luonnollisena asiana. Johtajan pitää ymmärtää ja hyväksyä jo tehtävään lähtiessään johtajuuteen liittyvän stressin olemassaolo. Tämä tietenkään ei tarkoita sitä, että stressiin määrään ja laatuun ei voisi vaikuttaa ja jopa vähentää sitä. Tärkeintä on oppia ymmärtämään, miten stressi ilmenee, miten se vaikuttaa johtajan omaan käyttäytymiseen ja toimintaan sekä miten sitä pystyy hallitsemaan. Stressin määrä ei saa nousta liian suureksi ja hallitsemattomaksi, sillä tällöin se vaikuttaa johtajan päätöksentekokykyyn ja hänen jaksamiseensa. Jos tähän ei puututa ajoissa, voi sillä olla katastrofaalisia seurauksia sekä organisaation toimintaan että johtajan omaan terveyteen hänen lähestyessä jaksamisensa rajoja.
- Työuupumisen välttäminen. Johtajien ammattitauti on turhan usein työssäuupuminen eli burnout. Se saapuu usein lähes huomaamatta ja pienin askelin. Työkiireet lisääntyvät, aikataulut pettävät, perhe ja ystävät alkavat valittaa liian vähäisestä yhdessäolosta, harrastukset unohtuvat, aterioita jää väliin liian usein ja usein kunnon ruoka korvataan pikaruoalla ja niin edelleen. Lopulta työmotivaatio alkaa heiketä, elämänhallinta vaikeutua, muisti alkaa pätkiä sekä fyysinen ja henkinen kunto pettää. Pitäisikö pysähtyä ajoissa? Johtajien työuupumukseen puuttuminen on todellinen haaste ja usein tuntuu siltä, että juuri ne ”parhaat” putoavat ensimmäisenä. Olisi kuitenkin erittäin tärkeää puuttua työuupumiseen mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, sillä burnoutia lähestyvä tai siinä jo rypevä johtaja tekee liiankin usein niitä vääriä ja jopa haitallisia päätöksiä, joiden seuraukset voivat olla katastrofaalisia.
- Motivaation ylläpitäminen. Meillä kaikilla on joskus myös huonoja tai tylsiä päiviä. Toisinaan tuntuu siltä, että mikään ei tunnu etenevän riittävän nopeasti tai eteneminen on pysähtynyt kokonaan. Tällöin olisi helppo vain säästää omaa energiaansa ja jättää tekemättä tai delegoida eteenpäin tällaiset turhauttavat työt. Näin kuitenkaan ei voi tehdä, sillä johtajan oletetaan näyttävän esimerkkiä muille sekä innostavan ja ohjaavan omia työntekijöitään tekemään omat työnsä paremmin. Miltä näyttäisi, jos johtaja itse jättää tekemättä omia tehtäviään? Tämän vuoksi johtajan on jatkuvasti pyrittävä motivoimaan itseään paneutumaan omiin työtehtäviin tehokkaasti.
- Positiivisen asenteen säilyttäminen. Johtajan työ on hektistä ja aina kaikki ei mene niin kuin Strömsössä. Toisinaan asiat tuntuvat menevän sujuvasti eteenpäin, mutta usein tulee myös tilanteita, jotka eivät jostain syystä mene suunnitelmien mukaan. Yritä siinä sitten pysyä positiivisena! Positiivisuuden säilyttämistä epäonnistumistilanteissa voidaankin pitää yhtenä suurena johtajuuden haasteena. Tärkeää tässä on muistaa, että johtaja ei ole yksin eikä hän voi vajota virumaan pettymysten liemessä. Hänen esimerkillään ja toiminnallaan on merkitystä hänen seuraajilleen ja työntekijöilleen. Miten toiminta voisi mennä eteenpäin, jos johtaja itse valittaa ja rypee itsesäälissä? Tämän vuoksi johtajan pitää nopeasti tunnustaa epäonnistumisensa, käydä läpi pettymyksen tunteet ja siirtyä sen jälkeen eteenpäin. Samalla hänen pitää auttaa tiiminsä pääsemään ulos pettymyksen liemestä ja pyrkiä motivoimaan heitä tekemään paremmin seuraavalla kerralla. Epäonnistumiset pitää ottaa oppimiskokemuksina ja niistä saatujen oppien kautta saada aikaan parempia tuloksia.
- Tosiasian ymmärtäminen, että aina ei voi miellyttää kaikkia. Totta kai jokaiselle meistä olisi mukavaa, jos kaikki ihmiset pitäisivät meistä. Johtajanakin olisi tosi mukavaa tehdä aina kaikkia miellyttäviä päätöksiä. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Johtajan on pidettävä mielessä, että toisinaan on tehtävä niitä ”kovia” päätöksiä, jotka on pakko tehdä, vaikka ne eivät miellyttäisikään ketään. Tämä on hyväksyttävä todellisen johtajuuden kovaksi hinnaksi. Johtajan on tiedostettava, että jotkut hänen tekemänsä päätökset voivat järkyttää tai jopa suututtaa monia ihmisiä, mutta silti ne on tehtävä. Johtajan on tietenkin suhtauduttava empaattisesti päätösten kohteiksi joutuneiden ihmisten tuntemuksille, mutta samalla hänen on hyvä muistaa, että loppujen lopuksi johtajan on parempi olla muiden arvostama kuin pidetty (tietysti olisi mukavaa olla molempia).
- Mielenmaltin ja rauhallisuuden säilyttäminen. Kuten olen jo todennutkin, johtajan työ on usein hyvin hektistä ja hän joutuu toimimaan sekä tekemään päätöksiä suuren paineen alla. Paineet voivat toisinaan olla niin suuria, että tällöin voi olla vaikeaa säilyttää rauhallisuus ja keskittyä suoritettavaan päätökseen. Tässä kuitenkin pitää muistaa, että mielenmaltti ja hyvät päätökset liittyvät kiinteästi yhteen. Useimmat historian huonot päätökset on tehty juuri silloin, kun johtaja on menettänyt malttinsa ja antanut tunteensa ottaa ylivallan. Asioiden painaessa päälle ja tilanteiden ollessa hektisiä, johtajan pitää antaa aikaa ja tilaa prosessoida saamaansa tietoa niin, että hän kykenee tekemään selkeitä ja rationaalisia päätöksiä, jotka eivät perustu hätäiseen tilannelukuun tai suoranaiseen kaaokseen. Tässä rauhallisessa päätöksentekoprosessissa on ehdottoman tärkeää omien tunteiden hallinta ja asioiden monipuolinen punnitseminen.
- Kyky luottamuksen luomiseen. Johtajuuden yksi suuri haaste liittyy siihen, että johtajan on opittava luottamaan muihin ihmisiin, kuten omiin työntekijöihin ja yhteistyökumppaneihin, eikä yrittää pitää epätoivoisesti kaikkia lankoja tiukasti käsissään. Etenkin pienen yrityksen johtajan ongelmana yrityksen kasvaessa on juuri tämä langoista irti päästäminen sekä vallan ja vastuun jakaminen omille työntekijöilleen. Jos hän ei näin kykene tekemään, seurauksena voi pahimmillaan olla hyvien työntekijöiden turhautuminen vallitsevaan luottamuspulaan tai jopa yrityksen kasvun tyrehtyminen. Luottamuksen puuttumista voidaan yleisemminkin pitää suurena johtamishaasteena. Monilla johtajilla on jonkinlainen fiksaatio toimia mikromanageeraajana sekä pyrkiä näin kontrolloimaan ja valvomaan jokaisen työntekijän työtä, varmistamaan moneen kertaan kaikkien työvaiheiden läpikäyminen sekä toimimaan eräänlaisena jokapaikan laadunvalvojana. Työntekijät kokevat tämän epäluottamuksen ja autonomian puutteen turhauttavana ja tämä vaikuttaakin negatiivisesti työilmapiiriin ja ihmisten sitoutumiseen.
”Edellä kertomani haasteet ovat varsin valideja ja ehkä jopa universaaleja”
Tämä edellä kirjoittaminen listaus ei pyri olemaan mikään täydellinen lista johtajuuden sisäisistä haasteista, mutta olen pyrkinyt tuomaan esille niitä tyypillisimpiä, ja ehkä myös haastavimpia haasteita. Olen yritysvalmentaja- ja johtajaurani aikana havainnut, että riippumatta maantieteellisestä sijainnista ja kulttuurista, johtajan asemasta hierarkiassa tai johtajan peruskoulutuksesta nämä edellä kertomani haasteet ovat varsin valideja ja ehkä jopa universaaleja. Sama koskee myös seuraavassa osassa kertomistani johtajuuden ulkoisista haasteista. Kuten olen jo useaan otteeseen tuonut esille, johtajuus on jatkuvaa kasvua ja itsensä kehittämistä. Jos tämä kehitys jostain syystä pysähtyy, loppuu siinä myös todellinen johtajuus.
Esa Lehtinen
Tarvittaessa olen valmis pitämään innostavia teemaluentoja erilaisissa organisaatioissa niin johtajuudesta, johtamisen eri alueista kuin myös työyhteisöjen toiminnan kehittämisestä. Näitä luentoja on mahdollista pitää myös etäluentoina. Yhteyttä minuun voi ottaa joko puhelimitse: 0500-699818 tai sähköpostitse: esa.lehtinen@kec.fi