Tässä kirjoitussarjassa pyrin tuomaan esille niitä johtajuuden karikoita, joita johtajat voivat kohdata omassa johtajuudessaan. Ensimmäisenä karikkona oli ylpeys. Tällä kertaa aiheenani on ahneus.
Ahneus sanana pohjautuu latinankieliseen sanaan ”cupiditatem”, mikä tarkoittaa ”intohimoista halua, himoa, kunnianhimoa”. Yksinkertaisesti ahneudella tarkoitetaan ihmisen kiihkeää halua saada itselleen omaisuutta. Tämä himoittu omaisuus voi olla joko aineellista, kuten esimerkiksi varallisuutta, tavaroita ja omaisuutta, tai aineetonta, esimerkiksi tilaa, valtaa, vaikutusvaltaa ja miksei myös rakkautta. Se mikä erottaa ahneuden normaalista halusta omistaa jotakin, liittyy siihen, että ahneuden vallassa oleva ihminen himoitsee omaisuutta enemmän kuin mitä hän tarvitsee normaaliin elämiseen. Tämän takia ahneus voi johtaa ihmisen toimimaan moraalisesti väärin tai jopa rikollisesti. Ei siis ihmekään, että katolisen kirkon opeissa ahneus luetellaankin seitsemän kuolemansynnin joukkoon kuuluvaksi synniksi. Ahneutta voidaankin pitää vastakohtana hyveille kuten anteliaisuus, yhteisvastuu, itsehillintä ja toisen ihmisen huomioonottaminen. Tärkeää tässä kuitenkin on erottaa ns. normaali tarve pitää hallussa ja kartuttaa omaisuutta ja negatiivinen ahneus toisistaan. Ahneuden tekee negatiiviseksi se, että tällöin ahneus muuttuu tyydyttämättömäksi himoksi hankkia omaisuutta itselleen ilman mitään suhteellisuuden tajua tai kunnioitusta toisia ihmisiä kohtaan.
”Ahneudellakin on rajansa”
Etenkin monien amerikkalaisten tutkijoiden mielestä ahneutta ei voi pitää pelkästään syntinä. Heidän mukaansa ahneus on eräänlainen kapitalistisen kehityksen moottori, sillä ilman ahneutta ihmiset oppisivat tyytymään vähään ja olemaan tyytyväisiä nykytilaansa. Tällöin pelkona olisi se, että talouden rattaat pysähtyisivät ja yhteiskunnan vajoaisivat stagnaatioon. Ehkä näin voi ollakin, mutta tässä pitää muistaa kuitenkin se, että ahneudellakin on rajansa. Tästä on historiasta lukuisia esimerkkejä.
”Vuonna 1850 perustettu Lehman Brothers Holdings Inc. oli merkittävä yhdysvaltalainen rahoitusalan yritys, joka tunnettiin parhaiten maailmanlaajuisesta investointipankkitoiminnastaan. Vanha ja vakavarainen Lehman Brothers ajautui vakaviin vaikeuksiin vuonna 2007 puhjenneen subprime-kriisin vuoksi. Subprime-kriisi oli Yhdysvalloissa vuosina 2007–2009 koettu asuntomarkkinoiden lainakriisi. Se johti samalla rahoitussektorin tuhoisaan finanssikriisiin, mikä loppuvuodesta 2008 syöksi maailmantalouden globaaliin taantumaan. Kriisin perimmäisenä syynä oli asuntoluottojen holtiton myöntäminen riskiasiakkaille, joiden lainanhoitomahdollisuudet olivat heikot. Pankit antoivat auliisti tällaisia lainoja, koska riski jaettiin useille tahoille johdannaismarkkinoiden avulla. Asuntojen hinnat yli kaksinkertaistuivat Yhdysvalloissa 1998–2005. Kun asuntojen hintakupla lopulta puhkesi ja hinnat laskivat, pankit kärsivät suojaustoimistaan huolimatta suuria luottotappioita. Kriisin johdosta monet pankit ja rahastot joutuivat selvitystilaan tai konkurssiin. Yksin suurimmista ”ruumiista” oli juuri Lehman Brothers. Aikaisemmin niin vakavaraisen pankin oman ilmoituksen mukaan sillä oli konkurssin hetkellä velkaa yhteensä 768 miljardia dollaria. Lehman Brothersin kaatumisen katsotaan olleen se hetki, jolloin Yhdysvaltain asuntomarkkinoiden subprime-lainakriisi kasvoi globaaliksi pankkikriisiksi.
Syitä Lehman Brothersin kaatumiseen ja globaaliin pankkikriisiin oli monia. Suurimpina syinä voidaan pitää sijoittajien ja pankkien ahneutta, pankinjohtajien ylimielisyyttä, ylimitoitettua ja suhteetonta riskinottoa sekä finanssimarkkinoilla vallitsevaa ahneuden ja vallanhimon kulttuuria. Lisäksi pankkien toimintaa ei valvottu riittävästi eikä rahoitusmarkkinoiden ylikuumenemiseen puututtu tarpeeksi tehokkaasti viranomaisten toimesta. Vuonna 2008 alkanutta globaalia pankkikriisiä voidaankin kutsua ”ahneuden kulttuurin kulminoitumiseksi”
”Johtajien liiallinen ahneus on aiheuttanut ja aiheuttaa yhä suurta vahinkoa”
Johtajien liiallinen ahneus on aiheuttanut ja aiheuttaa yhä suurta vahinkoa. Ahneita johtajia on ollut niin liike-elämässä kuin myös politiikassa. Viime aikojen ahneimpien poliittisten johtajien kärjessä ovat olleet Zairen entinen presidentti (1965 – 1997) Mobutu Sese Seko, joka kavalsi 32 vuoden presidenttikautenaan 4 – 5 miljardia USD, Filippiinien presidentti (1965 – 1986) Ferdinand Marcos 5 – 10 miljardia USD sekä kärjessä Indonesian presidentti (1967 – 1998) Muhammed Suharto, jonka arvellaan kavaltaneen vallassa ollessaan jopa 15 – 35 miljardia USD. Kukaan edellä mainituista herroista ei kuitenkaan vedä vertoa liike-elämässä toimineelle amerikkalaiselle pyramidihuijarille Bernie Madoffille, jonka arvellaan saaneen jopa 50 miljardia USD huijaamiltaan hyväuskoisilta (ahneilta) sijoittajilta. Ahneus on ollutkin monien johtajien helmasynti vuosituhansien ajan. Alussa monet heistä ehkä ovat toimineet hyvää tarkoittaen, mutta jossain vaiheessa ahneus on ottanut heidän hyvistä aikeistaan ylivallan. Sopiva tilaisuus on tehnyt heistä sitten varkaan.
Mistä varoitusmerkeistä voi tunnistaa ahneen johtajan? Usein ensimmäisenä merkkinä johtajan ahneudesta voidaan pitää itsekeskeisen käyttäytymisen lisääntymisen. Yleisesti ottaen itsekeskeiset ihmiset ovat juuri niitä ”minä-, minä-ihmisiä”, jotka eivät ota huomioon muiden ihmisten tunteita ja tarpeita. Itsekeskeiset johtajat eristävät itsensä usein muista olemalla korostetun itseriittoisia ollen haluttomia mm. delegoimaan tehtäviään muille. Tällaisille johtajille mikromanageeraus on tyypillistä toimintaa. Koska he omasta mielestään ovat ylivertaisia lähes kaikissa asioissa, ovat he täysin vakuuttuneita siitä, että ainoastaan he itse kykenevät suorittamaan tehtävät oikein Tämän takia heidän on tehtävä nämä työt itse.
”Kateutta ja ahneutta voidaan pitää eräänlaisina kaksosina syntien maailmassa”
Toisena merkkinä johtajan ahneudesta voidaan pitää lisääntyvän kateuden ilmenemistä. Kateutta ja ahneutta voidaan pitää eräänlaisina kaksosina syntien maailmassa. Kun ahneella johtajalla on suuri himo hankkia itselleen yhä enemmän valtaa ja varallisuutta, kateellinen menee vielä yhden askeleen pidemmälle kadehtimalla muiden ihmisten omaisuutta aikomuksenaan hankkia se keinoja kaihtamalla itselleen. Kateellisen johtajan kateus on moniulotteista. Hän kadehtii paitsi muiden omistuksia niin myös muiden ihmisten menestymistä ja suosiota. Tämä saa hänet jatkuvasti epäilemään kollegojensa tarkoitusperiä sekä pelkäämään heidän yrittävän vievän hänen paikkansa. Tämän estääkseen hän pyrkii kaivamaan maata kilpailijoittensa alta levittämällä heistä vahingollisia juoruja sekä pyrkimällä haittaamaan heidän uraetenemistään. Lisäksi kateus saa heidät eristäytymään muista sekä pimittämään tärkeitä päätöksissä tarvittavia tietoja. Kateellinen johtaja ymmärtää tiedon olevan valtaa. Tietoa ahnehtimalla sekä pimittämällä hän kokee olevansa tärkeä vallankäyttäjä.
Kolmanneksi, ahneet johtajat ovat empatiaköyhiä. Välittäminen ja toisten ihmisten tunteiden huomioiminen ei kuulu ahneiden johtajien tunnevalikoimaan. Tämän takia he eivät koe minkäänlaisia omantunnontuskia aiheuttaessaan tuskaa ja haittaa muille ihmisille. Empatiaköyhät johtajat toimivat muiden ihmisten kanssa yhtä tuhoisasti kuin vauhkoontunut elefanttilauma posliinikaupassa. Heiltä puuttuu kyky mukauttaa omaa lähestymistapaansa muiden ihmisten käyttäytymiseen, koska he näkevät vain oman puolensa asiasta. Tällaisten johtajien kyvyttömyys empatiaan, aidon kiinnostuksen puuttumiseen toisten ihmisten ideoista ja tunteista sekä heidän haluttomuutensa ottaa mitään vastuuta omasta käytöksestään ja teoistaan tekee yhdessä olemisen heidän kanssaan hyvin vaikeaksi.
Neljäntenä ahneen johtajan tunnusmerkkinä on se, että he eivät koskaan tyydy siihen, mitä heillä jo on. Mikään heille ei ole tarpeeksi. Heidän saamansa palkka on aina liian pieni, bonukset ovat riittämättömät ja omaisuutta on liian vähän. Ahneet ihmiset näkevät maailman eräänlaisena nollasummapelinä. He eivät ajattele ”peliä” niin, että jokainen voisi saada hyötyä tuloksen noustessa suuremmaksi, vaan he kokevat tuloksen vakiona haluten kahmaista siitä suurimman palan itselleen. Ahneus saa heidät uskomaan, että he todella ansaitsevat saada enemmän, vaikka se sitten tapahtuisi jonkun toisen ihmisen kustannuksella.
Marcus Licinius Crassuksen elämä ja kuolema on klassinen oppitunti ahneudesta ja sen aiheuttamasta rangaistuksesta. Crassus oli erittäin varakas roomalainen liikemies ensimmäisellä vuosisadalla eaa., Hän oli myös yksi kolmesta Rooman valtiota hallitsevista johtajista yhdessä Pompeiuksen ja Julius Caesarin kanssa, jotka muodostivat ensimmäisen triumviraatin. Crassus toimi Syyrian konsulina kasvattaen siellä omaisuuttaan lisää. Tämä ei kuitenkaan hänelle riittänyt. Crassus ehdotti vuonna 53 eaa. muille triumviraatin jäsenille sotaretkeä, jonka komentajana hän itse toimisi, nykyisen Turkin alueella sijainnutta Parthiaa vastaan. Roomalaisilla ei ollut mitään hyvää syytä hyökätä parthialaisia vastaan, sillä he eivät olleet provosoineet millään lailla roomalaisia siihen. Pääsyy Crassuksen sodanlietsontaan olikin lähinnä se, että hän kiinnostunut Parthian rikkauksien ryöstämisestä. Huolimatta Rooman senaatin vastustuksesta Crassus päätti aloittaa sotaretkensä.
Crassuksen sotaretki epäonnistui täydellisesti hänen ylimielisyytensä, kokemattomuutensa sotajoukon johtajana sekä liiallisen ahneutensa vuoksi. Carrhaen taistelussa suurin osa hänen armeijastaan tuhottiin, hän menetti oman poikansa sekä lopulta myös oman henkensä parthialaisten kynsissä. Crassuksen ruumiin kohtelusta hänen kuolemansa jälkeen on jäänyt jäljelle monia myyttejä. Erään myytin mukaan parthialaiset kaatoivat sulaa kultaa hänen ruumiistaan irrotetun pään suuhun ilkkumalla näin hänen ahneuttaan. Toisen myytin mukaan Crassuksen ruumis lähetettiin Parthian kuningas Hyrodesille. Hyrodes lahjoitti Craasuksen pään poikansa hääjuhliin, missä päätä käytettiin rekvisiittana kreikkalaisen kirjailijan Euripidesin ”Bakkhantit” -näytelmässä. Crassuksen tarinan opetus on siinä, kuinka ahneus tuhoaa johtajuuden.”
Viidenneksi, ahneet johtajat ovat taitavia manipuloimaan muita ihmisiä. He ovat erityisen näppäriä ottamaan kaiken kunnian itselleen muiden ihmisten tekemistä töistä. Ulospäin he voivat olla erittäin viehättäviä, mutta kaiken takana on heidän agendansa pitää lähellä juuri ne ihmiset, jotka selät mutkalla ja kielet ruskeina ylläpitävät ja lisäävät heidän egoaan. Manipuloivat johtajat pyrkivät saavuttamaan oman organisaationsa tavoitteet hyväksikäyttämällä työntekijöittensä heikkoja kohtia. Työntekijöiden tarpeet ja toiveet ovat pelkkiä pelinappuloita, joita ahneet johtajat hyödyntävät organisaation tavoitteiden saavuttamisessa. Tästä hyväksikäytöstä työntekijät eivät itse hyödy mitään, vaan he kokevat johtajan riistävän härskisti heitä omien etujensa ajamiseksi.
Kuudenneksi, ahneus tekee johtajista lyhytnäköisesti, impulsiivisesti toimivia ja ”putkiaivoilla” ajattelevia johtajia, jotka ovat uhkarohkeita ja jotka eivät ota vastaan varoituksia ja hyvää tarkoittavia neuvoja. He keskittyvät tyydyttämään omia välittömiä tarpeitaan ja jättävät muut yksin vastaamaan heidän tekemiensä päätösten seurauksista. Toimiessaan yritysjohtajina ahneet johtajat ovat kiinnostuneempia omista bonuksistaan ja niiden määrästä kuin tekemään järkeviä investointeja tulevaisuuteen. Lisäksi he itsekkäästi mieluimmin haalivat kaikki edut ja palkkiot itselleen yrityksen hyvästä tuloksesta kuin jakavat ne työntekijöittensä kanssa.
Seitsemäntenä merkkinä ahneesta johtajasta on se, että kiihkeässä aineellisten tarpeittensa tyydyttämisessä he eivät tiedosta mitään rajoja. Ahneille johtajille ei ole mitään pidikkeitä tai rajoja. He ovat valmiita jopa tekemään laittomuuksia sekä rikkomaan kaikkia moraalisääntöjä tyydyttääkseen tarpeensa. He pyrkivät löytämään kaikki mahdolliset porsaanreiät päihittääkseen lait ja säännöt, jotka estävät heitä saavuttamasta tavoitteitaan. Jälkeenpäin he sitten selittävät tekonsa oikeutetuiksi yrittäen saada näin muut hyväksymään heidän toimintaansa.
”Onneksi ahneudesta voi kuitenkin myös parantua”
Ahneita johtajia on aina ollut ihmiskunnan historiassa ja heitä tulee aina olemaan myös jatkossakin. Joku voisi tässä sanoa, että ”tilaisuus tekee ihmisestä varkaan”. Onneksi ahneudesta voi kuitenkin myös parantua. Tämä ei tietenkään onnistu kaikilta, mutta osalla ihmisiä on ainakin toiveita pelastua ahneuden syndroomasta. Kehityskelpoisten johtajien parantumisprosessi alkaa siitä, kun he ymmärtävät tehneensä typeriä ja lyhytnäköisiä päätöksiä ja tekoja ahneuksissaan. Usein pahat takaiskut, kuten esimerkiksi oman tai läheisen paha sairastuminen, pahat ihmissuhdeongelmat tai taloudelliset menetykset, ajavat heidät kohtaamaan ahneusriippuvuutensa. Jotta kyettäisiin motivoimaan ahneudessa rypeviä johtajia tekemään parannus, heidän pitää uskaltaa lähteä pitkälle matkalle omaan itseensä, käyttäen ehkä apuna alan asiantuntijoita, kuten valmentajia ja terapeutteja, löytääkseen perimmäiset syyt omaan ahneuteensa. Usein syyt löytyvät heidän lapsuudestaan ja lapsuuden pettymyksistä, joita he eivät ole aikaisemmin kyenneet käsittelemään. Ehkä näiden syiden löytyminen saa heidät miettimään selkeämmin omaa tilaansa. Lisäksi tärkeää on myös se, että he kykenevät löytämään elämästään paljon tärkeämpiä asioita kuin mammonan ja vallan ahnehtimisen. Tällaisia asioita voisivat olla esimerkiksi aito rakkaus, hyvät ja kiinteät ystävyyssuhteet, ehdoton itsensä tunteminen ja hyväksyminen sekä kyky luoda luottamuksellisia ja molempia osapuolia hyödyntäviä ihmissuhteita ympärillä oleviin ihmisiin. Liiallisen ahneuden ei siis tarvitse olla koko elämän kestävä riippuvuustila.
Esa Lehtinen
Tarvittaessa olen valmis pitämään innostavia teemaluentoja erilaisissa organisaatioissa niin johtajuudesta, johtamisen eri alueista kuin myös työyhteisöjen toiminnan kehittämisestä. Näitä luentoja on mahdollista pitää myös etäluentoina. Yhteyttä minuun voi ottaa joko puhelimitse: 0500-699818 tai sähköpostitse: esa.lehtinen@kec.fi