Monissa valmennuksissani tulee usein esille kysymys ammatillisuudesta ja mitä se oikein tarkoittaa. Tätä asian epäselvyyttä pidän sinänsä merkillisenä asiana, koska ammatillisuudesta kuitenkin puhutaan paljon ja sitä on monissa eri yhteyksissä määritelty paljon. Tästä johtuen varmaankin edellytetään jokaisen työntekijän ymmärtävän, mitä käsite ”ammatillisuus” tarkoittaa. Itse asiassa joskus tuntuukin oudolta, että ihmiset eivät kaikesta tiedon runsaudesta huolimatta ymmärrä ammatillisuuden sisältöä ja merkitystä. Eräässäkin valmennuksessa hoitoalan pitkälle koulutettu ammattilainen väitti minulle kirkkain silmin, että ammatillisuus merkitsee sitä, että työssä ei saa tunteilla, vaan toimitaan pelkästään järjellä. Tunneasiat kuuluvat hänen mielestään kotiin ja vapaa-aikaan. Niistä ei siis tarvitse hänen mielestään ”huolehtia” työpaikalla toimittaessa asiakkaiden ja kollegoiden parissa. Jouduin hänelle korjaamaan tämän väärän tulkinnan ammatillisuudesta ja kerroin, että tunteet kyllä liittyvät luonnollisena asiana mukaan ihmisen elämään niin työssä kuin vapaa-aikanakin.
”Lyhyesti sanottuna ammatillisuus määritellään ihmisen käyttäytymiseksi työssään”
Tästä herääkin kysymys, että onko ammatillisuus käsitteenä sittenkin jollain tavalla turhan vaikeasti ymmärrettävä tai liian ympäripyöreästi määritelty, jotta se antaa tulkinnoille liian paljon tilaa? Lyhyesti sanottuna ammatillisuus määritellään ihmisen käyttäytymiseksi työssään. Itse asiassa tämä määritelmä ei oikeastaan sano vielä mitään, vaan jokainen voi käsittää sen melkein, miten itse haluaa. Joku voi jopa väittää, että kukaan ei millään tavoin edes huomaa ja välitä, miten hän käyttäytyy työssään. Hän voi ajatella, että niin kauan kuin hän tekee työtään hyvin, on se ja sama, miten hän työssään käyttäytyy. No, tuossa näin ajatteleva työntekijä on kyllä aivan väärässä. Kyllä hänen esimiehensä, työkaverinsa ja asiakkaansa huomaavat ja välittävät, miten hän työssään käyttäytyy. Voi olla aivan varmaa, että he huomaavat, jos ammatillisuus puuttuu hänen työstään. Sillä taas voi olla vakavia seurauksia hänen työuralleen ja jopa työpaikkansa pysyvyyteen.
Tämän takia ammatillisuus on syytä määritellä edellä kertomaani lyhyttä tulkintaa yksityiskohtaisemmin. Yksi mainio määritelmä on Lapin yliopiston lehtori Ulla-Maija Rantalaihon esittämä: ” Ammatillisuus on usein tietoon perustuvaa asiantuntijuutta. Se voi olla yleistä ymmärrystä siitä, mitä pitäisi tehdä ja ymmärrystä siitä, kuinka pitäisi toimia tietyissä tilanteissa. Ammatillisuutta voidaan määritellä henkilökohtaisena pätevyytenä, itsensä tuntemisena ja tiedostamisena. Ammatillisuuteen kuuluu työskentelyprosessien ja niiden tulosten ymmärtäminen.” Tämä määritelmä tuokin esille jo monia tärkeitä ammatillisuuteen liitettäviä elementtejä.
”Ammatillisuuteen kuuluu paljon enemmän kuin pelkästään ulkoiseen olemukseen ja ulkoasuun liittyviä asioita”
Ammatillisuuteen kuuluu siis paljon enemmän kuin pelkästään ulkoiseen ”habitukseen” ja työntekijän ulkoasuun liittyviä asioita. Yksi tärkeä ammatillisuuteen kuuluva asia on se, että ammatillisesti käyttäytyvä ihminen heijastaa luottamuksen ”auraa” ympärilleen. Hänellä on vahva luottamus itseensä ja osaamiseensa, mikä kuitenkaan ei tarkoita sitä, että hän käyttäytyisi ylimielisesti. Itseensä luottava ammattilainen on aina kohtelias ja sujuvasanainen niin asiakkailleen kuin myös esimiehilleen ja työkavereilleen. Hän myös hallitsee itsensä hankalissa ja haastavissa tilanteissa. Näin hän heijastaa rauhallisuutta ja asiantuntijuuttaan lähellään oleville ihmisille.
Kaikkien odotuksena on se, että ammattilainen selviää työnsä haasteista ja löytää parhaimmat keinot saada työnsä tehdyksi. Tosiammattilaisen tunteekin sitä, että jos hän lupaa tehdä jotain, pyrkii hän myös täyttämään lupauksensa. Hän haluaa toimia esimerkkinä muille ja pitää luottamuksen luomista sekä sen ylläpitämistä ensiarvoisen tärkeänä asiana toimivissa ihmissuhteissa. Tämän takia hän pidättäytyy lupaamasta sellaisia asioita, joiden toteutumista hän pitää epävarmana. Luotettavuuteen kuuluu myös se, että hän noudattaa annettuja ja sovittuja aikatauluja, tulee töihin ja palavereihin ajoissa sekä täyttää sovitut sitoumuksensa.
”Todellinen ammattilainen pyrkii jatkuvasti kehittämään omaa asiantuntijuuttaan ja osaamistaan”
Tärkeä ammatillisuuteen kuuluva asia on se, että todellinen ammattilainen pyrkii jatkuvasti kehittämään omaa asiantuntijuuttaan ja osaamistaan. Hän ymmärtää oman itsensä ja osaamisensa merkityksen. Tämä halu itsensä kehittämiseen ilmenee mm. siten, että hän pyrkii syventämään osaamistaan osallistumalla alan jatkokoulutuksiin, seminaareihin sekä työpajoihin. Lisäksi hän seuraa kiinteästi omalla alallaan tapahtuvaa kehitystä verkostoitumalla erilaisiin ammatillisiin ryhmiin esimerkiksi internetissä ja erilaisissa alan tapahtumissa. Ammatillisten tietojen ja osaamisen ajan tasalla pitäminen korostaa hänen tärkeää rooliaan omassa työtiimissään.
Tosiammattilainen on aina rehellinen asiakkailleen, työkavereilleen ja yhteistyökumppaneilleen. Hän ei liioittele osaamistaan, valehtele tietoisesti eikä anna puolivillaisia tietoja olematta täysin varma asiastaan. Hän ottaa asioista selvää mahdollisimman pian ja jos hän ei tiedä jotakin asiaa, myöntää hän sen vapaaehtoisesti keskustelukumppanilleen sekä lupaa palata uudelleen asiaan riittävät tiedot saatuaan. Jos hän jostain syystä kohtaa ylipääsemättömiä esteitä tiedon hankinnassa, ilmoittaa hän siitä heti toiselle antaen samalla neuvoja myös mahdollisista vaihtoehtoisista tietolähteistä. Näin hän osoittaa olevansa rehellinen ja palvelualtis myös haastavissa tilanteissa. Rehellisyyteen liittyy tosiammattilaisessa myös tärkeä yksityiskohta. Vaikka hän pyrkii olemaan rehellinen ja suora muille ihmiselle, kykenee hän olemaan tarvittaessa myös hienotunteinen ja diplomaattinen. Hän ymmärtää, että jokainen ihminen ottaa viestit vastaan eri tavoilla. Hän oppii lukemaan muita ihmisiä eikä töksäyttele ”totuuksia” ulos suustaan suodattamattomina. Hänelle tärkeintä on tilanteiden hallinta ja asioiden eteenpäin meneminen.
Monissa töissä, kuten esimerkiksi lääkärien, asianajajien ja kirjanpitäjien ammateissa, on tiukka eettinen ja moraalinen koodisto, joka on kirjattu näiden alojen toimintaperiaatteisiin ja –sääntöihin. Tämä koodisto luo vahvan luottamussuhteen näissä ammateissa toimivien asiantuntijoiden ja heidän asiakkaittensa välille. Kuitenkin on tärkeää muistaa, että vaikka eettisen käyttäytymisen ohjeita ei olisikaan kirjattu viralliseen muotoon, on jokaisessa ammatissa ammatilliseen käyttäytymiseen kuuluvia eettisiä ja moraalisia periaatteita. Näitä ohjeistuksia ja periaatteita noudattamalla ammattilainen osoittaa kunnioittavansa ja arvostavansa muita ihmisiä sekä luo pohjaa luottamukselle toimivalle yhteistyösuhteelle.
Tärkeä ammatillisuuteen liittyvä asia on henkisen tasapainon ja ihmistä kunnioittavan arvokkuuden säilyttäminen myös hankalissa vuorovaikutustilanteissa. Ammattilaisen ei missään tapauksessa pidä olla tunteeton toimiessaan muiden ihmisten kanssa, mutta hänen on hallittava omat tunteensa kaikissa tilanteissa. Jos esimerkiksi asiakas tai joku työkaveri suuttuu hänellä loukaten häntä ihmisenä, hän ei voi vastata tilanteeseen samankaltaisella kiukunpurkauksella, vaikka se ehkä tuntuisikin hyvältä silloin. Ammatillisuuteen kuuluu se, että hänen on hallittava tällöin vihantunteensa sekä pyrittävä hoitamaan hankala tilanne mahdollisimman rauhallisesti ja tulevan yhteistyön siltoja polttamatta.
Kukaan meistä ei ole täydellinen ja me joskus me kaikki teemme työssämme virheitä. Ammatillisesti toimiva työntekijä ottaa aina vastuun omista mokistaan ja virheistään sekä kertoo niistä välittömästi niiden tapahduttua. Näin virheet kyetään korjaamaan sekä niiden vaikutukset saadaan eliminoitua mahdollisimman nopeasti. Lisäksi virheisiin johtaneet syyt ja vaiheet pyritään jälkeenpäin käymään kiihkotta läpi. Näin niistä on mahdollista myös oppia, jotta vastaavia virheitä ei enää esiintyisi.
Todellinen ammattilainen on järjestelmällinen ja hyvin organisoitu. Hänen aikataulunsa on niin hyvin rakennettu, että mahdollinen kiireen tunne ei heijastu hänen ympärillään oleviin ihmisiin. Hän pitää työpisteensä siistinä ja hyvin järjesteltynä. Lisäksi hän löytää tarvittavat asiat ja tiedot nopeasti asiakkaan niitä kysyessä. Näin hänen toiminnastaan heijastuu tehokkuus, varmuus ja asiantuntijuus.
”Ammattilainen ei vie kotiasioita työpaikalle eikä työasioita kotiin”
Todellinen ammattilainen muistaa, että hän ei vie kotiasioita työpaikalle eikä työasioita kotiin. Tämän vuoksi hän ei ”kosta” koti- ja vapaa-ajan asioista johtuvaa huonoa oloaan työpaikalla työkavereilleen, esimiehelleen, alaiselleen, puhumattakaan asiakkailleen. Toki jos ”siviilielämässä” on tapahtunut jotain suurta ja dramaattista, kuten esimerkiksi avioero, läheisen kuolema tai vakava sairaus, pyrkii hän kertomaan siitä ainakin lähimmälle esimiehelleen, jos kokee asialla olevan väliaikaista vaikutusta työn tekemiseen. Lisäksi ammatillisuuteen kuuluu se, että jos työpaikalla on tapahtunut jotain negatiivista, esimerkiksi riitaa tai muuta erimielisyyttä oman työkaverin kanssa, pyrkii hän ottamaan sen esille mahdollisuuksien mukaan heti työkaverinsa kanssa sekä selvittää asiat. Tietenkin on hyvä myös muistaa se fakta, että jos työ aiheuttaa jatkuvaa henkistä pahoinvointia, on ehkä parasta, että hänen on terveellisintä vaihtaa työpaikkaa.
Ammatilliseen käyttäytymiseen kuuluu myös se, että työntekijät auttavat toinen toistaan vapaaehtoisesti silloin, kun havaitsevat toisen tarvitsevan apua tai painivan oman työtaakkansa kanssa. Tosiammattilaiselle ei ole vaikeaa jakaa omia tietojaan, omaa osaamistaan, omia mielipiteitään tai antaa fyysistä apua omien työkavereiden työn helpottamiseksi. Ammattilaisen tunnuslauseena voidaan hieman leikkimielisesti sanoa olevan ”sharing is caring” ja hänelle itsekkyys on kirosana. Tosin tässä yhteydessä on tärkeää muistaa myös se, että omaa apuaan ei saa väkisin tyrkyttää kenellekään.
Tosi ammattilainen on avoin puhumaan työhön liittyvistä asioista, mutta juoruamiseen hän ei halua syyllistyä. Hän ymmärtää, että toisen ihmisen henkilökohtaiset asiat eivät muille ihmisille kuulu, etenkin jos niitä on hänelle luottamuksellisesti kerrottu. On hyvä muistaa, että toisten ihmisten elämästä ja asioista juoruaminen ei todellakaan liity millään tavoin avoimuuteen, vaan päinvastoin juoruamisen seurauksena työpaikalle synnytetään avoimuutta tuhoava myrkyllinen ilmapiiri.
”Negatiivisuus on herkästi tarttuvaa”
Ammattimaisesti toimiva työntekijä ymmärtää, että negatiivisuus on herkästi tarttuvaa. Jos jatkuvasti joku ihminen työyhteisössä heijastaa negatiivisuutta, usein jopa ilman mitään selvää syytä siihen, levittää tällainen käyttäytyminen pessimismin myrkkyä hänen ympärillään oleviin ihmisiin. Näin koko työyhteisö vähitellen joutuu negatiivisuuden jatkuvasti pahenevaan noidankehään. Tämän vuoksi oman työnsä ammattilainen pyrkii muistamaan oikean asenteen merkityksen sekä olemaan positiivinen puheissaan ja toiminnassaan. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että hän pyyhkii negatiiviset asiat maton alle, vaan sitä että hän pyrkii korjaamaan havaitsemiaan ongelmia tarttumalla niihin rivakasti positiivisella otteella. Hän ymmärtää, että tärkeintä on unohtaa turhanpäiväinen ja tulokseton valittaminen sekä korjata ongelmat ja virheet tarttumalla niihin mahdollisimman nopeasti. Lyhyesti sanottuna: tapavalittaja valittaa tyhjästäkin, positiivisesti ajatteleva taas huomaa ongelmat ja pyrkii korjaamaan ne.
”Ammatillisuudessa tärkeintä ei ole oppiarvot, työtehtävä tai oma asema organisaatiossa, vaan tapa asennoitua omaan työhönsä ja muihin ihmisiin”
Edellä kerrottu lista ehkä näyttää monen mielestä pitkältä ja vaativalta, mutta tärkeintä on tiedostaa se, että ammatillisuudessa perimmäisenä ajatuksena on toisen ihminen kohtaaminen ihmisenä. Kaikki me kuitenkin olemme ihmisiä, jotka haluavat olla tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Ammatillisuudessa tärkeintä ei ole oppiarvot, työtehtävä tai oma asema organisaatiossa, vaan tapa asennoitua omaan työhönsä ja muihin ihmisiin. Tosiammattilainen ei siis toimi työssään kuin kone tai robotti, vaan hänen työssään korostuu ihmisyys ja inhimillisyys. Ammatillisesti toimiva ihminen ymmärtää, ettei hän ole yhtään toista ihmistä parempi, vaan hän kohtelee toisia aivan niin kuin haluaisi itseäänkin kohdeltavan vastaavassa tilanteessa, eli arvostavasti ja kunnioittavasti. Ammatillisuudessa korostuu oikeanlainen sympatia ja empatia toista ihmistä kohtaan. Eräs tunnettu luennoitsija sanoi kerran hyvin, että sympatiaa on kahdenlaista: hyvänlaatuista ja pahanlaatuista sympatiaa. Hyvänlaatuinen sympatia on toista ihmistä arvostavaa ja on varsin lähellä empatiaa. Pahanlaatuinen sympatia taas muistuttaa pahimmillaan sääliä. Sitten hän lisäsi vielä pieni hymykare huulillaan: ”Jos joku jäi miettimään, että mitä eroa on empatialla ja sympatialla, niin tuon eron voi karrikoidusti ilmaista vaikkapa näin. Jos kaveri putoaa kaivoon, niin se joka kokee häntä kohtaan empatiaa, yrittää auttaa toisen ihmisen ylös kaivosta. Kun taas se, joka kokee toista ihmistä kohtaan sympatiaa, hyppää itse sinne perässä!” Jos tämän nyt vielä haluaa liittää ammatillisuuteen, niin ammatillisesti toimiva ihminen ei hyppää kaivoon ja pyri elämään toisen ihmisenelämää toisen puolesta, vaan kohtelee häntä arvostavasti ja pyrkii auttamaan toista mahdollisimman hyvin.
Esa Lehtinen
Tarvittaessa olen valmis pitämään innostavia teemaluentoja erilaisissa organisaatioissa niin johtajuudesta, johtamisen eri alueista kuin myös työyhteisöjen toiminnan kehittämisestä. Näitä luentoja on mahdollista pitää myös etäluentoina. Yhteyttä minuun voi ottaa joko puhelimitse: 0500-699818 tai sähköpostitse esa.lehtinen@kec.fi