Korona-aikana katsoin muutaman kerran television erikoislähetyksiä, joissa maamme poliittinen johto seisoo rinnakkain musta-asuisina, vakavat ilmeet kasvoillaan kertomassa koronatilanteesta ja hallituksen päätöksistä asian hoitamiseksi. Asioihin oli selvästi paneuduttu tilanteen vaatimalla vakavuudella ja ihmisiä on kehotettu painokkaasti noudattamaan hallituksen ja viranomaisten määräyksiä. Jopa ministerien päälleen valitsemat surupuvut ovat korostaneet tilanteen poikkeuksellisuutta. En tiedä olenko ainoa, mutta minulle näistä tilaisuuksista tuli mieleeni vanhojen arkistofilmien kautta heijastama kuva presidentti Kyösti Kallion esiintymisestä talvisodan alussa 1939 Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen. No, ehkä Suomen ”katajainen” kansa edellyttää tämänkaltaista esiintymistä johtajiltamme maatamme uhkaavissa tilanteissa. Mutta itse jäin yhtä asiaa kaipaamaan ministeriemme esiintymisistä, asiaa jota pidän tärkeänä johtajan toiminnassa ja puheissa kriisitilanteissa, nimittäin tulevaisuuden toivon esilletuomista edes jollain tavalla. Tällä tarkoitan sitä, että aina syvän kriisin uhatessa tai ollessa ajankohtaisena, johtajien on muistettava luoda hyvää yhteishenkeä ihmisten keskuuteen sekä tuotava esille uskoa paremmasta tulevaisuudesta. Jos johtajien viestintä perustuu pelkästään käskyihin, kieltoihin ja uhkauksiin, viestit ovat hyvin latteita ja masentavia eivätkä aina herätä toivottua vastakaikua. Hyvät johtajat ovat kautta historian tienneet tämän ja ovatkin kiinnittäneet huomiota uskon ja toivon luomiseen kriisiä seuraavasta paremmasta huomisesta. Tämä on tärkeää, sillä toivo on vahva yhteistyöhengen synnyttäjä sekä voimakas sytyke yhteisille ponnistuksille kriisin voittamiseksi.
”Toivo nostaa ihmisen mielialaa sekä pitää meidät toiminnassa huolimatta kaikista kokemistamme vaikeuksista”
Miksi sitten toivon esilletuomista voidaan pitää yhtenä tärkeänä johtamistaitona? Italialainen runoilija Giacomo Leopardi sanoi 1800-luvun lopussa näin: ”Niin kauan kun ihminen kokee elävänsä, tuntee hän myös epämukavuutta ja tuskaa!” Tämä on totta, mutta ihmisen elämään olennaisena osana kuuluu myös toivo, haave entistä paremmasta tulevaisuudesta. Roomalainen valtiomies Plinius sanoi mainiosti: ”Toivo on se pylväs, mikä pitää maailman koossa.” Toivo nostaa ihmisen mielialaa sekä pitää meidät toiminnassa huolimatta kaikista kokemistamme vaikeuksista. Toivon avulla me kykenemme katsomaan vaikeuksiemme yli kohti parempaa tulevaisuutta. Se saa meidät uskomaan ja odottamaan sitä, että vaikka tänään elämme rankkoja aikoja, huomenna aurinko paistaa jo kirkkaammin. Jokaisen johtajan tehtävänä tulisi kriisiaikoina, kuten nyt pandemian ollessa päällä, luoda uskoa ihmisiin ja rohkaista heitä kohtaamaan tämän päivän haasteet, jotta kykenisimme saavuttamaan tuon paremman tulevaisuuden.
Tämän päivän johtajilla on paljon ennalta odottamattomia haasteita. 2000-luku alkoi suuren optimismin merkeissä, mutta ensimmäisillä vuosikymmenillä on tapahtunut jo monia kriisejä terrorismin lisääntymisen, talouskriisien, suurten luonnonkatastrofien sekä nyt pandemian takia, jotka ovat tuoneet säröjä tähän positiiviseen tulevaisuuden uskoon. Tässä tilanteessa ja ajassa nykyjohtajillamme on paljon tehtävää, jotta säilyttäisimme toivon ja uskon parempaan tulevaisuuteen. Ehkä heidän pitäisi ottaa asiassa oppia monilta historiamme johtajilta, kuten esimerkiksi Martin Luther Kingiltä, Mahatma Gandhilta, Winston Churchilliltä ja Nelson Mandelalta, jotka loivat uskoa ja viljelivät toivoa puheissaan seuraajilleen. Lisäksi, kuten historiamme on todistanut, heidän toiveensa eivät olleet pelkästään haaveita, vaan ovat myös toteutuneet tosielämässä.
”Toivoa voidaan pitää luottamuksen tunteena, mikä kohdistuu tietyn halutun lopputuloksen saavuttamiseen”
Tiedän, että monet lukijani varmaankin epäilevät väitettäni siitä, että toivon esilletuominen on tärkeä johtajalta vaadittava ominaisuus. Seuraavaksi yritän perustella mielipidettäni asiaan. Johtajat toimivat erilaisten ihmisten kanssa, jotka tuovat mukanaan omat taitonsa, visionsa, käsityksensä ja tunteensa. Tämän listan kolme ensimmäistä kohtaa ovat useimmiten varsin vakaita, mutta sen sijaan tunteet vaihtelevat jatkuvasti, jopa päivittäin, riippuen tilanteista ja ihmisistä, joita elämässämme kohtaamme. Tämän vuoksi johtajien pitääkseen asiat ja tilanteet hallinnassaan tulee omata hyvät tunneälytaidot sekä hallita tunnejohtamisen käytännöt. Hänen pitää ymmärtää, että on olemassa monia organisaation ulkoisia ja sisäisiä tekijöitä sekä myös yksilöllisiä tekijöitä, jotka saavat ihmisen epäilemään onnistumista tehtävässään. Tällaisia tilanteita voi olla esimerkiksi silloin, kun sotilasyksikkö kohtaa ylivoimaisen vihollisen, kansakunta kohtaa ylipääsemättömältä tuntuvan kriisin tai urheilujoukkue kohtaa seuraavassa pelissään ylivoimaisesti paremman joukkueen. Näissä tilanteissa johtajilta edellytetään taitoa pitää oman tiiminsä tai omien seuraajiensa sitoutuneina tehtävään sekä uskomaan myös onnistuvansa siinä. Juuri tällaisessa tilanteessa toivon merkitys korostuu. Toivoa voidaan pitää luottamuksen tunteena siitä, että haluttu lopputulos saavutetaan. Sitä voidaan pitää uskona tai luottamuksena johonkin tiettyyn asiaan tai ihmiseen. Se ei sisällä välttämättä mitään konkreettista todistetta onnistumisesta, vaan se perustuu enemmänkin ihmisen sisäiseen uskoon ja luottamukseen siitä, että kaikki menee lopulta hyvin. Toivo kohtaa ja vahvistaa niitä emotionaalisia tarpeita, joita ihmisillä sillä hetkellä on olemassa. Toivoa ei synnytä mikään kapulakielinen iskusana tai tarttuva hokema, vaan se parhaimmillaan syntyy aidosta ja vahvasta tunteesta ja halusta onnistua. Tuo tunne perustuu siihen, että ihminen kokee tekevänsä juuri niitä oikeita asioita, jotka realisoivat tuon mahdollisuuden onnistumiseen. Tietenkään toivo ei ole aina mikään takuu onnistumisesta ja menestymisestä, mutta taitava johtaja osaa hyödyntää toivoa pyrkiessään murskaamaan esteet mahdollisen ja mahdottoman välillä. Näin organisaatio, tiimi tai joukkue voi altavastaajan asemasta huolimatta nousta voittoon tai ylittää villeimmätkin tavoitteensa. Neuvokas johtaja sisällyttää toivon oman organisaationsa missioon ja visioon. Tämän jälkeen he varmistavat, että jokainen ymmärtää ja sisältää niiden sisällön sekä keskittyy täysillä omiin tehtäviinsä. Lisäksi mikä on tärkeintä, he tekevät visiosta vahvemman kuin ne esteet, jotka uhkaavat organisaation mission toteutumista.
Jos tarkastellaan johtajalta vaadittavia ominaisuuksia, niin toivon synnyttäminen liittyy etenkin optimismiin, positiiviseen asenteeseen sekä luottamuksen luomiseen. Täytyy kuitenkin muistaa, että mikään noista kolmesta ominaisuudesta ei ole sama kuin toivo. Toivon antamisen voidaan ajatella olevan yhdistelmä ryhmähengestä, sitouttamisesta sekä organisaation vision sisäistämisestä. Jos johtaja kykenee luomaan toivoa ihmisiin, tuo se mukanaan valtavaa hyötyä koko organisaatiolle ja siellä oleville ihmisille. Toivo saa ihmiset tekemään enemmän, jotta tärkeinä koetut tavoitteet toteutuisivat. Toivo saa ihmiset seuraamaan johtajiaan läpi vaikeiden aikojen. Toivo paremmasta motivoi esimerkiksi lääkäreitä parantamaan potilaitaan, opettajia opettamaan oppilaitaan, sotilaita puolustamaan isänmaataan sekä poliiseja ja palomiehiä suojelemaan omia yhteisöjään.
Millä tavoin sitten johtaja kykenee luomaan toivoa yhteisöönsä tai yrityksensä henkilöstöön? Ensimmäinen tärkeä asia on se, että johtajan on tarvittaessa oltava paikalla ja silloin kun on paikalla, on myös oltava läsnä. Tämä ei todellakaan tarkoita sitä, että hänen pitäisi jatkuvasti olla ”kyttäämässä” ja valvomassa ihmisiä, vaan sitä, että hän pitää tärkeänä olla tarvittaessa johtamiensa ihmisten parissa kysellen heidän kuulumisiaan ja ajatuksiaan. Tärkeintä tässä on myös se, että hän näin toimiessaan todella myös kuuntelee heitä eikä hajota keskittymistään muihin asioihin.
Toiseksi, johtajan on oltava niin avoin, rehellinen ja oikeudenmukainen kuin vain on mahdollista. Hänen on mahdollisimman avoimesti kerrottava kohdattavista ongelmista, haasteista sekä rehellisesti kerrottava, mitä hänen seuraajiltaan tai työntekijöiltään vaaditaan tilanteiden korjaamiseksi. Lisäksi jos hän lupaa jotain itse tehdä, hän myös sitoutuu niin tekemään. Näin johtaja toimii hyvänä esimerkkinä myös muille. Luottamus syntyy tekojen, ei pelkästään sanojen kautta.
Kolmanneksi, johtajan tulee korostaa puheissaan ja toiminnassaan optimismia. Jos kenen, niin johtajan on oltava optimistinen tulevaisuudesta ja oikeasta reitistä sinne. Jos hän menettää uskon tulevaisuuteen, ei sitä keneltäkään muultakaan voi odottaa. Vaikka myynti sakkaa, moraali on alhaalla tai budjettia on leikattava, toivoa uhkuvat johtajat uskovat huomisen suuriin mahdollisuuksiin sekä menestykseen. Tällaiset johtajat ovat eteenpäin ajattelevia, inspiroivia, innostavia sekä luovat positiivista ilmapiiriä ympärilleen. Näin toimimalla he saavat myös muut ihmiset uskomaan heidän visioonsa ja sen toteutumiseen. Nämä johtajat luottavat omaan reittiinsä sekä siitä, että he saavat myös muut mukaansa. Jos ihmiset uskovat yhteiseen visioon, he myös lähtevät toteuttamaan sitä. Yhteinen ja mukaansa tempaava visio herättää ihmiset talviunesta ja saa heidät tekemään parhaansa.
Neljänneksi, johtajan on kyettävä rohkaisemaan ja motivoimaan muita ihmisiä. Hänen on keskityttävä löytämään ihmisten parhaat puolet eikä hän saa keskittyä hakemaan niitä huonoimpia. Toivoa herättävät johtajat osaavat rohkaista ja kannustaa. He kiinnittävät huomiota enemmänkin onnistumisiin kuin epäonnistumisiin. Sitä paitsi mikään tappio ei ole heille lopullinen, vaan se antaa mahdollisuuden oppia niistä ja neuvoo toimimaan toisin. Lisäksi tällaiset johtajat löytävät jokaisesta ihmisestä hänen yksilölliset vahvuutensa. Näin he kykenevät kannustamaan ihmisiä menestykseen.
Viidenneksi, johtajan on tuotava esille enemmän mahdollisuuksia kuin surkutella mahdottomuuksia. Tällaisille johtajille muutos on mahdollisuus. Tämän vuoksi he myös hyväksyvät muutokset sekä haluavat jopa ennakoida muutoksia ja vaikuttaa niihin. Heille pysyvyys tarkoittaa seisahtumista tai jopa taantumista. Heillä on positiivinen asenne muutoksiin niin omassa elämässään kuin myös oman organisaationsa tai yhteisönsä toiminnassa, koska he ymmärtävät, että muutos on usein paras keino kehitykseen ja parannuksiin. Toiverikkaat johtajat ovat innovatiivisia ja he mielellään kokeilevat uusia asioita, vaikka näin heillä toki on riski myös epäonnistua.
Kuudenneksi, johtajan on kerrottava seuraajilleen tai työntekijöilleen kuinka paljon hän arvostaa heidän osaamistaan, työpanostaan tai jopa uhrauksiaan. Arvostava johtaja antaa aikaansa ja jakaa energiaansa seuraajilleen tai työntekijöilleen. Hän ottaa vastaan heidän mielipiteitään, ajatuksiaan ja tarvittaessa jopa kritiikkiä omasta toiminnastaan. Toivoa herättävä johtaja on kiinnostunut jokaisesta yksilöstä sekä heidän elämästään. Lisäksi, mikä tärkeintä, hän pystyy myös sanomaan arvostuksensa ääneen niin tiimeille kuin yksilöille.
Seitsemänneksi, osoittaakseen arvostavansa ihmisiä, johtajan on myös panostettava heihin. Arvostava johtaja ei pidä seuraajiaan tai työntekijöitään pelkkänä ”vaalikarjana” tai pelkkinä numeroina, vaan hän osoittaa arvostuksensa sanojen lisäksi myös teoin. Hän työskentelee pyyteettömästi heidän edukseen, huolehtii heidän hyvinvoinnistaan, pitää huolen heidän kehittymisestään ja osaamisesta työssään sekä on valmis jopa taistelemaan heidän puolestaan vaikeiden aikojen koittaessa. Organisaation johtajana tällainen johtaja pitää taloudellisesti vaikeina aikoina viimeiseen asti kiinni hyvistä työntekijöistään. Hän ei siis pidä työntekijöitään organisaation suurimpina kuluerinä tai resursseina muiden resurssien joukossa, vaan hän asettaa heidät niiden organisaation tärkeimpien sidosryhmien joukkoon, joihin organisaation menestyminen perustuu.
Kahdeksanneksi, hyvä johtaja muistaa tehokkaan johtamisen perussäännön: toista, toista ja vielä kerran toista! He ymmärtävät, että yksi tehokas keino saada tiimit menestymään, on jatkuva harjoittelu ja opitun toistaminen. Tällainen keino on tuttu niin armeijassa, urheilujoukkueissa kuin myös työtiimeissä. Tämä jatkuva toistaminen toimii myös yksilöitten parissa. Taitavat johtajat ja hyvät valmentajat ovat loistavia viestijöitä, jotka saavat niin tiimit kuin yksilötkin motivoitua harjoittelemaan tiiviisti ja tekemään riittävän määrän toistoja tullakseen paremmiksi. Näin synnytetään loistavia osaajia ja mestareita.
”Toivon luominen on tärkeä osa johtajuutta”
Miksi toivo on tärkeää ihmisten johtamisessa? Yrityksiä johdetaan enimmäkseen budjettien, strategisten suunnitelmien, päämäärien ja taloudellisten ennusteiden avulla. Toivo on hankalammin hahmoteltavissa, sillä se on aineetonta ja näkymätöntä, mutta siitä huolimatta toivo on olennainen osa inhimillistä luonnettamme. Tämän vuoksi toivon luominen on tärkeä osa johtajuutta. Itse asiassa me kaikki ihmiset tarvitsemme sitä. Ensinnäkin, toivo vahvistaa uskoa onnistumiseen. Kun meillä on toivoa, me usein keksimme sellaisia ratkaisuja, jotka edesauttavat meitä pääsemään päämääräämme. Toiseksi, toivo kehittää itseluottamustamme. Se inspiroi meitä suoriutumaan tehtävistämme tai ylittämään vaikeutemme joko pistämällä meidät yrittämään enemmän tai tekemään tehtävämme aikaisempaa paremmin. Kolmanneksi, toivo edistää voimaantumistamme ja ajatustemme kirkastumista. Toivo laajentaa ja selkeyttää havaintokykyämme sekä vahvistaa tahtoamme suoriutua haasteista. Neljänneksi, toivo auttaa lisäämään tuottavuutta sekä korostaa positiivista työetiikkaa. Toivo antaa lisää neuvokkuutta siihen, miten järjestämme omat aikataulumme sekä käytämme energiaamme järkevämmin päivittäisessä työnteossa. Näin me kykenemme keskittymään oikeisiin asioihin oikeaan aikaan. Tämä lisää myös oman työn arvostusta ja näemme työmme merkityksen kokonaisuudessa. Viidenneksi, toivo luo yhteisöllisyyttä ja saa meidät puhaltamaan yhteiseen hiileen. Toivolla on valtava voima ihmisten saamisessa yhteen. Se juurruttaa yhteishenkeä ja kollektiivista ylpeydentunnetta sekä työskennellessämme rinta rinnan vahvistaa optimistisuuttamme. Tähän perustuu myös tiiminrakentamisen voima tiimin jäsenten kasvaessa vähitellen yhtenäiseksi joukoksi.
Näiden syiden takia kaikkien johtajien on tilanteen niin vaatiessa muistettava hyödyntää toivoa ja luotava uskoa tulevaisuuteen. Etenkin haastavina aikoina, kuten nyt koronaviruksen myllätessä yhteiskuntiamme sekä ravistellessa taloutemme rakenteita, johtajien on muistettava se voima, minkä toivon herääminen voisi saada aikaan taistelussa tätä vitsausta vastaan. Totta kai johtajien on oltava rakentavia, selkeitä, päättäväisiä, mutta heidän ei pidä unohtaa hyödyntää toivon rakentamista vaikeuksien voittamisessa. Tällöin on mahdollista synnyttää positiivinen kierre: toivo luo uskoa, usko luo luottamusta, luottamus synnyttää yhteisöllisyyttä sekä yhteisöllisyys antaa voimaa. Näin me yhdessä kykenemme voittamaan kaikki vihollisemme.
Esa Lehtinen
Tarvittaessa olen valmis pitämään innostavia teemaluentoja erilaisissa organisaatioissa niin johtajuudesta, johtamisen eri alueista kuin myös työyhteisöjen toiminnan kehittämisestä. Näitä luentoja on mahdollista pitää myös etäluentoina. Yhteyttä minuun voi ottaa joko puhelimitse: 0500-699818 tai sähköpostitse esa.lehtinen@kec.fi