Omassa työssäni valmentajana ja konsulttina kohtaan lähes päivittäin johtajia, jotka tekevät työkseen jatkuvaan tahtiin niin pieniä kuin myös isoja päätöksiä. No, tässä sinänsä ei ole mitään ihmeellistä, sillä juuri tehokkaasta päätöksenteostahan johtajille juuri maksetaan. Se kuitenkin usein vieläkin hämmästyttää, että kysyttäessä heidän päätöksentekoonsa vaikuttavia tekijöitä, lähes aina he perustelevat niiden pohjautuvan puhtaasti järkiperusteihin. Ymmärrän kyllä hyvin, että kyllähän me kaikki tavoittelemme päätöksenteossamme rationaalisuutta, mutta sitä en taas ymmärrä, että ihmiset kieltävät merkittävän osan päätösten perusteluista kokonaan. Tällä tarkoitan sitä, että tunteista ja intuitiosta päätöksenteon perusteina joko halutaan vaieta täysin tai ne kiistetään täysin. Usein tuntuu jopa käytäntönä olevan se, että vaikka päätös olisikin tehty tunteella, se halukkaasti perustellaan rationaalisin syin. Selvästi etenkin meillä Suomessa, teknokratiakulttuurin ”mallimaassa”, tunteista keskustelemiseen ei meillä vielä ole tarpeeksi valmiuksia johtamisen ja päätöksenteon yhteydessä. Tämä on sikäli kummallista, koska lukuisissa tutkimuksissa on Daniel Golemanin jo 1990-luvulla tunneälyyn liittyvistä selvityksistä lähtien kiistattomasti todistettu, että tunnetekijöiden merkitys päätöksenteossa on huomattava, usein jopa ratkaiseva. Tässä kirjoituksessani tarkoituksenani on hieman avata tunneäly-käsitettä ja sen vaikutusta päätöksentekoprosessiin.
Kertauksena tunneälystä tuon lyhyesti esille yhden monista tunneälyn määritelmistä. ”Tunneäly on kyky tiedostaa, tunnistaa sekä vastata niin oman itsensä kuin myös muiden ihmisten tunteisiin ja tunnetiloihin.” Esimerkkinä tästä voisi olla vaikkapa sellainen tapaus, missä ystäväsi tuntee surua ja kieltäytyy kutsustasi saapua luoksesi pitämään hauskaa. Jos omaat riittävästi tunneälyä, tunnistat hänen mielialansa ja ymmärrät aivan oikein, miksi ystäväsi ei halua sillä kertaa koe olevansa sosiaalinen. Jos taas et omaa riittävästi tunneälyä. voit pahimmassa tapauksessa suuttua ystävällesi hänen kieltäytyessään kutsusta. Tässä yhteydessä jopa tokaiset hänelle jotain loukkaavaa suustasi. Näin jopa koko ystävyyssuhde joutuu koetukselle. Tässä jälkimmäisessä tapauksessa riittämätön tunneäly johtaa siihen, että suuttuja ei kykene järkeilemään rationaalisesti oman ystävänsä tunnetilaa eli surua. Samoin hän ei myöskään tunnista omaa tunnettaan, suuttumista, ja sitä, miten suuttumus vaikuttaa hänen käytökseensä ja kommunikointiinsa.
”Tunteilla on suuri merkitys tekemissämme päätöksissä”
Kuten edellä kerrotusta esimerkistä kävi hyvin ilmi, tunteilla on suuri merkitys tekemissämme päätöksissä, olkoon päätökset sitten huonoja tai hyviä. Jos esimerkiksi johtaja tai työkaveri on herännyt ”väärällä jalalla”, voi hän työpaikalle tullessaan ärähtää työkaverilleen tai alaiselleen ilkeästi jostain pikkuasiasta tai jättää tervehtimättä työkavereitaan. Näin hän tekee huonoja päätöksiä ollessaan negatiivisen tunnekuohun alla. Toisaalta taas, jos hänen aamunsa on alkanut myönteisissä merkeissä, työpaikalle saapuminen voi tapahtua ihan eri tunnelmassa. Tällöin positiivinen tunnetila vaikuttaa luo edellytykset parempiin päätöksiin hänen kohdatessaan oman työkaverinsa tai alaisensa.
”Käytännön päätöksenteko ei välttämättä tapahdu näin perusteellisten valmisteluiden kautta”
Ennen kuin pohdin tunneälyn merkitystä päätöksenteossa, on hyvä ensin vielä avata päätöksentekoprosessia. Päätösten tekeminen edellyttää kykyä ja rohkeutta tehdä päätöksiä tilanteissa, joissa aika ja vaihtoehdot antavat päätöksentekijälle tietyn viitekehyksen. Päätöksen aikaansaaminen ei tapahdu itsestään, vaan päätöksentekoprosessissa kohti lopullista päätöksen valintaa on mahdollista eritellä useita selkeitä vaiheita. Päätöksentekoprosessi voidaan jakaa kahdeksaan vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa määritellään haluttu lopputulos. Toisessa vaiheessa pyritään mahdollisimman hyvin tunnistamaan ensisijaiset päätösvaihtoehdot. Kolmannessa vaiheessa kerätään informaatiota ja dataa em. vaihtoehtojen arvioimiseksi. Neljännen vaiheen aikana pyritään tunnistamaan Informaation ja datan keräämisen yhteydessä esiin tulleet uudet mahdolliset vaihtoehdot. Päätöksentekoprosessin viidennessä vaiheessa arvioidaan edellisen vaiheen aikana havaittujen uusien vaihtoehtojen toimivuus. Kuudennessa vaiheessa valitaan esille tulleista vaihtoehdoista kaikkein houkuttelevin vaihtoehto eli tehdään lopullinen päätös. Seitsemännessä vaiheessa päästäänkin sitten jo päätöksen implementointiin eli päätöksen saattamiseen käytäntöihin. Lisäksi vielä prosessin kahdeksannessa vaiheessa seurataan tehdyn päätöksen onnistumista tai sen epäonnistumista. Kuitenkin lopputuloksen ollessa epätyydyttävä tai jopa epäonnistunut, pyritään tällöin tekemään mahdollisimman nopeasti uusia päätöksiä tilanteen korjaamiseksi. Näitä teoreettisen päätöksentekoprosessin vaiheita tarkasteltaessa on kuitenkin mustettava, että käytännön päätöksenteko ei välttämättä tapahdu näin perusteellisten valmisteluiden kautta, vaan siinä monta kertaa oikaistaan. Tämän takia päätösten tulosten tehokkuuskin usein vaihtelee.
”Jokaisen johtajan tulisi tiedostaa omat tunneälynsä taso voidakseen tarvittaessa kehittää niitä”
Tunneälyllä on siis paljon merkitystä tehokkaassa päätöksentekoprosessissa. Jokaisen johtajan tulisi tiedostaa oman tunneälynsä taso voidakseen tarvittaessa kehittää sitä. Tunneälyssä on viisi elementtiä tai peruspilaria. Seuraavassa käyn hieman läpi, miten nämä eri elementit näkyvät päätöksenteossa. Tunneosaamisen yhtenä tärkeänä peruspilarina voidaan pitää ihmisen tietoisuutta itsestään ja omista tunteistaan. Hyvä johtaja tuntee hyvin itsensä. Hänen on oltava tietoinen omista vahvuuksistaan ja heikkouksistaan niin johtajana kuin myös ihmisenä yleensä. Havaitessaan heikkouksia itsessään tai johtamissubstanssissaan, hänen tulisi pyrkiä kehittämään itseään mahdollisimman tehokkaasti. Päätöksentekoprosessiin tällä tietoisuudella on paljon merkitystä. Kun johtaja on tietoinen itsestään ja osaamiskompetensseistaan, kykenee hän tarvittaessa kysymään neuvoja ja tukea niissä päätöksissä, joissa hän tietää olevansa heikoimmillaan sekä toisaalta tekemään hyviä päätöksiä tarvittaessa nopeastikin omilla vahvuusalueillaan. Näin päätöksentekoprosessi tuottaa yhä enemmän hyviä ja laadukkaita päätöksiä.
”Omien tunteiden hallitseminen ei tarkoita tunteettomuutta”
Toisena tunneälyn peruspilarina on omien tunteitten hallitseminen. Tällä tarkoitetaan sitä, että tiedostaessaan tunteensa, johtaja kykenee myös johtamaan niitä. Päätöksenteossa tällä on tärkeä merkitys. Tällöin hyvä johtaja ei esimerkiksi suuttuessaan anna tunteiden hallita käyttäytymistään ja päätöksentekoprosessiaan, mikä voisi johtaa irrationaaliseen käyttäytymiseen sekä negatiivisiin päätöksiin. Nämä taas voisivat johtaa harkitsemattomiin sekä tilannetta yhä heikentäviin vastareaktioihin. Tällöin kostonkierre olisi valmis. Johtajan auktoriteettia sekä asioiden etenemistä ei rakenneta ”raivohullun” käytöksellä. Hyvä johtaja ei salli tunnekuohujen sumentaa päätöstensä rationaalisia perusteita, vaan päätöksistä pyritään tekemään mahdollisimman rakentavia ja asiallisia. Tässä yhteydessä on hyvä kuitenkin muistuttaa, että omien tunteiden hallitseminen ei missään tapauksessa tarkoita tunteettomuutta. Hyvä johtaja osaa tarvittaessa näyttää myös omat tunteensa osoittaen näin olevansa aito ja tunteva ihminen. Erilaiset tunnetilat kuuluvat hyvään päätöksentekoon.
Kolmantena tärkeänä tunneälyn elementtinä voidaan pitää muiden ihmisten huomioimista sekä tunteiden hyödyntämistä heidän motivoimisessaan. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että johtaja ei toimi kuin ”elefantti posliinikaupassa” eli ryntäile sisään ovesta päättömästi muista ihmisistä välittämättä suoltaen tällöin suustaan sitä, mitä sylki sinne on tuonut. Tällainen äkkiväärä ja negatiivinen käyttäytyminen sekä ylipäänsä huono asenne eivät kuulu hyvään johtajuuteen. Hyvä johtaja on tietoinen muista ihmisistä sekä heidän tunteistaan. Hän ymmärtää, että päätöksentekoprosessissa on tärkeää huomioida myös muita ihmisiä. Vaikka johtaja joutuu toisinaan tekemään henkisesti raskaita päätöksiä, jotka eivät ehkä miellytä ketään, hänen on huolehdittava siitä, että nämä päätökset eivät ole puolueellisia eivätkä loukkaa ketään ihmistä ja hänen ihmisarvoaan. Toisten ihmisten loukkaaminen voi johtaa vain negatiiviseen käyttäytymiseen ja jopa päätösten toteuttamisen sabotointiin. Tämä ei tietenkään ole hyvää johtajuutta. Hyvä johtaja huomioi myös muita ihmisiä olemalla ehdottoman tasapuolinen ja humaani päätöksenteossaan. Lisäksi hänen pitää muistaa, että päätöksen jälkeen hänen on kyettävä luomaan edellytykset sille, että ihmiset motivoituvat tekemään työtä päätöksen toteuttamiseksi. Tämä edellyttää hyvää tunnejohtamista, missä johtaja, hieman yksinkertaistaen sanottuna, pyrkii maksimoimaan työntekijöiden positiiviset tunteet sekä minimoimaan negatiiviset tunteet saadakseen asiat etenemään.
”Johtajan on päätöksissään huomioitava kokonaisuus, ihmiset sekä päätösten seuraukset”
Neljäs tunneälyn peruspilari on empatia eli myötäeläminen. Monet ihmiset ymmärtävät empatian usein väärin, ja sitä paitsi sekoittavat sen turhan helposti sympatiaan. Empatia ei todellakaan tarkoita, että empatiaa kokevan ihmisen pitäisi tuntea toisen ihmisen kipu, vaan sillä tarkoitetaan enemmänkin sitä, että hän ymmärtää toisen kokeman tunteen. Organisaatioissa empatiaa tarvitaan etenkin silloin, kun pyritään ymmärtämään, että koko organisaation toiminnan tehokkuus edellyttää kaikkien sen osastojen, yksikköjen ja yksilöiden yhteistyötä ja yhteistä panosta. Kukaan ei voi tällöin ajatella asioita pelkästään putkinäköisesti ”minä itse ensin” –periaatteella, vaan hänelle on selvää, että myös muiden ihmisten tarpeet on otettava huomioon tiettyyn rajaan saakka. Päätöksenteossa tämä merkitsee sitä, että johtajan on päätöksissään huomioitava kokonaisuus, organisaatiossa työskentelevät ihmiset sekä tekemiensä päätösten seuraukset. Etenkin sellaisissa päätöksissä, jotka kohdistuvat negatiivisesti johonkin ihmiseen tai joihinkin ihmisiin, on tavoiteltavan lopputuloksen oltava niin humaani kuin on vain mahdollista. Lisäksi päätösten seurauksiin ja jälkityöhön on kiinnitettävä erityishuomiota.
Viides tunneälyn tärkeä elementti liittyy sosiaalisuuteen eli sillä tarkoitetaan kykyä johtaa omia yhteistyösuhteita ja luoda verkostoja. Tunneälyä omaava ihminen osaa tarvittaessa olla sosiaalinen, jopa olleessaan alavireinen. Hän ei mielenosoituksellisesti näytä ”tunnemyrskyjään” kohdatessaan muita ihmisiä, vaan kykenee toimimaan näissäkin tilanteissa muita ihmisille arvostavasti. Hänelle ei tule esimerkiksi mieleenkään jättää tervehtimättä toista ihmistä tullessaan aamulla työpaikalleen, vaikka häntä kuinka harmittaisi. Tällainen sosiaalinen ihminen kykenee toimimaan myös rakentavassa yhteistyössä erilaisissa tiimeissä, verkostoitumaan tehokkaasti erilaisten ihmisten kanssa sekä ylläpitämään ja kehittämään suhdeverkostojaan edelleen. Hyvät johtajat ovat erinomaisia viestinnässään sekä kykenevät taitavasti rakentamaan omia sosiaalisia suhteitaan sekä yhteistyöverkostojaan. Lisäksi tiimiorganisaatioissa he paneutuvat tiimien yhteistyön syventämiseen sekä tiimien välisen yhteistyön kehittämiseen. Itse asiassa nuo sosiaaliset ja yhteistyötaidot kuuluvat jo johtajan perusvaatimuksiin. Päätöksenteossa tämä sosiaalinen ja yhteistyöhön liittyvä aspekti tarkoittaa sitä, että päätöksissä pyritään huolehtimaan siitä, että niiden avulla yhteistyötä sekä organisaation sisällä että myös suhteessa sidosryhmiin pidetään tärkeänä asiana. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että päätöksiä tehtäessä kiinnitetään erityistä huomiota päätösten selkeyteen ja yhdenmukaisuuteen. Lisäksi johtaja päätöksiä tehdessään huolehtii, että päätökset menevät perille kaikille niiden kohteille. Lisäksi tällöin on tärkeää varmistaa se, että päätökset ymmärretään oikein. Tämä edellyttää hyvää ja hyvin suunniteltua viestintää. Viestinnän avulla seurataan myös päätösten tarkoituksenmukaisuutta sekä niiden onnistunutta implementointia käytäntöihin.
”Tunneäly on erityisen tärkeää yrityksen päätöksenteossa, jotta saataisiin aikaan viisaita päätöksiä”
Kuten edellä on jo tullut todistettua, tunneäly on erityisen tärkeää yrityksen päätöksenteossa, jotta saataisiin aikaan viisaita päätöksiä. Tunneälyn merkitys päätöksenteossa näkyy erityisesti kolmella tavalla. Ensimmäiseksi, tunneälyn avulla yleensäkin on mahdollista saada päätöksiä aikaan. Päätöksiä tehdään tunteita huomioiden ja niitä hyödyntäen, ei siis tunteettomasti. Tällä tarkoitan sitä, että tunneälyä omaava päättäjä kykenee tunnistamaan päätöksentekoa estävät tunnelukot sekä samalla hän löytää juuri ne tunteet, jotka edesauttavat hyvän päätöksen tekemisessä. Toiseksi, tunneäly helpottaa päätöksentekijää tunnistamaan ne päätökset, jotka perustuvat oikeanlaiseen, asioita eteenpäin vievään tunnepohjaiseen viitekehykseen. Kolmanneksi, tunneälyn avulla päätöksentekijä kykenee eliminoimaan päätöstä tehdessään pois ne tunteet, joilla ei ole mitään merkitystä päätettävän asian kanssa. Tämän takia omat tunteensa tiedostava ja hallitseva yrityspäättäjä tietää, miten hän kykenee hyödyntämään tunteitaan mahdollisimman tehokkaasti erilaisissa tilanteissa organisaatiossaan. Omaamalla tunneälyyn liittyviä piirteitä sekä ymmärtämällä, miten nämä piirteet voivat vaikuttaa päätöksentekoon, on hyvin tärkeää. Jokaisen johtajan pitää myös ymmärtää tunneälyn hyödyt ja tärkeyden omissa päätöksentekoprosesseissaan. Vaikka liike-elämässä edellyttävät tunneälyn elementit voivat usein olla hyvin erilaisia painotuksiltaan kuin henkilökohtaisessa elämässä vaadittavat tunneälyn elementit, on tärkeää muistaa, että niillä on myös paljon yhteistä. Esimerkiksi empatia on yhtä tärkeää niin henkilökohtaisessa elämässä kuin liike-elämässäkin.
Esa Lehtinen
Tarvittaessa olen valmis pitämään innostavia teemaluentoja erilaisissa organisaatioissa niin johtajuudesta, johtamisen eri alueista kuin myös työyhteisöjen toiminnan kehittämisestä. Näitä luentoja on mahdollista pitää myös etäluentoina. Yhteyttä minuun voi ottaa joko puhelimitse: 0500-699818 tai sähköpostitse esa.lehtinen@kec.fi