Narsisti-sana perustuu kreikkalaisen mytologian kertomukseen Narkissos-nimisestä nuorukaisesta. Tarinan mukaan Narkissos oli komea nuori mies, jolle oli ennustettu, että hän ei eläisi vanhaksi, jos näkisi oman kuvansa. Narkissoksella oli monia ihailijoita, mutta hän torjui heidät kaikki. Lopulta jumalat kyllästyivät Narkissoksen toimintaan ja julistivat hänen päälleen kirouksen, jonka mukaan Narkissos ei saisi vastarakkautta ihastuessaan itse johonkin ihmiseen. Kirous toteutuikin, sillä sattumalta eräällä metsästysretkellään Narkissos näki oman kuvansa lähteestä ja rakastui siihen, mutta jatkuvista yrityksistä huolimatta kuva ei antanut hänelle mitään vastarakkautta. Lopulta nuorukainen kuoli nääntyneenä lähteelle. Narkissosta etsimään tulleet löysivät hänet lähteen reunalta muuttuneena kauniiksi keltaiseksi kukaksi, narsissiksi.
”Narsismia on kahdenlaista: tervettä ja sairasta narsismia”
No, tämä on tietenkin tarua, mutta näitä nykypäivän ”narkissoksia” on oikeasti olemassa. Käsitteenä narsismi tarkoittaa itserakkautta, oman itsensä ihailua ja viettienergian kohdistumista omaan itseensä. Kaikki narsistisuus ei kuitenkaan ole negatiivista, vaan narsismia on kahdenlaista: tervettä ja sairasta narsismia. Terveessä narsismissa itsensä rakastaminen ei tapahdu muiden ihmisten kustannuksella tai heitä väheksyen, vaan se korostaa henkilön hyvää ja tervettä itsetuntoa. Tällöin se tarkoittaa tervettä oman itsensä kunnioittamista ja arvostamista. Yleisimmin narsismilla tarkoitetaan kuitenkin jonkinasteista häiriötä. Tällöin narsismi voi olla myös sairasta, jolloin puhutaan narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Narsistinen häiriö tulee esiin sosiaalisessa käyttäytymisessä. Ihminen ei kykene tasavertaisiin ja vastavuoroisiin ihmissuhteisiin, hän ei omaa empatiaa muita ihmisiä kohtaan, ei piittaa muiden tunteista sekä hän pyrkii hyväksikäyttämään toisia ihmisiä omien päämääriensä saavuttamiseksi. Narsistilta puuttuvat tietyt käyttäytymistä hillitsevät mekanismit, kuten esimerkiksi syyllisyyden– ja häpeäntunteet. Omissa tehtävissään hän voi suoriutua älyllisesti keskimääräistä paremmin, mutta epäonnistuessaan hän ei kykene myöntämään virheitään. Tilastollisesti tarkasteltuna miehillä on narsistinen persoonallisuushäiriö useammin kuin naisilla. Narsistisen persoonallisuushäiriön arvellaan olevan eri lähteiden mukaan 1–9 prosentilla väestöstä.
”Yksikin narsistisen persoonallisuushäiriön omaava ihminen saastuttaa tehokkaasti oman työyhteisönsä ilmapiirin”
Narsismi on ongelma myös monilla työpaikoilla. Meillä Suomessa asia on erityisen ongelmallista, sillä EU:n Työolojen kehittämissäätiön Eurofoundin vuonna 2007 julkaiseman neljännen Euroopan maita vertailevan tutkimuksen mukaan Suomessa työpaikoilla 17 % vastanneista on kokenut uhkailua ja häirintää työssä. Tämä on enemmän kuin muissa tutkituissa Euroopan maissa. Tutkimuksessa todettiin, että eniten häirintää on terveydenhuollon, koulutuksen ja hallinnon aloilla. Lisäksi naiset kokevat häirintää selvästi miehiä useammin On todettu, että yksikin narsistisen persoonallisuushäiriön omaava ihminen saastuttaa tehokkaasti oman työyhteisönsä ilmapiirin. Tämä saastuttaminen on sitä tehokkaampaa ja laajempaa, mitä korkeammassa asemassa narsisti työyhteisössään on. Pahimmassa tapauksessa narsistisen esimiehen vaikutukset voivat jopa lamauttaa koko organisaation tehokkuuden ja toimintakyvyn. Tämän vuoksi esimies ja narsismi onkin erittäin vakava yhtälö.
”Johtamisongelmat näkyvät sekä asiajohtamisessa että myös henkilöstöjohtamisessa”
Narsistisen esimiehen johtamassa työyhteisössä johtaminen on epämääräistä ja poukkoilevaa. Johtamisongelmat näkyvät sekä asiajohtamisessa että myös henkilöstöjohtamisessa. Päätöksenteossa hän usein tekee omien alaistensa mielestä ristiriitaisia ja jopa epäoikeudenmukaisiksi koettuja päätöksiä, joita hän ei mitenkään perustele. Samoin narsistisella esimiehellä ei kiinnostus riitä selkeän ohjeistuksen antamiseen sekä työn ohjaamiseen, seuraamiseen ja työn tekemisen tukemiseen. Narsistinen esimies on itsekeskeinen ja vaatii muiden kiinnittävän huomiota häneen itseensä. Näin hän vie tilan muilta ihmisiltä ja heidän tarpeiltaan. Narsistinen esimies tarvitsee omalta työyhteisöltään tukea, huomiota ja ihailua, jotta hän pystyisi säilyttämään itsetuntonsa. Hän kerää ympärilleen oman häntä mielistelevän ja hänen mielipiteitään myötäilevän ”esikunnan”, jotta hän pääsee loistamaan ramppivaloissa kaikkien muiden ihailun kohteena. Tämä ”juu-juu” –porukka kannatteleekin narsistisen esimiehen heiveröistä itsetuntoa. Suosikkejaan narsistinen esimies suosii nostamalla heidät eriarvoiseen asemaan suhteessa muihin työntekijöihin ja jopa sallii heille joitakin erivapauksia. Mutta tässä kohdassa on hyvä muistaa, että suosikkiasema säilyy ainoastaan niin kauan kuin narsistinen kokee itse hyötyvänsä siitä.
”Narsistisen esimiehen itsetunto on jatkuvasti uhattuna”
Kaikesta, rehentelystä, mahtailusta ja itseriittoisuudesta huolimatta, narsistisen esimiehen itsetunto on jatkuvasti uhattuna. Tämän vuoksi hän on myös herkästi taipuvainen ns. tuhoavaan kateuteen. Jos joku osaamisellaan, kyvyillään tai pelkällä olemuksellaan uhkaa tätä asemaa, saa kyseinen henkilö lähteä, tavalla tai toisella. Asettaessaan omat tarpeensa organisaation etujen edelle, eli kateudessaan ja kostonhimossaan, hän voi pahimmissa tapauksissa tuhota hyvin toimivia työryhmiä, tiimejä ja työskentelymuotoja. Hän voi esimerkiksi hajottaa hyvin toimivan tiimin, sijoittaa omaa asemaansa uhkaavan ”hankalan” työntekijän toisiin työtehtäviin tai yksinkertaisesti lopettaa hyvin toimivan työprojektin. Narsistiselle esimiehelle etusijalla ovat aina hänen omat tarpeensa, tavoitteensa ja ideansa. Hän voi jopa elää illuusiossa, että koko organisaatio on luotu pelkästään hänen tarpeittensa tyydyttämistä varten. Tällaisen mielikuvan omatessaan hän pitää työyhteisöään eräänlaisena ”pelikenttänä”. Tällöin hän ei kunnioita alaistensa henkilökohtaisia fyysisiä ja psyykkisiä rajoja, vaan rikkoo niitä jatkuvasti syyllistymällä jopa pahansuopaiseen juoruamiseen tai seksuaaliseen häirintään.
Narsistisen esimiehen vaikutukset omaan työyhteisöönsä ja sen ilmapiiriin ovat dramaattisia. Työyhteisössä vallitsee jatkuva epävarmuuden, ahdistuneisuuden ja jopa pelon ilmapiiri. Varsinkin tuo pelolla johtaminen on nykyään työelämässä valitettavan yleistä. Se perustuu siihen, että johtajien on helppo pelotella alaisiaan, kun organisaatiomuutokset, lomautukset ja irtisanomiset ovat lähes arkipäiväistä toimintaa. Pelon ilmapiirin synnyttäjinä narsistinen esimies on mestari. Hän uhkailee alaisiaan ja menettää herkästi malttinsa. Tällöin hänellä on tapana syytää alaisten päälle henkilökohtaisia loukkauksia jopa julkisesti. Lisäksi narsistinen esimies käyttää hyväkseen ”tiedon valtaa”. Hän joko luo pelkoa ja epävarmuutta ympärilleen panttaamalla tietoa tai. sitten hän pyrkii käyttämään hyväkseen omaan tietoonsa hankkimia työntekijöiden heikkouksia.
Tämä kaikki johtaa siihen, että ilmapiiri työyhteisössä muovautuu vainoharhaiseksi. Tällöin työpaikan Ihmissuhteet kärsivät, ovat pinnallisia ja yleensäkin suhtautuminen työkavereihin on ristiriitaista ja ailahtelevaa. Työyhteisön ilmapiiriä hankaloittaa myös se, että narsistinen esimies on myös taitava muiden ihmisten lukija ja manipuloija. Hän kykenee usein hallitsemaan työyhteisöään siten, että osaa työntekijöistään hän kehuu ja toista osaa taas hän arvostelee. Näin tällä ”hajota ja hallitse” –taktiikalla hän saa lisättyä eripuraa työntekijöiden keskuuteen ja siten estää muita liittoutumasta häntä vastaan. Samoin hän osaa välillä taktisesti vaihtaa sekä manipulointitapojaan että –kohteitaan. Työyhteisö jakaantuukin herkästi kahteen tai useampaan kuppikuntaan, jotka kyräilevät toinen toisiaan. Narsistisen esimiehen manipulointitaidot näkyvät hyvin myös siten, että organisaatiossa itseään ylempiin esimiehiin hän kuitenkin pystyy näyttämään hyvää kuvaa omasta toiminnastaan ja osaamisestaan.
”Narsistin kanssa toimiminen on erittäin hankalaa”
Miten sitten toimia, jos työyhteisössä on narsistinen esimies? Periaatteessa asia on kunnossa, sillä kaikenlainen häirintä ja kiusaaminen on työlainsäädännössä ja työmarkkinajärjestöjen sopimuksissa julistettu laittomiksi. Käytännössä asia on kuitenkin hankalampi. Narsistin, olkoon hän sitten esimies tai työkaveri, kanssa toimiminen on erittäin hankalaa, käytännössä usein jopa lähes mahdotonta. Tämän vuoksi työyhteisön sisällä, missä asiaa tietenkin ensisijaisesti tulisi hoitaa, asiallinen keskustelu ongelmista on erittäin vaikeaa, sillä narsistinen esimies ottaa kaiken itseensä kohdistuvan kritiikin henkilökohtaisena loukkauksena. Hän ei voi sietää oman johtamistyylinsä tai toimintatapojensa arvostelua. Hän syyttää kaikista epäonnistumisista muita ihmisiä, olosuhteita tai pelkästään vain huonoa onnea. Jos joku uskaltaa asettaa hänen päätöksensä ja toimintansa kyseenalaiseksi, voi se pahimmillaan johtaa monenlaisiin, jopa suhteettomiin, kostotoimiin esimiehen puolelta. Lisäksi, kuten aikaisemmin on jo kerrottu, narsistinen esimies yleensä on huolehtinut hyvin suhteistaan omiin esimiehiinsä. Näin alaisten vetoaminen hänen yläpuolella hierarkiassa sijoittuviin esimiehiin kertomalla heille työyhteisön ongelmista ja huonosta työilmapiiristä on huomattavasti hankalampaa ja tulokset sen takia ovatkin laihoja. Usein ainoiksi keinoiksi sitten jääkin kääntyminen työterveyshuollon puoleen ja sieltä saataviin sairauslomiin tai sitten yksinkertaisesti pyrkiä vaihtamaan toiseen työpaikkaan eli sairaasta työyhteisöstä terveeseen työyhteisöön.
”Työnantajat tulisi saada vakuuttumaan siitä, että työyhteisön häirintätilanteisiin kannattaa myös heidän omien etujensa vuoksi puuttua tehokkaasti”
Työpaikkahäirinnän ja –kiusaamisen aiheuttamat kulut erityisesti sairauseläkkeelle siirtymisten suuren määrän sekä jatkuvasti kasvaneiden sairauskulujen takia ovat suuret. Nämäkin faktat ovat olleet perusteena siihen, että työlainsäädännössä ja erilaisissa sopimuksissa on työpaikkahäirintä ja –kiusaaminen yksiselitteisesti kielletty. Tämä on ehdottoman hyvä asia. Huono puoli asiassa on kuitenkin se, että useat lakipykälät on kirjoitettu turhan epätarkasti ja moniselitteisesti aiheuttaen laintulkinnoissa ongelmia. Samoin työpaikoilla asian eteenpäinvieminen vaatii vielä asenteiden ja toimintamallien muutoksia, sillä kaikki työnantajat eivät vielä välttämättä katso velvollisuudekseen puuttua häirintätilanteisiin ja sen seurauksiin. Toinen hankala asia työpaikoilla on tietenkin häirinnän todistaminen, sillä narsistinen esimies osaa erittäin hyvin piilottaa häirintänsä tai sitten jäädessään kiinni, osaa selittää asian itselleen edullisesti. Työnantajat tulisi saada vielä nykyistä paremmin vakuuttumaan siitä, että työyhteisön häirintätilanteisiin kannattaa myös heidän omien etujensa vuoksi puuttua tehokkaasti, koska kyseessä on koko työyhteisön toiminnan ja tulevaisuuden kannalta merkittävä asia. Tämän vuoksi työnantajien on opittava ymmärtämään, että hyvä työilmapiiri, työntekijöiden viihtyvyys sekä työntekijöiden vähäinen sairastelu ja vaihtuvuus vaikuttavat positiivisesti koko organisaation työn laatuun, toiminnan tehokkuuteen ja tuottavuuteen. Onneksi näitä työnantajia on jo paljon olemassa.
Esa Lehtinen
Tarvittaessa olen valmis pitämään innostavia teemaluentoja erilaisissa organisaatioissa niin johtajuudesta, johtamisen eri alueista kuin myös työyhteisöjen toiminnan kehittämisestä. Näitä luentoja on mahdollista pitää myös etäluentoina. Yhteyttä minuun voi ottaa joko puhelimitse: 0500-699818 tai sähköpostitse esa.lehtinen@kec.fi