Olen itse toisinaan ”Konsultin tarinoissani” nostanut esiin itseironisesti ja asiaa parodisoiden konsulttikielen jargonia pyrkien tarinoitteni kautta tuomaan esille sen tragikomiikan, kun työpaikan todellisia ongelmia ja haasteita pyritään selvittämään levittämällä haasteiden ylle ammattijargonin kyllästämä sumuverho, jolla pahimmillaan onnistutaan peittämään asian todellinen ydin hienoilta kuulostavien termien alle. Aina tämä termeillä kikkaileminen ei ole tahallista eikä sen tavoitteena ole peittää omaa epävarmuutta ja osaamattomuutta, mutta sen käyttö voi johtaa aivan päinvastaiseen suuntaan kuin, mitä jargonin käyttäjä on tarkoittanut. Lopputuloksena tästä on kuitenkin usein kaaos tai todellisuuden kadottaminen. Seuraava tosielämään perustuva tarina on hyvä esimerkki tästä.
”Perinteikäs Pohjanmaalla toimiva konepajayhtiö Lakeuden Metalli & Muovi (LM & M) Oy on kärsinyt jo pidemmän aikaa heikentyneestä ilmapiiristä ja tuottavuuden laskusta. Henkilöstökyselyissä on noussut esille, että työntekijät erityisesti kokevat ”yrityksen johdon olevan kaukana arjesta ja sen haasteista”. Yrityksen johtoa ymmärrettävästi asia huolestutti, etenkin kun yrityksen omistajat vaativat heitä tekemään ”jotain ja nopeasti” tuottavuuden nostamiseksi. Tehtaanjohtaja Jorma ”Jope” Ala-Könsikäs päättikin ryhdistäytyä ja ottaa asiasta kopin, mutta hän ei oikein tietänyt mitä. Jorma oli kokenut, harmaantunut ja kunnioitettavaan ikään tullut no-nonsense-johtaja, joka oli noussut asemaansa toimitusjohtajaksi vähitellen pitkän kaavan kautta sorvin äärestä ja monia johtamiskursseja käyden. Hän vannoo kirkkaaseen logiikkaan eli jos tase näyttää vihreää ja koneet käyvät täysillä, asiat ovat hyvin. Jorman lempilauseena onkin: ”Puhutaanko me nyt euroista vai mistä?” Hänen tavaramerkkinään on se, että hänen toimistossaan haisee Mynthonille ja se, että hän työpaikallaan käyttää Reino-tossuja, joita hän ainakin omasta mielestään pitää pelkästään ergonomiasyistä.
”Teema: ”Ihmisjohtamisen soft-skillien koodaaminen kovaksi kilpailueduksi”
Jorma oli sattumalta lentokentältä ostamastaan kirjasta lukenut, että ”tulevaisuuden voittajat johtavat sydämellä”. Kyseisestä kirjasta erityisesti tämä lause jäi pyörimään hänen päähänsä. Se jotenkin resonoi häntä, mutta sen sijaan, että hän olisi mennyt juomaan pullakahvit valimon puolelle ja kysynyt kahvihuoneessa työntekijöiltään, miten heillä menee ja miten asioita voisi kehittää, päätti hän tilata ”HighFive Consulting Business” -konsulttiyritykseltä 45000 euroa maksavan ”Tunnejohtamisen kvanttiloikka” -nimisen intensiivivalmennuksen. Valmennuksen tavoitteena on ”ihmisjohtamisen soft-skillien koodaaminen kovaksi kilpailueduksi”. Valmennuksen tavoite ei tosin auennut Jormalle aukottomasti, sillä tosi asiassa hän osti tuon konsultointipaketin paniikissa, kun hallituksen puheenjohtaja oli hallituksen edellisessä palaverissa tiukasti Jormaa katsoen tuonut esille lyhenteen ESG (Environmental, Social and Governance eli suomeksi ympäristövastuu, sosiaalinen vastuu ja hyvä hallintotapa) vihjaten samalla Jorman olevan ”johtamistyyliltään lähinnä Kekkosen aikainen”. Nimenomaan juuri nuo hallituksen pistävät vihjailut olivat ajaneet hänet tilaamaan ulkopuolista apua.
Valmennuspäivän aamuna klo 7.55 e-Eemelin musta leasing Tesla kurvaa LM & M Oy.n konttorirakennuksen pihalle. Autosta nousee sankarin elkein valmennuspäivän vetäjä Marcus ”e-Eemeli” Lindqvist-Vortex, jonka käyntikortissa lukee mahtipontinen titteli ”Chief Empathy & Synergy Architect”. Marcus on tarkka ulkoisesta olemuksestaan ja siitä, mitä hän haluaa heijastaa itsestään muille ihmisille. Nyt hänellä on päällään laadukas Ralph Laurenin luonnonvalkoinen pellavapaita, jonka kaksi ylintä nappia on tietoisesti jätetty auki paljastaen tuuhean ja trimmatun rintakarvoituksen. Jaloissa hänellä on ekologiset, ja hintavat, Adidas Adizero Adios Pro Evo 2 Shoes -merkkiset lenkkarit, keskisormessa Oura-sormus ja ranteessa Googlen älykello, jonka avulla hän tarkoin seuraa sykevälivaihtelua fasilitoidessaan. Lisäksi hänellä on valmennuspäivillään aina mukana keraaminen uudelleenkäytettävä kahvikuppi, jossa lukee Lead with Love, Scale and Data. e-Eemelille työ ei ole vain konsultointia, sillä se on hänelle enemmänkin elämäntapa. Taustaltaan Marcus on 31-vuotias ”sarjaevankelista”, joka siirtyi konsultointibisnekseen vasta hiljattain toimittuaan sitä ennen sitouttamisasiantuntijana kaksi vuotta aikaisemmin konkurssiin menneessä startupissa, joka myi päätuotteenaan tekoälypohjaisia meditaatiosukkia. Valmennukset Marcus on opetellut vetämään puhumalla rauhoittavalla, melkein hypnoottisella ”mindfulness-äänellä”, joka hänen mukaansa vapauttaa kuuntelijoiden piilotetut tunnelukot. Muiden puhuessa hän pitää usein oikeaa kättään sydämellään nyökäten samalla hitaasti silmät puoliummessa merkiksi siitä, että hän ”todella vastaanottaa puhujan energian”. Supervoimana Marcuksella on kyky muuttaa yksinkertaiset, inhimilliset asiat, kuten esimerkiksi ”ole mukava muille”, vähintään 40-sivuiseksi PowerPoint-esitykseksi, jossa on kompleksisia matriiseja ja englanninkielisiä iskusanoja.
Valmennus alkaa klo 8.15 tehtaan neuvotteluhuoneessa nimeltään Särmä. Huoneen pöydällä on rivi jo valmiiksi kuivahtaneita viipaleita pullaa ja termoskannussa tummaa suodatinkahvia. Paikalla on Jorman ja e-Eemelin lisäksi tehtaalta tuotantopäällikkö Pertti ”Pera” Yli-Suonio, talouspäällikkö, Arja ”Allu” Keskitörmä sekä pääluottamusmies Teemu ”Temu” Ahonlaita. Teemu on vanha ay-jyrä ja kokenut työuransa aikana paljon. Hän on ehtinyt nähdä nykyisellä työpaikallaan jo neljät muutosneuvottelut, kolme eri toimitusjohtajaa ja yhden Lean-konsultin, joka sai hermoromahduksen yritettyään järjestellä valimon työkalutaulua 5S-oppien mukaan. Teemu tunnetaan siitä, että hän puhuu vähän, mutta jokainen lause painaa vähintään tonnin. Hän ei koskaan osta jargonia täynnä olevaa puhetta, vaan kääntää tätä kuullessaan jargonit välittömästi tes-pykäliksi ja työsuojeluasioiksi.
Neuvotteluhuoneen ilmassa leijuu suodatinkahvin haju ja e-Eemelin suihkuttama ”fokusointisumu” eli hänen ihailemansa eteerinen bergamottiöljy, mikä hänen mielestään nostaa ihmisten motivaatiota kuunnella ja kykyä keskittyä. Jokainen osallistuja on saanut kahvikupin ja lautasellisen kuivaa pullaa eteensä, mutta kukaan tehtaalaisista ei ole vielä ehtinyt juoda edes ensimmäistä kuppia kahvia loppuun, kun e-Eemeli on jo valmis ”avaamaan sydänkeskukset”. Hän rykäisee kuuluvasti ja katsoo merkitsevästi Jormaa. Jorma hätkähtää ja nousee ylös paikaltaan pyöritellen vaivautuneena Reino-tossunsa kärkeä toivottaen samalla johtotiimin ja e-Eemelin tervetulleeksi valmennustilaisuuteen.
”Tänään emme puhu tuotantovolyymeistä, vaan siitä, miten meidän tunne-ekosysteemimme hengittää”
Tämän jälkeen fasilitointitilan ottaa haltuun itse päivän pääesiintyjä e-Eemeli Hän pompahtaa paikaltaan, vetää syvään henkeä, asettaa kädet ristiin pellavapaitansa päälle ja aloittaa tilaisuuden mindfulness-äänellä: ”Tervetuloa myös omasta puolestani tähän ”Operaatio Empatian” aloitustilaisuuteen! Tänään emme puhu tuotantovolyymeistä, vaan siitä, miten meidän tunne-ekosysteemimme hengittää.” Tämän aloituksen jälkeen hiljaisuus huoneessa syvenee entisestään ja Jorman silmäkulma alkaa nykiä. e-Eemeli ei kuitenkaan anna syvän hiljaisuuden latistaa itseään, vaan jatkaa esitystään pyytämällä kaikkia ”aktivoimaan empaattisen kaistanleveytensä ”kovaksi suorituskyvyksi” ja sulkemaan kaikki häiritsevät ”kognitiiviset palomuurit”.
”Päivän lämmittelynä perustamme ”Resonaatioringin ja otamme autenttisen katsekontaktin” vieruskaveriimme”, jatkaa e-Eemeli valmennustaan selvästi innostuneena. Hänen ohjeittensa mukaan kaikki riisuvat kenkänsä, menevät risti-istuntaan neuvotteluhuoneen muovimatolle ja katsovat pari minuuttia silmiään räpäyttämättä toisiaan silmiin hengittäen samalla samaan tahtiin. Tuotantopäällikkö Pertti katsoo talouspäällikkö Arjaa 45 sekuntia vaivautuneena, kunnes hän uskaltautuu kysymään e-Eemeliltä: ”Onko tässä tuijottamisessa joku idea, kun nimittäin valimolla pitäisi valaa valmiiksi ne etukäteen luvatut kahdeksan metallirunkoa ennen ruokatuntia?” Tämän kuultuaan e-Eemeli kirjaa fläppitaululle: ”Suuri pelko kohdata toisen ihmisen kognitiivinen läsnäolo”.
Valmennus tiivistyy e-Eemelin esitellessä uuden RoEI-mittariston (Return on Emotional Investment). Hän käyttää tähän esitykseensä 20 diaa. joista jokainen vilisee lukuisia englanninkielisiä lyhenteitä ja termejä. Tämän puuduttavan briefingin jälkeen hän pyytää osallistujia siirtymään ”Avoimen haavoittuvuuden reunaehdot” -harjoitukseen. Harjoituksen pohjustukseksi e-Eemeli kertoo oman senhetkisen suurimman pelkonsa: ”Minun suurin pelkoni on, etten pysty resonoimaan teidän autenttisen potentiaalinne kanssa”, huoaten samalla kuuluvasti silmät puolittain suljettuina.
Tehtaanjohtaja Jorma änkyttää seuraavaksi jotain epämääräistä liittyen sähkön hinnan nousemiseen. Jorman sanojen jälkeen jokaisen katseen kääntää pääluottamusmies Teemu Ahonlaita. Hän katsoo e-Eemeliä tyynesti ja täräyttää:
”Mun suurin pelko on se, että mun pitää merkata nämä kaksi tuntia ylitöiksi ilman 100 prosentin korvausta, jos tämä konsultointi menee liukuman yli. Kysynpähän vaan asian selventämiseksi, että miten tämä teidän empaattinen kaistanleveys suhtautuu tes:in pykälään 14?”
”Tunteiden skaalaaminen” törmäsi Metallityöväen liiton työehtosopimukseen”
Tällöin jopa e-Eemelin ”mindfulness-hymy” jähmettyy hetkeksi hänen tajutessaan, että ”tunteiden skaalaaminen” törmäsi juuri Metallityöväen liiton työehtosopimukseen. Harjoitus päättyy siihen, kun e-Eemeli merkitsee fläppitaululle: ”Teemu: korkea defenssitaso, vaatii lisää resonaatiotyötä (laskutettava lisätyö)”.
Tuotantopäällikkö Pertti katsoo e-Eemeliä hämmentyneenä ja kysyy hieman ärtyneenä: ”Miten tämä tunteiden skaalaaminen muka auttaa siihen, kun hitsaamolla on tällä hetkellä akuutti komponenttipula?”
e-Eemeli ei häkelly tästä, vaan vastaa Pertille: ”Hyvä Pertti! Tuo sinun sanomasi asia on hyvä esimerkki siitä, miten olet valjastanut tunteesi ”autenttiseksi haavoittuvuuden ilmentymäksi”. Lisäksi on upeaa, että kykenet sanallistamaan kokemasi tunteen ilman reaktiivista toksisuutta.”
Tämän sanottuaan ja keventääkseen hieman tunnelmaa e-Eemeli päättää seuraavaksi teettää ryhmälle ”Tunteiden fyysinen resursointi” eli Body Mapping-harjoituksen. Hän pyytää osallistujia piirtämään fläppipaperille toistensa ääriviivat ja merkitsemään värikynillä, ”missä kohdassa kehoa Q3-tulosvaroitus tuntuu eniten?” Vastauksia tehtävään tulee monenlaisia ennen kuin Teemu tempaisee. Hän ottaa punaisen tussin ja vetää rennon raksin suoraan häntä esittävän kuvan haaroihin. Rastin piirrettyään hän julistaa kuuluvalla äänellä: ”Täällähän se tuntuu, kun joutuu viikonloppuna tekemään päivystyksen!” Tämän kuultuaan e-Eemeli hieman hämmentyneenä onnittelee Teemua ”rohkeasta ja suorasta kehomieliyhteyden sanallistamisesta”.
Johdon valmennukselle varattu kahden tunnin aika alkaa vähitellen olla lähellä loppuaan. e-Eemeli havahtuu tähän ja huudahtaa: ”Hei porukka! Tää on ollu mahtavaa ja tunnerikasta työskennellä teidän kanssanne. Tähän loppuun voitaisiin vielä tehdä yksi harjoitus eli ”Haavoittuvuustunneli”. Menkääs tuohon huoneen etuosaan kahteen riviin. Tässä ideana on se, että jokainen teistä kävelee vuorollaan ”tunnelin” läpi samalla kun te muut kuiskaatte hänelle empaattisia hänen työhönsä liittyviä valon sanoja, kuten esimerkiksi ”Olet riittävä koodaamaan tämän excelin”.
Porukka katsoo e-Eemeli hämmentyneenä eikä kukaan nouse paikaltaan. Lisäksi luottamusmies-Teemu kieltäytyy jyrkästi menemästä mihinkään tunneliin vedoten työturvallisuuslakiin ja riittämättömiin suojavarusteisiin, kuten kypärään ja turvakenkiin, koska hänen mielestään henkinen ”puristuksiinjäämisvaara” on ilmeinen.”
Finaaliharjoitus jää siis tekemättä. Tämän jälkeen e-Eemeli kokoaa itseluottamuksensa rippeitä ja sanoo loppusanoikseen osallistujille: ”Hei! Kiitti teille tästä aktiivisesta osallistumisesta tähän valmennustuokioon. Toivottavasti tästä jää jotain hyvää teille mukaan vietäväksi sinne työpisteisiinne. Vielä kerran: kiitos kaikille!”
Valmennustuokio on siis päättynyt ja osallistujat kävelevät ulos neuvotteluhuoneen ovesta hiljaisina omia kengänkärkiään tuijottaen. Ainoastaan kaksi ihmistä jäi huoneeseen istumaan: e-Eemeli ja toimitusjohtaja Jorma. Jorma jäi pohtimaan sitä, että minne se tunneloikka tyssäsi ja sitä, miten hän kykenee perustelemaan hallitukselle valmennuksen merkityksen ja siihen käytetyn hinnoittelun järkevyyden. e-Eemeli taas mietti kuumeisesti, mitä kriteerejä hän voi käyttää perustellessaan asiakkaalleen valmennuksen onnistumisen sekä laskutuksensa suuruuden.”
”Johtamisessa ja konsultoinnissa kieli ei saa erota arjesta niin kauas, että se menettää kosketuksen todellisuuteen”
Mikä on tämän tarinan opetus? No ainakin se, että johtamisessa ja konsultoinnissa kieli ei saa erota arjesta niin kauas, että se menettää kosketuksen todellisuuteen. Tunteet ja ihmisläheisyys ovat tärkeitä työelämässä, mutta kun niistä tehdään päälle liimattua konsulttijargonia ja monimutkaisia ja käsittämättömiä teknisiä mittareita, kääntyvät ne itseään vastaan. Tunnejohtaminen on konseptina todella tärkeä asia tuoda esille myös työyhteisöissä, mutta konsulttislangilla kuorrutettuna se muuttuu äkkiä täydelliseksi parodiaksi itsestään. Tällöin empatiasta tulee pelkkä suorite ja tunteista ”resursseja”. Aito vuorovaikutus ei vaadi monimutkaisia käsitteitä ja hankalia vieraskielisiä ilmaisuja, vaan se vaatii ennen kaikkea hyvää ja keskittynyttä kuuntelemista, selkeyttä ja hyvää kunnioitusta arjessa tehtävää työtä kohtaan. Ilman tätä keskinäistä kunnioitusta ja toisten työn arvostamista luottamusta ja yhteisöllisyyttä puhumattakaan hyvää taloudellista tulosta on turhaa edes toivoa.
”Käännösklinikka” – mitä tuli sanottua ja mitä se oikein tarkoittaa?”
Jäikö jotkin asiat kirjoituksessani mietityttämään? Seuraavassa tuon vielä esille tunnejohtamisvalmennuksessa usein käytettävää jargonsanastoa suomennettuna. Eli seuraavassa ”Tunnejohtamisen jargon-suomi -sanasto”:
| Konsulttijargon | Mitä sillä virallisesti tarkoitetaan? | Mitä se oikeasti tarkoittaa? |
| Psykologisen turvasataman rakentaminen | Luottamuksellisen ilmapiirin luomista, jossa uskalletaan ottaa riskejä ja ilmaista ajatuksia | Järjestetään teennäisiä ryhmätyöharjoituksia, joissa kaikkien on pakko hymyillä |
| Kulttuurinen kvanttihyppy | Radikaalia ja kokonaisvaltaista organisaatiokulttuurin tasonnostoa | Ei mitään aavistusta, mutta se kuulostaa todella kalliilta ja vakuuttavalta |
| Sydänlähtöinen Agility | Joustavaa ja nopeaa mukautumiskykyä, joka pohjaa yrityksen pehmeisiin arvoihin | Muutetaan suunnitelmia jatkuvasti ilman mitään järkevää logiikkaa tai prosessia |
| Empaattinen validointi | Toisen ihmisen tunnekokemuksen kuuntelemista ja sen hyväksymistä ilman tuomitsemista | Nyökytellään sympaattisen näköisenä ja sanotaan ”ymmärrän”, vaikka ei aiota tehdä asialle yhtään mitään |
| Tunnetriggerien mappaaminen | Reaktioita aiheuttavien tekijöiden kartoittamista työyhteisön vuorovaikutuksessa | Etsitään syitä sille, miksi ihmisiä vituttaa tulla maanantaisin töihin |
| Tunteiden resursointi | Tunteiden hyödyntäminen strategisessa päätöksenteossa | Puristetaan työntekijöistä viimeisetkin mehut vetoamalla ”intohimoon” |
| Turvallisen tilan fasilitointi | Avoimen ilmapiirin luominen palaveriin | Kukaan ei uskalla sanoa mitään, koska konsultti kyselee ”miltä tämä teistä tuntuu” |
| Resonaatio-optimoitu viestintä | Empaattinen ja kuulijan huomioiva puhetapa | Sanojen valikoiminen niin pyöreästi, ettei mistään voi joutua vastuuseen |
| ”Sydän edellä”-skaalautuvuus | Kasvustrategia, joka nojaa työntekijäkokemukseen | Ylitöistä ei makseta korvausta, mutta perjantaisin on tarjolla ilmaisia banaaneja |
| Haavoittuvuuden tuotteistaminen | Aitous johtajuuden voimavarana | Johtajan kyynel tiimipalaverissa ennen kuin 10 % henkilöstöstä irtisanotaan |
| Empaattinen kaistanleveys | Kyky kohdata kollegan tunteet avoimesti | Sietokyky sille, kun pomo huutaa maanantaiaamuna |
| Tunne-ekosysteemin hengittävyys | Työyhteisön henkinen hyvinvointi ja ilmapiiri | Avokonttorissa on niin tiivis tunnelma, että kaikki ahdistuvat yhtä aikaa |
Esa Lehtinen
Tarvittaessa olen valmis pitämään innostavia teemaluentoja erilaisissa organisaatioissa niin johtajuudesta, johtamisen eri alueista kuin myös työyhteisöjen toiminnan kehittämisestä. Näitä luentoja on mahdollista pitää myös etäluentoina. Yhteyttä minuun voi ottaa joko puhelimitse: 0500-699818 tai sähköpostitse esa.lehtinen@kec.fi