Pelolla johtaminen on varmaan kaikille meille erilaisissa organisaatioissa työtä tekeville varsin tuttu asia, varsinkin kun sitä vielä esiintyy monissa organisaatioissa ja muissa yhteisöissä runsaasti. Sitä paitsi voidaan jopa sanoa, että pelolla johtaminen on nykymaailmassa eräänlainen ”pop-ilmiö”, koska nykyisten kolmen supervallan johtajat Trump, Putin ja Xi sekä heidän hännystelijänsä, kuten esimerkiksi Unkarin Orban ja Pohjois-Korean Kim Jong Un, tätä johtamismenetelmää ”ansiokkaasti” hyödyntävät omissa valtioissaan. Sen sijaan pelon johtaminen on varmaankin monelle vielä monelle varsin uusi käsite. Tämän kirjoitukseni tarkoituksena onkin selvittää, mitä pelon johtaminen oikein tarkoittaa ja miten johtaja voi sitä välttää sekä miten siitä hänen on mahdollista päästä eroon.
”Pelon tunne on usein hyvin subjektiivista ja olosuhteisiin liittyvää”
Mitä siis tarkoittaa pelon johtaminen? Otetaan ensin esille sana pelko. Pelko sinänsä on ihmiselle aivan normaali tunne, jota me kaikki joskus elämämme aikana joudumme kokemaan. Pelko on vaikeasti mitattavissa olevaa ja usein myös epäloogista ennakointia tulevasta haastavasta tapahtumasta, jonka haastavuus tosin usein voi näyttää erilaiselta eri ihmisille. Pelko voi olla tosiasia, kuten terve tietoisuus toiminnan huonosta seurauksesta. Esimerkkinä tässä voisi olla vaikkapa seisominen liian lähellä kallion reunaa. Pelko voi olla myös fiktiivinen omiin kuvitelmiin perustuva tarina, joka pidättelee ihmistä tekemästä jotain asiaa. Tämä voisi olla esimerkiksi ajatus siitä, että hänen pomonsa kyttää häntä, hänen tekemisiään tai tekemättä jättämisiään, vaikka todellisuudessa pomo ei niin tekisikään. Lisäksi pelon tunne on usein hyvin subjektiivista ja olosuhteisiin liittyvää. Esimerkiksi sama pelko voi olla lievää tai pelottavaa riippuen siitä, kuinka paljon ruokaa ihminen on syönyt tai kuinka paljon unta hän on viime aikoina saanut. Pelko sinänsä ei kuitenkaan ole mikään outo ja ihmeellinen asia, jos sen osaa kohdata oikein. Loppujen lopuksi Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt oli aikoinaan hyvinkin oikeassa sanoessaan: ”Ainoa asia, jota meidän on pelättävä, on itse pelko”. Tällä hän tarkoitti sitä, että kaikki muut asiat on mahdollista voittaa, mutta jos pelkäämme pelätä, silloin voimme olla pahoissa vaikeuksissa. Pelon voittaminen vaatii meiltä aina rohkeutta. Etelä-Afrikan entinen presidentti ja rotusorron vastustaja Nelson Mandela sanoi hyvin: ”Rohkeus ei tarkoita sitä, ettemme pelkää, vaan se tarkoittaa sitä, että otamme voiton siitä”. Mandela myös siis korostaa sitä, että on aivan normaalia, että joskus me koemme pelkoa. Hänen mukaansa me emme kykene voittamaan sitä, ennen kuin pystymme tunnistamaan ja tunnustamaan pelkomme.
Siirrytään nyt seuraavaksi pelon johtamiseen. Syy siihen, miksi emme johtamisen maailmassa paljoakaan puhu johtajan kohtaamista peloista ja pelon johtamisesta on siinä, että johtajat pitävät pelkoa eräänlaisena tabuna ja luonteen heikkoutena, josta ei haluta puhua. Tämän vuoksi emme halua keskustella siitä riittävästi. Kuitenkin on havaittu, että omassa työssään ja omalla urallaan menestyneet johtajat tuntevat omat pelkonsa hyvin ja ymmärtävät pelon kokemisesta ja sen voittamisesta paremmin kuin muut. Tiedän, että varmaankin teille monille tämä ajatus ainakin aluksi saattaa kuulostaa hieman oudolta, mutta mitä enemmän asiaan tutustuu, sitä enemmän havaitsemme sen pitävän paikkansa.
”Vastuu tuo usein mukanaan pelkoa”
Johtamisen ytimenä on päätöksentekoprosessi ja siinä onnistuminen. Tämä prosessi vaatii johtajalta täydellistä sitoutumista, omiin vaistoihin ja intuitioon luottamista sekä vahvaa uskoa oman tiimin osaamiseen. Tämä kaikki tarkoittaa vastuunottamista niin onnistumisissa, mutta myös epäonnistumisissa. Vastuu kuitenkin tuo usein mukanaan pelkoa. Tyypillisimpiä johtajan kokemia pelkoja ovat pelko epäonnistumisesta, joutuminen naurunalaiseksi, alisuoriutuminen, kollegojen masinoiman poliittisen pelin kohteeksi joutuminen, mahdollisuuksien menettäminen, haavoittavuuden näyttäminen sekä työpaikan menettäminen. Joissakin vaikeissa olosuhteissa, kuten sotatilanteissa johtajan pelkona voi olla jopa se, että joku, hän itse tai hänen johdettavansa, voi loukkaantua tai kuolla hänen päätöstensä takia. Tämä pelko on tyypillistä juuri sotilasjohtajien kohdalla. Yleisesti ottaen edellä mainitut pelot ovat juuri niitä asioita, jota kaikki johtajat kohtaavat johtajauransa aikana.
Tuo viimeinen pelko eli pelko joko oman itsensä tai omien johdettaviensa loukkaantumisesta tai jopa kuolemasta tulee hyvin esille keskusteltaessa sellaisten sotilasjohtajien kanssa, jotka itse ovat kokeneet todellisia taistelutilanteita sodassa.
”Danilo on nuori kolmikymppinen ukrainalainen upseeri, joka on ennen vakavaa haavoittumistaan toiminut Itä-Ukrainan Donetskissa tiedustelukomppanian johtajana. Danilo kertoi, että pelko on aina läsnä rintaman etulinjassa etenkin jatkuvien droonihyökkäysten ja tykistökeskitysten takia. Hän korosti sitä, että pelon kanssa on totuttava elämään ja pelosta huolimatta pyrittävä tekemään mahdollisimman hyviä päätöksiä. Jos pelolle antaa periksi, se merkitsee hänen mukaansa sitä, että tällöin johtaja tekee huonoja ja harkitsemattomia päätöksiä sekä samalla saa myös alaisensa pelkäämään entistä enemmän. Danilon mukaan suurin pelko ainakin hänen kohdallaan liittyi juuri vastuuseen ja sen kantamiseen. Hän koki vastuun niin, että hän oli vastuussa omien alaistensa onnistumisesta ja epäonnistumisesta sekä jopa siitä, että pysyvätkö he tehtävää suorittaessaan ylipäänsä. hengissä. Danilo sanoikin, että hän ei niinkään pelännyt omaa haavoittumistaan tai kuolemaansa, vaan enemmänkin pelkäsi alaistensa kohtalon puolesta. Jokainen haavoittunut ja kuollut aseveli oli suuri henkilökohtainen menetys myös hänelle itselleen. Hän sanoi, että hän oli oppinut tuntemaan alaisensa vuosien aikana hyvin ihmisinä ja tämän takia koki heidät lähes omaksi perheekseen. Danilon mukaan aseveljeys on elintärkeää sotilaille. Hän sanoi hyvin tärkeäksi, että lähellä oli ihmisiä, joihin pystyi luottamaan täydellisesti. Danilo korosti jatkuvasti johtajan esimerkin merkitystä rintamalla, myös pelkojen kohtaamisessa ja niiden hallinnassa.”
”Hyvät johtajat eivät pyri välttelemään kohtaamiaan pelkoja”
Kuten jo edellä’ Danilon kertomasta tuli esille, niin johtajat eivät missään tapauksessa ole immuuneja peloille. Olipa kyseessä sitten esimerkiksi tuntemattoman pelosta, kritiikin pelosta tai epäonnistumisen pelosta, myös johtajat joutuvat kamppailemaan tämän voimakkaan tunteen kanssa. Joskus pelot voivat olla niin suuria, että ne estävät heitä saavuttamasta täyttä potentiaaliaan ja johtamasta tehokkaasti. Mielenkiintoista johtajuuden peloissa on se, että hyvät johtajat eivät pyri välttelemään kohtaamiaan pelkoja. Päinvastoin, he sen sijaan hyväksyvät ne ja käyttävät niitä enemmänkin muistutuksena siitä kovasta työstä, mitä heiltä edellytetään ennen päätöksentekoa ja siihen liittyvää vastuuta. Voidaan hyvin sanoa, että näille johtajille mikään heidän tekemänsä päätös ei ole päätöksentekoprosessin loppu, vaan he pitävät päätöksiään ensi sijassa kaiken aikaisemmin niiden eteen tekemänsä kovan työn huipentumina, jotka toimivat hyvinä evästeinä ja opetuksina tulevia päätöksiä tehtäessä. Lisäksi on hyvä muistaa, että tunnustamalla avoimesti omat pelkonsa ja käsittelemällä niitä jatkuvasti, johtajat voivat kasvattaa tiimeissään ja organisaatioissaan sitkeyden, rohkeuden ja kasvun kulttuuria.
”Pelkojen syihin puuttuminen ja niiden voittaminen on tärkeä asia”
Tässä on hyvä muistaa, että jokaisella johtajalla on olemassa keinoja välttää edellä mainittuja johtajuuden pelkoja ja jopa selättää ne. Tämä pelkojen syihin puuttuminen ja niiden voittaminen on tärkeää johtajan oman tiimin ja organisaation hyvinvoinnin sekä myös oman henkisen ja fyysisen terveytensä takia. Tuon seuraavaksi esille muutamia vinkkejä, jotka voivat ehkä olla apuna näissä tilanteissa.
1. Johtajan pitää oppia ymmärtämään syy tai syyt pelkoon. Ensimmäinen askel pelon voittamiseksi on tunnistaa nämä pelot ja ymmärtää niiden aiheuttajat. Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että yleisimmät johtajuuden pelot johtuvat usein johtajan kokemasta luottamuksen puutteesta tai erilaisista hänellä olevista pakkomielteistä, jotka liittyvät mahdollisen epäonnistumisen seurauksiin. Tässä yhteydessä nousee esille usein ”huijarisyndrooma”, jota jopa 82 % johtajista kokee tai on kokenut jossain vaiheessa uraansa. Huijarisyndrooman vaikutuksesta ihminen ei kykene sisäistämään omia saavutuksiaan kaikista saamistaan todisteista huolimatta. Tätä kärsivä ihminen on vakuuttunut siitä, että hän on huijari ja että hänen saavutuksensa ovat ainoastaan hyvän onnen ja ajoituksen takia tai että hän on vain harhauttanut muut luulemaan itseään todellista kyvykkäämmäksi. Tämän syndrooman estämiseksi johtajan on tärkeää käyttää aikaa omien pelkojensa pohtimiseen ja niiden todellisen alkuperän analysoimiseen. On hyvä pohtia, että perustuvatko nämä hänen kokemansa pelot tiettyihin menneisyyden kokemuksiin vai pelkästään omiin negatiivisiin kuvitelmiin? Tämä on tärkeää, sillä vasta johtajan ymmärtäessä omien pelkojensa perimmäiset syyt, voi hän alkaa haastaa niitä sekä muotoilla omaa ajatteluaan uudelleen.
2. Johtajan pitää rakentaa omaa itsetuntemustaan ja itseluottamustaan. Itsetuntemus ja itseluottamus ovat avainasemassa pelkojen voittamisessa ja entistä paremman johtajuuden saavuttamisessa. Tämän takia johtajan pitääkin kehittää jatkuvasti omaa tietoisuuttaan sekä rakentaa itseluottamustaan keskittymällä tiedostamaan omia vahvuuksiaan sekä tuoda esille aikaisempia onnistumisiaan. Näin hän kykenee eliminoimaan omia pelkojaan, jotka liittyvät kuvitelmiin omasta epäpätevyydestä, peloista vaikuttaa typerältä tai tunteista olla alisuoriutuja. Tietenkin hänen pitää tiedostaa myös se, että johtajan työssä tulee varmasti koettua myös takaiskuja. Tärkeää tässä on kuitenkin muistaa, että sen sijaan, että hän näkee epäonnistumiset henkilökohtaisina tappioina, kohtelee hän niitä enemmänkin oppimistilanteina sekä ponnahduslautana menestykseen. Johtaja voi myös kannustaa tiiminsä jäseniä omaksumaan samanlaisen ajattelutavan arvostamalla ja palkitsemalla heitä heidän ponnisteluistaan ja edistymisestään.
3. Aktiivinen toiminta on avain pelkojen voittamiseen. Pahinta, mitä johtaja voi tehdä pelon kohdatessaan, on pysähtyä, passivoitua ja lamaantua. Näin hän tulee kykenemättömäksi tekemään päätöksiä. Pelot eivät saa tehdä johtajaa ylivarovaiseksi ja passiiviseksi sekä estää häntä toimimasta. Pahimmillaan näin hän lamaannuttaa tiimin tai jopa koko organisaation toiminnan. Hänen pitää jatkuvasti muistuttaa itselleen, että pelko ei ole olemassa niinkään nykyhetkessä, vaan se liittyy joko menneisyyteen tai tulevaisuuteen. Aktiivinen toiminta sen sijaan liittyy juuri nykyhetkeen ja sen hallintaan. Jos johtaja antaa peloille luvan katalysoida omaa toimintaansa johtajana, huomaa hän sekä siirtyvänsä eteenpäin että hyväksyvänsä pelot enemmänkin positiivisina asioina sen sijaan, että hän alkaisi välttelemään kohtaamiaan haastavia ja vaikeita tilanteita. Loppujen lopuksi hänen itse asiassa pitäisi olla jopa kiitollinen siitä, että hänen kokemansa pelot saavat hänet tekemään riittävän haastavia asioita. Tässä hyötynä on ainakin se, että näin elämä ja johtajuus eivät tule turhan tylsäksi ja yksitoikkoiseksi.
4. Johtajan on välillä otettava harkittuja riskejä. Pelon kokeminen on erityisen yleistä silloin, kun johtaja löytää itsensä epävarmuuden edessä tai kun hän astuu pois omalta mukavuusalueeltaan. Jokainen johtaja kuitenkin kohtaa omassa työssään johtajana tilanteita, jotka voivat vaatia häneltä eriasteisten riskien ottamista. Tällaisissa tilanteissa hänen pitää yrittää riskianalyysissaan arvioida näiden riskien suuruutta sekä harkita, kannattaako nuo riskit ottaa. Tärkeää on myös se, että hän keskustelee mahdollisimman avoimesti tiiminsä jäsenten kanssa tekemiensä päätösten syistä ja perusteista. Tämä lisää avoimuutta ja luottamuksen tunnetta tiimissä. Sitä paitsi hänen pitää tiedostaa, että riskien ottaminen kuuluu oleellisena osana johtajuuteen. Hallittujen riskien ottaminen osoittaa johtajan rohkeuden sekä innostaa myös muita hänen tiiminsä jäseniä toimimaan samoin. Näin johtajalla on hyvä mahdollisuus rakentaa omaan tiimiinsä ja organisaatioonsa entistä positiivisempi, innovatiivisempi ja hyvinvoivempi kulttuuri.
5. Johtajan viestinnän pitää olla mahdollisimman avointa ja läpinäkyvää. Avoin ja läpinäkyvä viestintä auttaa parhaimmillaan lievittämään pelkoja ja rakentamaan luottamusta tiimissä. Tämän takia johtajan on kannustettava tiimissään ja organisaatiossaan avointa vuoropuhelua, jossa sekä hän itse että hänen tiiminsä jäsenet voivat avoimesti ilmaista omia huoliaan ja mielipiteitään. Tässä yhteydessä on hyvä, jos johtaja tuo aktiivisesti esille omia ja tiimin jäsenten pelkoja sekä kuuntelee heidän omia näkemyksiään. Näin jokainen tiimin jäsen kokee itsensä ymmärretyksi ja saa kokea arvostuksen tunnetta. Lisäksi avoin ja läpinäkyvä viestintä lisää yhteisöllisyyttä, vahvistaa ryhmän jäsenten välisiä siteitä sekä kannustaa heitä panostamaan tiimityöhön. Se auttaa myös merkittävästi hillitsemään erilaisten toimintaa häiritsevien kuppikuntien muodostumista, joka on liiankin yleinen ilmiö monilla työpaikoilla.
6. Johtajan on muistettava huolehtia myös omasta henkisestä ja fyysisestä hyvinvoinnistaan. Johtajan työhön liittyy oleellisena osana vastuu, joka usein voi olla hyvinkin suuri. Asia, joka jää vielä nykyäänkin liian vähälle huomiolle pyrittäessä saavuttamaan mahdollisimman hyviä tuloksia ja täyttämään johtajalle asetettuja odotuksia, on johtajan oma hyvinvointi ja siihen panostaminen. Tämä ei ole mikään hyvä asia, sillä on tärkeää tiedostaa, että johtajan kohtaamilla peloilla on henkisiä, emotionaalisia ja fyysisiä seurauksia. Jokaisen johtajan pitääkin kiinnittää riittävästi huomiota omaan jaksamiseensa sekä henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiinsa. Pelkojen voittamisessa tämä voi olla jopa ratkaisevan tärkeä asia. Omaa hyvinvointiaan johtaja voi edistää esimerkiksi kuntoilemalla säännöllisesti, harrastamalla jotain itselle mielenkiintoista asiaa aktiivisesti, tapaamalla ystäviään, lomailemalla perheensä kanssa tai sitten vain rentoutumalla hyvä kirjan, kokkaamisen tai elokuvan parissa. Nämä kaikki aktiviteetit tuovat mukanaan rentoa oloa ja iloa sekä auttavat johtajaa tulemaan entistä vahvemmaksi ja sitkeämmäksi työssään. Johtajan elämän ollessa tasapainossa, on hän paremmin valmistautunut kohtaamaan johtajuuden haasteet varustettuna positiivisella asenteella ja selkeällä mielellä.
”Pelon voittaminen vaatii oikeaa asennetta ja riittävää rohkeutta”
Miksi pelosta pitää sitten yhä enemmän puhua myös johtajuuden yhteydessä? Tärkein syy tähän on se, että pelko on universaali inhimillinen tunne, jonka kanssa me kaikki ihmiset, enemmän tai vähemmän, elämämme aikana kamppailemme. Omien pelkojen voittaminen vaatii oikeaa asennetta ja riittävää rohkeutta, niin johtajilta kuin muiltakin ihmisiltä. Joskus pelon voittaminen johtajana voi olla vaikeaa oppia ja pahimmillaan voi käydä jopa niin, että pelko lamauttaa meidät toimimasta oikein. Toisaalta se voi olla myös meidän sisäinen hälytysmerkkimme, jonka tavoitteena on aktivoida meitä niin, että otamme haasteen vastaan ja ryhdymme toimiin. Jotta näin tapahtuisi, jokaisen johtajan on jatkuvasti kehitettävä pelon lukutaitoa itsessään ja pohdittava suhtautumistaan siihen voidakseen hallita sitä mahdollisimman tehokkaasti. Näin toimimalla johtaja hyödyntää parhaiten sekä itseään että tiimiään. Hyvä on kuitenkin muistaa, että aina ei tietenkään tarvitse uskoa kaikkea sitä, mitä pelko kertoo. Tällöinkin pelko pitää tunnistaa ja tunnustaa sen olemassaolo, vaikka ei ostaisikaan niitä tarinoita, joita se sillä hetkellä yrittää tyrkyttää. Tärkeintä on pelon nostaessa päätään ja pyrkiessä kaappaamaan vallan pysyä rauhallisena. Tietenkin tässä yhteydessä on helppo ymmärtää, että rauhallisena pysyminen on helppo sanoa, mutta toisinaan sen toteuttaminen vaatii ylivertaista voimaa ja vahvaa tahtoa. Tämä aiheutuu siitä, että pelko tuo mukanaan intensiivisen energiapulssin, joka pahimmillaan voi saada ihmisen tuntemaan olonsa vapisevaksi, pahoinvoivaksi tai jopa musertavaksi. Loppujen lopuksi on kuitenkin hyvä muistaa, että pelko on itse asiassa hyvä asia. Sen merkitys on siinä, että usein se kertoo meille, mitä meidän on tiedettävä, vaikka emme välttämättä haluaisikaan kuulla sitä. Lisäbonuksena voidaan pitää sitä, että joskus se taas tekee elämästämme ja johtajuudestamme jännittävän matkan. Näin pelko voi olla aseemme tai ainakin hyvä sytytin pyrkiessämme saavuttamaan elämässämme tai johtajuudessamme jotain suurta.
Esa Lehtinen
Tarvittaessa olen valmis pitämään innostavia teemaluentoja erilaisissa organisaatioissa niin johtajuudesta, johtamisen eri alueista kuin myös työyhteisöjen toiminnan kehittämisestä. Näitä luentoja on mahdollista pitää myös etäluentoina. Yhteyttä minuun voi ottaa joko puhelimitse: 0500-699818 tai sähköpostitse esa.lehtinen@kec.fi