Johtajuuteen kuuluu olennaisena osana kyky ja taito riskinottamiseen. Tämä perustuu siihen, että johtajan perustehtäviin kuuluu oman tiimin tai organisaation ohjaaminen muutoksen läpi ilman mitään takeita muutoksen onnistumisesta. Johtajan hartaana toiveena tässä prosessissa on yksinkertaisesti saada aikaisempaa parempia tuloksia aikaan. Lyhyesti sanottuna voidaan sanoakin, että ilman taitoa ottaa riskejä johtajilla ei ole mitään käyttöä. Edellä kerrottu on karu fakta, mutta ymmärrän hyvin, että riskinotto-sana voi kuulostaa monien korvissa hieman pelottavalta tai ainakin arveluttavalta. Tämä ehkä selittyy sillä, että kun keskustelemme jonkin tapahtuman tai prosessin onnistumisen todennäköisyydestä, käytämme tässä yhteydessä usein sanaa ”riski”. Termi ”riski” voi kuitenkin olla harhaanjohtava, koska se herättää useimpien mielissä vaaraan liittyviä negatiivisia tunteita. itse asiassa sana ”riski” tuleekin italian kielen sanasta ”rischiare”, joka tarkoittaa juuri vaaraan joutumista. Loppujen lopuksi olisikin ehkä tarkempaa käyttää termiä ”epävarmuus”, joka ehkä on neutraalimpi ilmaisu osoittaen sen, että tulos on epävarma, koska sen tarkasta ennustamisesta tai onnistumismahdollisuuksien paremmasta arvioimisesta saattaa puuttua oleellista tietoa. Johtamisen yhteydessä epävarmuudesta puhuminen riskin sijaan voi itse asiassa olla rakentavampaa, koska se ei aiheuta negatiivista tunnereaktiota keskittyen tarkastelemaan asiaa oikeasta näkökulmasta eli siitä, mikä on epävarmaa, mikä taas on tuntematonta.
No, terminologisesta kikkailusta on ehkä parempi siirtyä itse asiaan. Itse käytän tässä kirjoituksessani epävarmuuden sijaan sanaa riski. Amerikkalainen yritysjohtaja ja kirjailija Thomas Narofsky on sanonut asiasta mainiosti: ” Tarvitsemme sellaisia johtajia, jotka pystyvät vastaamaan uusiin haasteisiin ja sopeutumaan niihin, rakentamaan strategisia kumppanuuksia, rakentamaan ja ylläpitämään inhimillistä pääomaa organisaatioissaan sekä joilla on rohkeutta toimia ja reagoida haasteisiin.” Hänen ajatuksenaan on se, että todellista johtajuutta ei voi olla ilman johtajan rohkeutta ottaa hallittuja riskejä.
”Riskien ottamista voidaan pitää keinona kasvuun, innovaatioon ja onnistuneeseen muutokseen”
Riskien ottaminen kuuluu olennaisena osana erityisesti juuri nykyjohtajuuteen. Organisaatioiden toimintaympäristöt muuttuvat tällä hetkellä hyvinkin nopeasti. Tämän takia johtajia vaaditaan usein tekemään rohkeita päätöksiä sekä löytämään tehokkaita ja innovatiivisia ratkaisuja monenlaisiin haasteisiin ja ongelmiin. Itse asiassa riskien ottamista voidaan pitää tärkeänä keinona kasvuun, innovaatioon ja onnistuneeseen muutokseen. Kyseessä on epävarmuuden hyväksyminen enemmänkin mahdollisuutena eikä niinkään uhkana. Monet johtajat ymmärtävätkin, että ollakseen innovatiivisia, heidän on kyettävä ottamaan riskejä. Voidaan jopa sanoa, että riskinotto on hyvin kriittinen taito johtajuudessa. Asian merkitystä korostavat myös monet tutkimukset, jotka osoittavat, että riskejä ottavat johtajat suhtautuvat työntekijöihinsä hyvin usein myönteisesti riippumatta heidän menestymisestään työssään. Samalla he kykenevät innostamaan työntekijöitään olemaan luovempia sekä tukemaan heitä organisaatiomuutoksien läpiviemisessä. Lisäksi riskien ottaminen voi auttaa myös itse johtajaa kasvamaan johtajana, laajentamaan hänen näköalojaan sekä luomaan arvoa hänen organisaatiolleen. Haastamalla oman itsensä ja tiiminsä edistämään uusien asioiden omaksumista, kokeilemaan erilaisia lähestymistapoja tai hyväksymään epävarmuuden, kykenee hän kehittämään uusia taitoja, oivalluksia ja ratkaisuja. Riskien ottaminen voi myös lisätä johtajan itseluottamusta, luovuutta, joustavuutta sekä hänen uskottavuuttaan ja vaikutusvaltaansa organisaation sidosryhmien keskuudessa. Riskien ottaminen voi myös edistää oppimisen, innovaation ja yhteistyön kulttuuria organisaatiossa, mikä taas voi parantaa sen suorituskykyä ja kilpailukykyä.
”Oikea-aikainen ja harkittu riskien ottaminen on elinehto organisaation toiminnan kehittämiselle”
Itse asiassa voidaan jopa sanoa, että oikea-aikainen ja harkittu riskien ottaminen on elinehto organisaation toiminnan kehittämiselle. Riskit haastavat toimintaa lamauttavan status quon ja pakottavat organisaation sopeutumaan uuteen ja kehittymään eteenpäin. Ne ovat eräänlaisia ponnahduslautoja saavuttaa tavoitteita, jotka ainakin aluksi näyttävät saavuttamattomilta. Loppujen lopuksi johtajalla on ainakin kuusi hyvää syytä tehdä toisinaan myös riskipäätöksiä.
1. Siihen, että on tekemättä mitään, liittyy suuria riskejä. Tähän voisi hyvin sanoa ranskalaisen filosofi Rene Descartes’n sanoin: ”Jos valitset olla päättämättä, olet näin silti tehnyt selvän valinnan.” Johtajan päätös olla tutkimatta ja innovoimatta on ehkä tietoinen päätös pyrkiä pitämään organisaatio juuri sellaisena kuin se sillä hetkellä on. Onko se sitten oikea valinta? Ehkä on, mutta tässä johtajan on hyvä kysyä muutama kysymys itseltään: Muuttuvatko asiakkaiden tarpeet koskaan? Onko organisaatio alalla, joka on ulkoisten voimien, kuten sääntelyn tai lainsäädännön, alainen? Kehittävätkö kilpailijat omaa toimintaansa vastaamaan paremmin heidän asiakkaittensa tarpeita? Nykyisessä nopean teknologisen kehityksen maailmassa on olemassa todellinen riski toiminnalle keskittyä liikaa nykyhetken tilanteeseen miettimättä ollenkaan, voisivatko asiat olla vielä paremmin. Jos organisaation johto ei jatkuvasti pyri nostamaan rimaa ylöspäin ja muistuttamaan asiakkaitaan siitä, miksi heidän organisaationsa ei tarjoa parasta asiakkailleen ainoastaan tänään, vaan myös huomenna ja vielä senkin jälkeen, kilpailijat menevät ohitse nopeasti.
2. Kun johtaja on itseriittoinen ja omahyväinen, on hän jämähtänyt paikoilleen. Johtajan keskittyessä liikaa päivittäisiin prosesseihin ja prioriteetteihin, johtaa se herkästi siihen, että hänestä helposti tulee itseriittoinen ja omahyväinen. Tällä tarkoitan sitä, että hän alkaa ajatella, että kun päivittäiset tehtävät on suoritettu onnistuneesti, työt ovat ”pulkassa”. Tämä ajattelutapa ei mahdollista uusien innovaatioiden kehittämistä tai uusien kasvualueiden tutkimista. Tietenkin päivittäisten tehtävien ja sopimusten noudattaminen on tärkeää, mutta johtajan tärkeänä tehtävänä on myös ennakoida niin asiakkaiden tarpeiden kehittymistä että myös toimialan kehityssuuntia sekä kehittää ja suunnata organisaation toimintaa sen mukaisesti. Tämä on itse asiassa elintärkeää organisaation tulevaisuutta ajatellen. Johtajan on kyettävä katsomaan jokapäiväisiä rutiineja pidemmälle ja luotava organisaatiolle mahdollisimman haastava visio tulevaisuudesta sekä strategia sen toteuttamiseen.
3. Ilman riskien ottamista organisaatio ei kykene kasvamaan. Monesti yhtenä johtajien tärkeimpänä tehtävänä on auttaa kasvattamaan johtamaansa organisaatiota. Kysymys kuuluukin, kuinka se on mahdollista tehdä? Esittelemällä uuden tuotteen tai palvelun? Kehittämällä henkilöstön osaamista? Kehittämällä uusien prosessien tehokkuutta? Kaikki nämä ” status quon häiriötekijät” liittyvät samaan asiaan eli muutosten tuomiseen vielä tällä hetkellä ehkä hyvin toimivaan prosessiin, joka ei ehkä tulevaisuudessa toimi näin hyvin. Johtajan totutellessa elämään riskien kanssa ja tekemällä kaikkensa siirtääkseen riski/tuotto-yhtälön edukseen, mm. tekemällä asiakkaita eniten hyödyttäviä päätöksiä, käynnistämällä muutosta riittävällä nopeudella ajaen sisään samalla muutosta henkilöstölleen sekä pyytämällä palautetta koko prosessin ajan, voi tämä olla tärkeä osa organisaation vastuullista kasvattamista. Tosiasia on se, että jos johtaja ei tunne oloaan riittävän epämukavaksi eli käytännössä ei ota riskejä, ei hän kasva henkilökohtaisesti eikä myöskään ammatillisesti.
4. Hallitun riskin ottamisen ja piittaamattoman toiminnan välillä on suuri ero. Suurin syy johtajan onnistumiseen tai epäonnistumiseen johtuu usein siitä, että hänelle ei ole selvää, miksi hän pyrkii kyseiseen muutokseen. Ehkä kaikkein paras tapa määrittää se, onko johtajan harkitsema riski kannattava, on antaa tehtävän ja asiakkaiden opastaa päätöksen tekemisessä. Tällä tarkoitan sitä, että tällöin on tärkeää keskittyä selvittämään asiakkaiden tarpeita ja riskejä sekä siihen, kuinka johtaja voi omilla päätöksillään ja toimillaan auttaa vastaamaan niihin. Loppujen lopuksi mikä tahansa muutos, joka voisi ratkaista asiakkaan ongelman tai auttaa johtajaa toteuttamaan organisaationsa missiota tehokkaammin, on harkitsemisen arvoista.
5. Johtajan on tärkeää kuunnella intuitiotaan kuitenkin muistaen sen, että siihen ei voi luottaa täydellisesti. Johtajan kokemuksen ja oman alansa ymmärryksen ohjaama intuitio on usein voimakas ja hyödyllinen voimavara. Täytyy kuitenkin muistaa, että intuitio voi usein olla myös väärässä. Kuitenkin jos intuitio ohjaa häntä kohti tietyn toiminnan tekemistä, on sitä silloin hyvä kuunnella. Tällöin on hyvä päätöksen helpottamiseksi tehdä esimerkiksi asiakas- ja kilpailijatutkimus. Lisäksi johtajan on tärkeää keskustella tiiminsä kanssa siitä, mitkä asiat voisivat olla mahdollista toteuttaa. Samalla johtajan on hyvä kaivautua syvemmälle siihen, mitkä asiat vaikuttavat hänen intuitioonsa. On hyvä selvittää, perustuuko se asiakkaan tai toimialan näkemykseen, jota hän ei ehkä ole täysin harkinnut, vai onko intuition perustana henkilökohtaiset ennakkoluulot, joita hänellä usein löytyy. Monet asiat ovat usein liiankin helppoja hylätä intuition perusteella. Tosiasia on kuitenkin se, että intuition huomiotta jättäminen voi olla yhtä riskialtista kuin sen mukaan toimiminen.
6. Johtajan pitää olla valmis tekemään myös virheitä. Mitään uutta tuotetta, prosessia tai palvelua on lähes mahdotonta esitellä täysin virheettömästi heti ensimmäisellä yrittämällä. Joskus jopa kaikkein harkituimmat ja valmistelluimmat innovaatioiden käyttöönotot törmäävät ongelmiin. Tämän takia on tärkeää, että niin omien kuin tiimin odotusten hallitseminen on kriittistä. Jos johtaja toimii järkevästi, voi se pitää hänen tiiminsä sitoutuneena uuteen ideaan. Lisäksi mikä on tärkeintä, kykenee hän näin toimimalla estämään idean kriitikot lopettamasta asian tarkastelemista liian aikaisin. Tärkeää on tiedostaa, että virheet ovat osa prosessia. Jos niistä ottaa opikseen, vievät ne muutosprosessin askeleen lähemmäksi sille asetettuja tavoitteita.
”Riskinoton lisäksi hyvään johtajuuteen kuuluu mukaan myös riskien hallinta”
Hyvään johtajuuteen riskinotto siis kuuluu mukaan oleellisena osana. Samoin on tärkeää muistaa, että riskinoton lisäksi siihen kuuluu mukaan myös riskien hallinta. Kuten jo edellä osoitin, niin johtajan pitää välttää kohtuuttomien riskien ottamista. Tämän takia juuri riskejä pitää pyrkiä hallitsemaan. Riskien ottamisen pitää olla siis järkevää ja hyvin perusteltua. Johtajan on hyvä muistaa, että kaikki riskit eivät ole samanarvoisia. Jotkut riskit kannattavat todennäköisemmin paremmin kuin toiset. Toiset taas ovat kalliimpia tai haitallisempia kuin toiset. Tämän takia johtajan on otettava älykkäitä riskejä, jotka ovat tarkoin laskettuja, harkittuja sekä ovat linjassa hänen tavoitteittensa ja arvojensa kanssa. Jotta älykkäitä riskejä on mahdollista ottaa, johtajan on tehtävä tutkimusta, analysointia ja suunnittelua ennen kuin hän alkaa toimia. Hänen on kyettävä tunnistamaan kunkin vaihtoehdon mahdolliset edut ja haitat, punnittava kyseisiä etuja ja haittoja sekä lisäksi vielä arvioitava kunkin tuloksen todennäköisyys ja vaikutus. Lisäksi ennen päätöstä hänen on myös otettava huomioon konteksti, ajoitus ja käytettävissä olevat resurssit riskinottoa varten. Lopuksi johtajan pitää ehdottomasti kertoa hänen perusteluistaan, odotuksistaan ja valmiussuunnitelmistaan tiimilleen ja muille organisaation sidosryhmille sekä pyydettävä heiltä palautetta ja tukea.
Seuraavassa tuon esille kolme ohjetta, joita johtaja voi hyödyntää silloin, kun hän joutuu työssään ottamaan riskejä. Ensimmäiseksi, johtajan on hyvä tottua riskinottoon pyrkimällä ottamaan ainakin aluksi pieniä riskejä. Hänen kannattaa kasvattaa riskinottokykyään monien pienten riskien ottamisen avulla. Pienillä riskeillä tarkoitan sellaisia riskejä, jotka on helppo ottaa ja joiden mahdolliset negatiiviset seuraukset ovat pieniä. Tätä voisi karkeasti verrata esimerkiksi yhtä yksinkertaiseen asiaan kuin vaikkapa vaaleapaahtoisen kahvilaadun vaihtaminen tummapaahtoiseen aamiaispöydässä. Lisäksi riskinottoa voi harjoitella myös muualla kuin työssä. Jos esimerkiksi joku pelkää antaa kriittistä palautetta saamastaan palvelusta tai ostamistaan tuotteista, sitä voi harjoitella vaikkapa ravintolassa antamalla rehellisen ja perustellun arvion saamastaan ruoka-annoksesta. Tärkeintä tässä ”kuivaharjoittelussa” on etsiä mahdollisuuksia kokea riskinoton epämukavuus ja tuntemukset sen seurauksista. Sen jälkeen, kun johtaja on tottunut ottamaan pieniä riskejä sellaisissa tilanteissa, joissa lopputulos vaikuttaa epävarmalta, voi hän edetä kohti suurempia riskejä, joiden seuraukset niin riskin onnistuessa tai epäonnistuessa ovat paljon suurempia.
Toiseksi, johtajan on opeteltava laskemaan kuinka riskinotto voisi hyödyttää muita osapuolia. Hänen pohtiessaan riskin ottamista, pitää hänen yrittää katsoa henkilökohtaisia tuloksia pidemmälle ja keskittyä sen sijaan mahdollisiin tuloksiin, jotka riskinotosta aiheutuvat hänen organisaatiolleen, henkilöstölleen, asiakkailleen tai jollekin muulle sidosryhmälle. Tutkimuksissa on todettu, että ihmisillä on taipumus tehdä hieman riskialttiimpia päätöksiä toisten puolesta. Tätä voidaan tietenkin pitää hyvänä uutisena niille, jotka kamppailevat mielessään riskinottamisen dilemman kanssa. Riskin ottamisen kynnystä voi laskea esimerkiksi tekemällä paperille konkreettinen listaus riskin mahdollisista hyödyistä ja kustannuksista niin johtajalle itselleen, organisaatiolleen sekä muille sidosryhmille. Tässä listauksessa on hyvä pohtia myös sitä, kuinka riski vaikuttaa kuhunkin näistä osapuolista niin sen onnistuessa kuin myös epäonnistuessa. Lopuksi näiden saatujen tietojen pohjalta johtaja kykeneekin varsin hyvin tekemään sellaisen päätöksen, jolla on mahdollisimman paljon positiivista hyötyä niin hänen tiimilleen kuin myös organisaatiolleen ja muille sen sidosryhmille.
Kolmanneksi, ennen riskin ottamista johtajan on hyvä, jos mahdollista, kysyä paljon asiaan liittyviä kysymyksiä asiantuntijoilta. Näin hän voi vähentää päätöksenteon epävarmuutta keräämällä mahdollisimman paljon realistista ja laaja-alaista tietoa riskinoton mahdollisista seurauksista. Johtajalla on tärkeää olla olemassa eräänlainen ”asiantuntijapooli”, jonka asiantuntijoita hän voi tarvittaessa hyödyntää päätöksentekoprosesseissaan. Näin tilanteen ollessa akuutti, kykenee hän löytämään tarvittaessa ne asiantuntijat, joilla on asiantuntemusta juuri ko. aiheesta ja sopimaan heidän kanssaan tapaamiset kysyäkseen heiltä neuvoja. Tässä yhteydessä on kuitenkin tärkeää muistaa, että tutkimusten mukaan ihmiset tekevät ryhmissä yleensä paljon riskialttiimpia päätöksiä kuin mitä yksittäiset henkilöt tekisivät. Tällä tarkoitan sitä, että asiantuntijoiden kanssa on kyllä hyvä neuvotella, mutta loppujen lopuksi lopullisen päätöksen riskin ottamisesta pitää johtajan tehdä itse.
”Kenenkään johtajan ei tarvitse, eikä pidä, ottaa riskejä koko ajan, kaikissa tilanteissa tai mennä riskinotossa äärimmäisyyksiin”
Lopuksi on vielä hyvä muistaa, että riskinotossa ei koskaan saa olla kyse kaikki tai ei mitään -periaatteesta. Kenenkään johtajan ei tarvitse, eikä pidä, ottaa riskejä koko ajan, kaikissa tilanteissa tai mennä riskinotossaan äärimmäisyyksiin. Johtamisessa on paljon tilanteita, jolloin riskinotto ei ole tarpeeksi asianmukaista, välttämätöntä tai hyödyllistä johtajalle itselleen tai hänen organisaatiolleen. Toisinaan myös riskien välttäminen voi itse asiassa olla paljon järkevämpää, pitkällä tähtäimellä viisaampaa tai eettisempää kuin ottamalla riskejä, jotka eivät ehkä ole riittävän hyvin harkittuja tai suunniteltuja. Tämän takia johtajan on jatkuvasti tasapainoiltava riskinoton ja riskien välttämisen välillä ottaen tällöin huomioon päätöksentekoon vaikuttavat olosuhteet ja siihen asetetut tavoitteet. Loppujen lopuksi jokaisen johtajan on opittava ymmärtämään, milloin riskien ottaminen kannattaa ja milloin taas niitä on pyrittävä välttämään. Hänen on myös pitää oppia, kuinka paljon riskejä hän uskaltaa ottaa ja kuinka paljon niitä pitää sietää. Ja vielä lopuksi hänen on opittava tiedostamaan, kuinka riskinoton kielteisiä vaikutuksia on mahdollista lieventää tai vähentää sekä toisaalta kuinka riskien välttämisen positiivisia vaikutuksia voidaan hyödyntää tai tehostaa.
Esa Lehtinen
Tarvittaessa olen valmis pitämään innostavia teemaluentoja erilaisissa organisaatioissa niin johtajuudesta, johtamisen eri alueista kuin myös työyhteisöjen toiminnan kehittämisestä. Näitä luentoja on mahdollista pitää myös etäluentoina. Yhteyttä minuun voi ottaa joko puhelimitse: 0500-699818 tai sähköpostitse esa.lehtinen@kec.fi