Nykyään kuulee usein puhuttavan restoratiivisesta menetelmästä työyhteisöjen ja muiden yhteisöjen toiminnan kehittämisessä. Ensikuulemalta tämä ehkä kuulostaa taas uudelta monista työelämään liitettävistä vieraskielisisiin termeihin perustuvista ”ismeistä”. Mutta onko restoratiivisuus vain tätä vai olisiko siitä muuhunkin? Varsinainen termi pohjautuu englanninkieliseen verbiin ”to restore”, joka sanakirjan mukaan tarkoittaa korjaamista, uudelleen rakentamista, eheyttämistä, uudelleen varastoimista sekä palauttamista, Tämä moniulotteisuus on johtanut siihen, että restoratiivisuuden käsite ei ole kovinkaan yksiselitteinen, mutta tieteen alasta riippumatta sen määrittelyssä näkyvät varsin samaa tarkoittavat peruslähtökohdat. Yksinkertaisesti ilmaistuna restoratiivisuus tarkoittaa ihmisten kohtaamista, kuuntelua, ihmisten välisten suhteiden eheyttämistä ja sosiaalisten taitojen vahvistamista. Tehostunut vuorovaikutus, dialogi ja yhteisten ratkaisujen etsiminen johtavat voimaantumiseen, oppimiseen ja vastuunottoon sekä sopuun yksilöiden välillä ja yhteisöjen sisällä.
”Restoratiiviset prosessit tarkoittavat konfliktien hallintamenettelyä, missä ihmissuhteet, tunteet ja tarpeet pyritään ottamaan mahdollisimman hyvin huomioon”
Erilaisissa yhteisöissä, kuten esimerkiksi työyhteisöissä, tehtävissä ihmissuhdeongelmien selvittely- ja sovitteluprosesseissa on mahdollista hyödyntää restoratiivista lähestymistapaa. Näissä käytettävät prosessit tarkoittavat konfliktien hallintamenettelyä, missä ihmissuhteet, tunteet ja tarpeet pyritään ottamaan mahdollisimman hyvin huomioon. Restoratiivisen lähestymistavan perusperiaatteena on korostaa kohtaamiseen, keskusteluun ja yhteistyöhön perustuvaa myönteistä prosessia, jossa pyritään osapuolten välisen ymmärryksen lisääntymiseen. Tässä lähestymistavassa kaikkia sen osapuolia kunnioitetaan oman konfliktinsa asiantuntijoina. Ydinajatuksena on tapahtuneen teon tai tapahtuman palauttaminen uudelleen tarkasteltavaksi asianosaisille siten, että he itse ottavat vastuuta ja ovat mahdollisimman aktiivisia osallistujia asiansa ratkaisussa. Restoratiivisen sovitteluprosessin päätavoitteena on eheyttää rikkoutuneet ihmissuhteet mahdollisimman hyvin sekä sopia hyvityksestä ja siitä, miten jatkossa voitaisiin toimia niin, että vastaavanlaista konfliktia ei enää syntyisi.
Mitä sitten restoratiivisilla käytännöillä tarkoitetaan? Restoratiiviset käytännöt ovat työkaluja, joita käytetään terveiden yhteisöjen kehittämiseen rakentamalla, ylläpitämällä ja tarvittaessa myös korjaamalla yhteisön jäsenten välisiä suhteita. Restoratiiviset käytännöt on suunniteltu edistämään aitoa ja tervettä vuoropuhelua sekä lisäämään osallistujien keskinäistä ymmärrystä ja empatiaa. Tämä parhaimmillaan johtaa keskinäiseen yhteisymmärrykseen. Toteutuessaan se lisää kykyä käsitellä konflikteja tavalla, joka korjaa ihmissuhteita edistäen samalla myös yhteisön toiminnan menestymistä. Restoratiivisia käytäntöjä voidaan pitää vaihtoehtona rankaisemiseen keskittymille toimille. Ne tarjoavat hyödyllisen tavan käsitellä konflikteja niin, että luottamus ja ihmisten väliset toimivat yhteydet on mahdollista palauttaa yhteisössä. Restoratiivisia menetelmiä voidaan käyttää monissa erilaisissa yhteyksissä ja toimintaympäristöissä, kuten esimerkiksi oppilaitosten luokkahuoneissa ja yleensäkin oppilaitosjärjestelmissä, työpaikoilla työpaikkasovitteluissa sekä erilaisissa yhteisöissä ja järjestöissä.
Restoratiivisissa käytännöissä käsitellään konflikteja keskittymällä kaikkien konfliktien aiheuttamien vahinkojen korjaamiseen. Nämä käytännöt voivat myös olla hyödyllisiä ja toimia proaktiivisesti ennakoiden potentiaalisia väärintekoja ja -ymmärryksiä sekä estää niiden toteutumisen. Restoratiiviset menetelmät voivat toimia myös reaktiivisesti. Tällöin nämä menetelmät voivat olla joko virallisia tai epävirallisia vastauksia tai reaktioita väärinkäytöksiin, jotka tapahtuvat sen jälkeen, kun väärinkäytökset on havaittu. Tätä toimintatapaa voidaan kutsua restoratiiviseksi oikeudeksi.
”Restoratiivisen lähestymistapa on tiiviissä yhteydessä restoratiivisen oikeuden kanssa”
Restoratiivinen lähestymistapa on tiiviissä yhteydessä restoratiivisen oikeuden kanssa. Tätä asiaa kuitenkin hieman hankaloittaa se, että restoratiivisen oikeuden määritelmästä ei ole ollut asiantuntijoiden keskuudessa selkeää yksimielisyyttä johtuen lähinnä restoratiivinen -termin moniulotteisesta käännöksestä. Oikeustieteessä restoratiivista oikeutta kutsutaan usein korjaavaksi oikeudeksi, vaikkakin viime aikoina ovat alan toimijat yhä enemmän ovat alkaneet puhua restoratiivisesta oikeudesta sellaisenaan. No, termeistä ei sinänsä ole mitään väliä, jos vain kaikki osalliset ymmärtävät, mistä asiassa puhutaan.
Lyhyesti kerrottuna restoratiivinen oikeus on lähestymistapa, jossa käsitellään vahinkoa tai haittaa siten, että sovittelutilanteeseen pyritään saamaan mukaan kaikki ne asianosaiset, jotka ovat osallisia tilanteessa. Menettelyn tavoitteena on päästä yhteisymmärrykseen ja sopimukseen siitä, kuinka aiheutettu vahinko tai väärinteko kyetään korjaamaan niin, että oikeus toteutuu mahdollisimman hyvin. Restoratiivisen oikeuden perusperiaatteet ovat suora ja autenttinen viestintä; yhteisön kulttuurin ja resurssien mukaan suunnitellut korjaavat prosessit, yhteisön eri osien osallistuminen; ennallistavien sopimusten kunnioittaminen henkilökohtaisella vastuunottamisella ja sosiaalisella tuella sekä kollektiivisen vastuun tunteen vahvistaminen yhteisössä.
Taustaa voi sen verran kertoa, että restoratiivisen oikeuden historia on varsin mielenkiintoinen. Alan historiikissa ensimmäisenä yleensä mainitaan Uuden-Seelannin Maori-heimon käyttämä neuvonpitomenetelmä. Maorien oikeuskäsitys joutui ristiriitaan Uuden-Seelannin valkoisten mukanaan tuoman länsimaisen oikeuskäsityksen kanssa siinä, että maorit eivät hyväksyneet, että heidän lakia rikkoneet jäsenensä ohjattiin länsimaisen rikosoikeuden prosesseihin. Maorien mukaan länsimainen rikosten käsittely oikeusprosesseissa rikkoi heidän perinteitään ja moraalikäsitteitään. Maorien perinteiden mukaan väärä teko tai rikos ratkaistiin ja sovittiin yhdessä yhteisön jäsenten kanssa sen sijaan, että rikostentekijät eristettäisiin yhteisöstään vankiloihin. Tämä maorien oikeuskäsitys toimiikin pohjana läheisneuvonpitomenettelyyn, jota Uudessa-Seelannissa on rikosprosesseissa käytetty jo vuodesta 1989 alkaen. Restoratiivinen malli on tästä levinnyt vähitellen myös muualle maailmaan ja lukuisille eri toimialoille.
”Nykyaikaisessa restoratiivisen mallin mukaisissa käytännöissä on määritelty ydinarvot, jotka kaikkien alan toimijoiden tulee noudattaa”
Nykyaikaisessa restoratiivisen mallin mukaisissa käytännöissä on määritelty ydinarvot, joita jokaisen alan toimijan tulee noudattaa kaikissa korjaavissa käytännöissä. Tämän takia restoratiivisia käytäntöjä harjoittavien ammattilaisten tulisi tutustua kaikkiin näihin käsitteisiin mahdollisimman hyvin, jotta he voivat soveltaa niitä tehokkaasti päivittäisessä työssään. Nämä kuusi periaatetta ovat:
- Restaurointi. Korjaavan käytännön ensisijaisena tavoitteena on puuttua ja korjata väärinteon aiheuttamia haittoja. Tämän periaatteen mukaan alan ammattilaisten tulisi pyrkiä varmistamaan, että heidän suorittamiensa korjaavien toimenpiteiden tarkoituksena on korjata aiheutunut vahinko. Tämä merkitsee sitä, että palavereissa pitää antaa mahdollisuus käsitellä juuri niitä asioita, joita osallistujat haluavat ottaa esille haittojen osalta.
- Vapaaehtoisuus. Restoratiivisiin prosesseihin osallistumisen on oltava vapaaehtoista ja perustua tietoiseen valintaan. Tämän vuoksi onkin välttämätöntä, että osallistujat tulevat nimenomaan omasta tahdostaan korjaavaan interventioon. Tämä edellyttää, että he ovat ymmärtäneet prosessin syyt ja siinä käytettävät menetelmät. Korjaamisprosessia vetävän ammattilaisen velvollisuus onkin varmistaa, että jokainen osallistuja ymmärtää sen, miksi he ovat paikalla ja mitkä ovat heidän vastuunsa prosessissa.
- Neutraalisuus. Tärkeää on tiedostaa, että korjaavien prosessien pitää olla oikeudenmukaisia ja puolueettomia kaikkia menettelyyn osallistujia kohtaan. Tietenkin on luonnollista, että prosesseja vetävät ammattilaiset ovat tavallisia tuntevia ihmisiä eivätkä he monissa tapauksissa aina välttämättä ole tunteettomia tai välinpitämättömiä kriisitilanteista aiheutuneiden vahinkojen suhteen. On kuitenkin tärkeää, että heidän henkilökohtaiset mielipiteensä eivät saa vaikuttaa korjaavan prosessin puolueettomuuteen. Prosessia ei missään nimessä saa suorittaa sellaisella tavalla, mikä voisi hankaloittaa oikeudenmukaista käsittelyä tai syrjiä jotakin menettelyn osapuolta.
- Turvallisuus. Menettelyä vetävien ammattilaisten pitää varmistaa, että prosessit ovat mahdollisimman turvallisia. Tämä on tärkeää, sillä prosessien ja käytännön toimenpiteiden tavoitteena on nimenomaan varmistaa kaikkien osallistujien turvallisuus ja luoda jokaiselle turvallinen tila ilmaista tunteita ja näkemyksiä aiheutuneista vahingoista ja haitoista. Menetelmässä tehtävät riskinarvioinnit ovat ensiarvoisen tärkeitä suoritettaanpa ne sitten ”paikan päällä” tai käyttämällä yksityiskohtaisia riskinarviointitaulukoita. Ammattilaisten tuleekin olla asianmukaisesti koulutettuja ottamaan huomioonsa nämä turvallisuusvaatimukset.
- Saavutettavuus. Korjaavissa prosesseissa pitää huolehtia, että ne eivät syrji ketään ja että prosessit ovat kaikkien niiden käytettävissä, joille konfliktit ja vahingot ovat aiheuttaneet tai aiheuttavat yhä ongelmia. Ammattilaisten on oltava tietoisia kaikista sinänsä luonnollisista ennakkoluuloista, jotka voisivat vaikeuttaa heidän mahdollisuuksiinsa tarjota neutraalia korjaavaa prosessia kaikille sitä tarvitseville liittyen joko hänen asemaansa tai taustaansa. Tässä esimerkkeinä voisiva olla vaikkapa osallistujien rotu, sukupuoli, rikoshistoria, vamma, sosioekonominen asema tai poliittisen tausta.
- Kunnioitus. Jokainen korjaava prosessi pitää toteuttaa tavalla, joka kunnioittaa kaikkien siihen osallistuvien ihmisarvoa ja oikeutta. Jos prosessi tai joku siihen osallistuva ei kunnioita muita osallistujia tai koko prosessia, onnistuneen ja positiivisen lopputuloksen mahdollisuudet pienenevät merkittävästi. Yksi monista ammattilaiselta vaadittavista taidoista onkin kyky johtaa usein erittäin tunnepitoista prosessia tiukan neutraalisti ja mahdollisimman harkitsevasti. Kaikkien prosessiin osallistuvien keskinäinen kunnioitus on avainasemassa korjaavien interventioiden onnistuneessa toteuttamisessa.
”Restoratiivisten käytäntöjen käyttäminen edellyttää myös restoratiivista johtajuutta”
Restoratiivinen toimintamalli ja restoratiivinen oikeus eivät kuitenkaan toteudu organisaatioissa ja yhteisöissä, joissa niiden johtajat eivät ymmärrä eivätkä ole sisäistäneet restoratiivisen lähestymistavan perusfilosofiaa ja ajatusmalleja. Nykyään kohtaa vielä monissa organisaatioissa lukuisia johtajia, jotka johtavat joko pelolla, toimivat defensiivisesti tai käyttävät johtamisessaan ”hajota ja hallitse-taktiikkaa”. Tällaiset johtajat vetoavat toiminnassaan ylikorostetusti omaa auktoriteettiasemaansa, ylläpitävät vahvaa kontrollia sekä luovat seuraajilleen ja työntekijöilleen erilaisia psykologista turvallisuutta estäviä uhkakuvia. Tällaisten johtajien johtamissa organisaatioissa on vaikea kuvitella käytettävän ristiriitojen sovittelussa restoratiivista menetelmää. Sen sijaan organisaatioissa, joita johtaa restoratiivisuuden sisäistänyt johtaja, tämä on hyvinkin mahdollista. Yleisesti ottaen restoratiivisiksi johtajiksi voidaan kutsua niitä johtajia, jotka ovat sujut itsensä kanssa ja pystyvät näin toimimaan aitona, omana itsenään. He ovat avoimia muille ihmisille ja muiden ihmisten näkökulmille. He keskittyvät luomaan yhteydenpitoa ympärillään oleviin ihmisiin sekä rakentamaan yhteisöönsä psykologiseen turvallisuuteen perustuvaa ilmapiiriä. Jokainen tähän yhteisöön kuuluva ihminen kykenee turvallisesti olemaan aito oma itsensä ja antamaan näin työlleen ja yhteisölleen parhaimpansa. Restoratiiviset johtajat tiedostavat olevansa epätäydellisiä ihmisiä eivätkä oletakaan hallitsevansa ja osaavansa kaikkia asioita. Tämän takia heille on tärkeää sekä myös luonnollista toimia yhteistyössä muiden ihmisten kanssa kontrollin sijaan. Heillä on selkeät tavoitteet siitä, mitä he haluavat ja tarvitsevat. Lisäksi he sallivat monimuotoisen sekä mahdollisimman vapaan keskustelun sekä asiankäsittelyyn liittyvät ns. positiiviset konfliktit työyhteisössään. Restoratiiviset johtajat rohkaisevat ympärillään olevia ihmisiä tekemään parhaansa ja pyrkivät tukemaan heitä työssään mahdollisimman hyvin. He tunnistavat myös hyvin epäselvät rajat henkilökohtaisen ja ammatillisen minän välillä.
Mikä merkitys sitten restoratiivisilla johtajilla on restoratiivisten prosessien onnistumisessa? Restoratiivisella johtajalla on syvä ja selkeä henkilökohtainen näkemys omasta johtamistyylistään ja siitä, kuinka hänen näkökulmansa ja toimintansa voivat olla linjassa restoratiivisen yhteisön periaatteiden kanssa. Tässä tärkeitä työkaluja johtajan menestymiseen toiminnassaan ovat hänen kommunikaatiotaitonsa, kyky luoda innostava visio sekä tehokkaan strategisen suunnittelun hallinta.
”Restoratiivisuudella voidaan tarkoittaa paluuta kokonaisuuksien ymmärtämiseen, inhimillisyyteen ja jopa rakkauteen”
Tähän kirjoitukseni loppuun voisin vielä tuoda esille yhden restoratiivisuuden määritelmän. Sen mukaan restoratiivisuus on ”toimintaa, jonka tarkoituksena on palauttaa jotakin aikaisemmalle omistajalle, paikalle tai olosuhteille”. Mitä tämä sitten tarkoittaa puhuessamme elämästä, johtajuudesta tai siitä työstä, mitä teemme? Näin hieman korkealentoisesti voisin sanoa, että tällä restoratiivisuuden määritelmällä tarkoitetaan paluuta kokonaisuuksien ymmärtämiseen, inhimillisyyteen ja jopa rakkauteen. Sisäistämällä restoratiivisen johtamisen ja toiminnan periaatteet meillä on mahdollista saada merkitystä elämäämme ja työhömme sekä sopivia mittareita mittaamaan niissä edistymistämme tavoitteittemme toteutumisessa. Yritysmaailmassa tämä merkitsee sen ymmärtämistä, että meillä on mahdollisuus samanaikaisesti sekä lisätä yrityksen voittoja että kunnioittaa ja arvostaa niin työntekijöitämme, asiakkaitamme kuin yhteistyökumppaneitamme. Lyhyesti sanottuna meillä on siis mahdollista ansaita rahaa ja toteuttaa missiomme. Näin me pystymme menestymään ja ylläpitämään hyvinvointiamme. Tiedä, että tämä kaikki on mahdollista! Ja muista, että kehitys alkaa sinusta itsestäsi! Ole siis rohkea ja lähde tälle matkalle tekemään työtä, jotta saavuttaisit täyden potentiaalisi sekä ihmisenä että johtajana!
Esa Lehtinen
Tarvittaessa olen valmis pitämään innostavia teemaluentoja erilaisissa organisaatioissa niin johtajuudesta, johtamisen eri alueista kuin myös työyhteisöjen toiminnan kehittämisestä. Näitä luentoja on mahdollista pitää myös etäluentoina. Yhteyttä minuun voi ottaa joko puhelimitse: 0500-699818 tai sähköpostitse esa.lehtinen@kec.fi