”Jos et osaa johtaa itseäsi, et kykene johtamaan ketään muutakaan!”

Tuo otsikon teksti on suora lainaus kokeneen toimitusjohtajan suusta, hänen tuhahtaessaan eräälle asiaa epäilleelle kollegalleen valmentaessani hänen yrityksen johtajia ja esimiehiä. Tuossa tuhahduksessa on suuri totuus!  Olen joutunut pohtimaan runsaasti johtajuutta ja johtamista yli 20 vuoden ajan toimiessani johtamisvalmentajana sekä niistä 10 vuotta itse myös johtajana. Terni ”johtaminen” voidaan jakaa kahteen alueeseen eli siinä voidaan käsitellä erikseen johtajuutta ja johtamisen järjestelmiä Olen vuosien aikana havainnut, että johtamiskeskusteluissa keskitytään liiankin usein johtamisjärjestelmiin eli johtamisen ns. tekniseen puoleen. Tällä tarkoitan sitä, että keskusteluissa usein käytetään paljon aikaa puhumiseen erilaisista muotitrendien lailla markkinoille tulevista johtamisopeista, -malleista, -välineistä ja -ismeistä. Välillä tätä keskustelua seuratessani on jopa tullut mieleeni, että unohdetaanko tässä kokonaan se tosiasia, että johtamisen perustana on kaikista opeista ja –ismeistä riippumatta aina ihmisen johtaminen.  Sen sijaan itse johtajuudesta eli henkilön ominaisuuksista ja hänen käyttäytymisestään on puhuttu paljon vähemmän. Onneksi kuitenkin tätäkin puolta johtamisesta on viime vuosina otettu esille aikaisempaa enemmän. Tietysti on selvää, että valmennuksissa ja erilaisissa johtamiskoulutuksissa on helpompaa puhua johtamisopeista ja –malleista kuin itse johtajuudesta, sillä etenkin ryhmävalmennustilanteissa keskittyminen  puhumaan johtajan ominaisuuksista ja hänen käyttäytymisestään ei välttämättä riitä aika ja resurssit. Lisäksi on hyvä muistaa, että johtajuuteen keskittyminen vaatii johtajalta itseltään huomattavaa omakohtaista syventymistä ja pureutumista omaan persoonaan ja käyttäytymiseen sekä niissä vaadittavaan jatkuvaan kehittymiseen.

”Kaikista rankin johtamishaaste on aina ihminen itse”

Mielestäni johtamisessa ja johtajuudessa kaiken ydin on johtajan kehittyminen sekä ihmisenä että itsensä johtamisessa. Lukuisat tunnetut johtajat pitävät itsensä johtamista paitsi kaiken hyvän johtamisen perustana myös kaikkein vaikeimpana johtamisen osa-alueena. Esimerkiksi amerikkalainen johtaja ja kirjailija Bill Hybels sanoo osuvasti eräässä kirjassaan: ”Kaikista rankin johtamishaaste on aina ihminen itse.” Itsensä johtaminen käsitteenä voidaan määritellä monin tavoin, mutta tässä kirjoituksessani käytän Raija Salmimiehen kirjassaan ”Onnistu itsesi johtamisessa” esittämää määritelmää. Hän selittää itsensä johtamisen näin: ”Itsensä johtaminen on omien ajatusten, tunteiden ja tahdon ohjaamista siten, että yksilö voi ja haluaa käyttää koko potentiaaliaan, mahdollisuuksiaan ja vahvuuksiaan itselleen sopivalla tavalla.” Tässä määritelmässä tulee esille myös se tärkeä asia, että itsensä johtaminen ei liity pelkästään johtajuuteen ja johtajan kehittymiseen, vaan että jokaisen ihminen, asemastaan riippumatta, on kyettävä johtamaan itseään.

”Itsensä johtamisen perustana on ihmisen tietoisuus itsestään”

Tässä blogitekstissäni keskityn kuitenkin kirjoittamaan itsensä johtamisesta liittäen sen johtajuuteen. Johtajuusnäkökulmasta itsensä johtamista voidaan tarkastella neljän eri tason kautta. Ensimmäisenä tasona ja kaiken perustana on ihmisen tietoisuus itsestään. Tämä tarkoittaa kykyä tunnistaa, ymmärtää ja olla tietoinen omista arvoistaan, tulevaisuudennäkymistään, vahvuuksistaan, heikkouksistaan, johtamistaipumuksistaan sekä emotionaalisista tarpeistaan. Toisena tasona voidaan pitää itsensä hallitsemista. Tällä tarkoitetaan sitä, että ihminen kykenee oikealla tavalla hyödyntämään ja valjastamaan oman intohimonsa ja johtamiskapasiteettinsa sekä omat tunteensa ja kykynsä tehdessään päätöksiä. Kolmantena tasona itsensä johtamisessa on tietoisuus muista ihmisistä. Tämä tarkoittaa ihmisen kykyä tunnistaa muissa ihmisissä intohimoa, lahjoja, vahvuuksia, heikkouksia sekä havaita heidän mahdollisuuksiaan ja tarpeitaan. Lisäksi hän kykenee tarvittaessa antamaan muille ihmisille tunnustusta. Neljäntenä tasona voidaan pitää ihmisen kykyä johtaa muita ihmisiä. Hänellä on kyky kasvattaa ja motivoida muita ihmisiä kehittämään heidän potentiaalejaan. Tästä kyvystä on paljon hyötyä myös organisaation tavoitteiden saavuttamisessa. Näitä neljää, toisiinsa kiinteästi linkittynyttä, tasoa voidaan pitää eräänlaisena ”johtajan polkuna”. Ne johtajat, jotka ovat sisäistäneet itsensä johtamisen omassa elämässään, aloittavat ”johtamisen polkunsa” kehittämällä tietoisuutta itsestään. Sen jälkeen he kehittävät itsensä hallintaa ja etenevät vähitellen lisäämään tietoisuuttaan muista ihmisistä. Lopulta polku kulminoituu muiden ihmisten johtamisen kehittämiseen. Tätä ”johtamisen polkua” ei kuitenkaan voida pitää lineaarisena, vaan enemmänkin kaikkien neljän tason toisiinsa tiiviisti kytköksissä olevana interaktiivisena toimintana, jossa johtaja joutuu liikkuessaan jatkuvasti kehittämään omaa itseään johtajana ja ihmisenä. Lisäksi ”johtamisen polulta” on myös helppo eksyä esimerkiksi siten, että johtaja voi olla kyllä tietoinen itsestään, persoonallisuudestaan ja osaamisestaan, mutta hän ei pysty hallitsemaan itseään, erityisesti tunteitaan ja heikkouksiaan. Näin häneltä puuttuu itsehillintä, mikä voi taas johtaa hallitsemattomiin tunnepurkauksiin tai muuhun epäsopivaan käytökseen.

”Itsensä johtamisen tärkeys korostuu johtajan elämässä”

Itsensä johtamisen tärkeys korostuu monissa asioissa johtajan elämässä. Yksi asia liittyy muiden ihmisten arvostamiseen. Jos nimittäin ihminen todella tuntee itsensä, omat vahvuutensa ja heikkoutensa, arvostaen samalla itseään, kykenee hän arvostamaan myös muita ihmisiä.  Toiseksi, hyvä itsensä johtaminen vaikuttaa myös siihen, että itsensä johtaja kykenee kurinalaisesti keskittymään uratavoitteisiinsa ja näin hänellä on mahdollisuuksia saavuttaa suuri asioita urallaan. Aikoinaan jo Daniel Coleman sanoi, että 90 % huippujohtajien ja keskitason johtajien johtamisprofiilien eroista selittyy enemmän tunneälytekijöistä kuin kognitiivisen älykkyyteen liittyvistä tekijöistä. Kolmanneksi, johdonmukaisen itsensä johtamisen avulla johtajalla on pitkän tähtäimen perspektiivi elämään ja menestykseen. Hän ei tavoittele lyhyen tähtäimen menestystä, vaan ajattelee asiat kaukonäköisemmin. Ja vielä neljänneksi, kaikki johtajat jättävät organisaatioonsa jälkeensä perinnön, joka voi olla joko hyvä, huono tai jopa olematon. Tämä jälki välittyy heidän uskomustensa, arvojensa sekä mielipiteittensä kautta. Tehokkaan itsensä johtamisen avulla tämä johtajan jälkeensä jättämä perintö on paljon parempi kuin ilman sitä.

”Itsensä johtaminen mahdollistaa johtajan löytämään potentiaalinsa”

Itsensä johtaminen mahdollistaa johtajan löytämään potentiaalinsa, mikä antaa hänelle vahvan perustan tehdä päivittäisiä sekä ammatilliseen että myös henkilökohtaiseen elämään liittyviä valintoja ja päätöksiä. Ilman vahvaa itsensä johtamisen tunnetta, ihmiset eivät koe hallitsevansa työtään ja muuta elämäänsä. Itsensä johtamista on kuitenkin mahdollista kehittää. Seuraavassa esittelen muutamia perusperiaatteita, jotka sopivat itsensä johtamisesta kiinnostuneille johtajille.

1. Selkeytä omat päämääräsi! Miksi olet johtajana? Mitkä ovat ammatilliset tavoitteesi? Näitä kysymyksiä on hyvä jokaisen johtajanhyvä toisinaan pohtia.  Selkeä päämäärä antaa johtajan työlle ja elämälle tarkoituksen. Ilman hyvin määriteltyä päämäärää hän voi joutua niiden ihmisten armoille, jotka yrittävät määritellä hänen elämänsä hänen puolestaan. Jos taas johtaja kykenee määrittelemään omaan työhönsä ja elämäänsä selkeät päämäärät, saa hän johtajuuteensa selkeän suunnan ja hänellä on mahdollisuus menestyä siinä tehtävässään hyvin.
2. Käytä kurinalaisesti lahjojasi! Meillä kaikilla ihmisillä on lahjoja, kykyjä ja taitoja. Iso kysymys on kuitenkin, että käytämmekö me lahjojamme tarpeeksi tehokkaasti. Tämän takia jokaisen johtajankin tulee tiedostaa omat kykynsä ja miettiä, käyttääkö hän niitä tehokkaasti. Hänen on ymmärrettävä, että ilman kurinalaisuutta hän ei saa omista kyvyistään riittävästi irti. Tällöin hän ei myöskään riittävästi paneudu oman osaamisensa ja kykyjensä kehittämiseen. Näin hänen johtamisensa on tehotonta eikä hän löydä innostusta ja intohimoa johtajuuteensa.
3. Pysähdy, katso itseäsi peilistä sekä pohdi, miten menet eteenpäin työssäsi ja elämässäsi! Aina välillä on kaikille johtajillekin hyvä pysähtyä ja pohtia omaa johtajuuttaan. Tällöin heidän on syvennyttävä kuuntelemaan itseään, pohdittava missä ollaan menossa sekä etenkin pysähdyttävä kuuntelemaan ja pohtimaan muilta ihmisiltä saamaansa tietoa ja palautetta omasta toiminnastaan johtajana. Tässä esimerkiksi vanha kunnon 360 asteen palautearviointi toimii loistavana työkaluna. Tietysti pitää muistaa se, että tärkeintä tässä arvioinnissa ei ole pelkkä palautteiden lukeminen, vaan ne päätökset ja toimet, mitä johtaja tekee arviointien perusteella. Lisäksi on tosiasia, että ilman tätä pysähtymistä sekä oman itsensä ja toimintansa pohtimista johtaja ei voi kehittyä johtajana ja ihmisenä.
4. Palvele muita ihmisiä! Itseään johtavat johtajat ymmärtävät, millaista energiaa toisten ihmisten palveleminen voi synnyttää. Palvelevan johtamisen käsite on jo tuhansia vuosia vanha, mm. Raamatussa siitä puhutaan. Palvelevan johtamisen ydinajatus on siinä, että palveleva johtaja saa myös muut ihmiset kasvamaan ihmisinä. Tämän vuoksi itsensä johtaminen liittyy kiinteästi palvelevaan johtamiseen.
5. ”Vapauta itsesi kahleista”! Meille ihmisille on inhimillistä, että me turhankin helposti rutinoidumme eli teemme työtämme ja elämme elämäämme ns. helpoimman mukaan. Näin meistä tulee omien rutiiniemme ja tapojemme vankeja. Tästä seurauksena on se, että me sekä fyysisesti että henkisesti laiskistumme. Tällöin me toimimme eräänlaisella säästöliekillä emmekä käytä potentiaalisia voimavarojamme tehokkaasti. Tämä on tuttua myös johtajuudessa. Johtaja tekee vain rutiinipäätöksiä puoliteholla eikä saa itsestään ja muista riittävästi irti tehoja, jotka voisivat viedä ihmiset itsensä ja heidän organisaationsa kukoistukseen. Tehokkaan itsensä johtamisen, oman itsensä pohtimisen ja omien kykyjensä löytämisen avulla johtaja kykenee vapauttamaan itsensä näistä totuttujen tapojen ja rutiinien kahleista. Näin hänellä on mahdollisuus saada aikaan suuria tekoja ja menestyä työssään.
6. Tee nykyhetki täydelliseksi! Joissain tutkimuksissa on määritelty, että nykyihminen elää 80 – 95 % ajastaan joko menneisyydessä (”voiku”, ”mutku”) tai tulevaisuudessa (”sitku”). Sen sijaan nykyhetkeen (”nytku”) me käytämme ainoastaan 5 – 20 % ajastamme. Tämä on varsin huolestuttavaa! Näin ihminen ei pysty ottamaan irti nykyhetkestä kaikkea puhumattakaan, että kykenisi nauttimaan siitä. Johtajan työssäkin usein enemmän korostuu joko menneisyys (edellinen tilikausi) tai tulevaisuus (missä olemme 5 vuoden päästä?) Näin hän ei aina pääse tarpeeksi keskittymään päivittäisiin johtamistilanteisiin eikä olemaan läsnä tapaamiensa ihmisten kanssa. Sitä paitsi nykyhetkessä eläminen on myös terveellistä ja tuottavaa. Itsensä johtamisen avulla on mahdollista saada nykyhetki täydelliseksi!
7. Kuuntele, kuuntele ja vielä kerran kuuntele! Hengittämisen jälkeen kuunteleminen on ihmisen eniten suorittama toiminto elämän aikana. Tosiasia kuitenkin on se, että aktiivinen kuunteleminen eli ihmisen keskittyminen täydellisesti vuorovaikutustilanteessa keskustelukumppaniinsa jää meillä usein liian vähälle. Näin kuuntelemattomuudesta tai huonosta kuuntelusta johtuvat väärinkäsitykset ja ongelmat aiheuttavat paljon säröjä ihmissuhteisiin. Kiire ja huono asenne ovat pahimpia kuuntelemisen tappajia. Liian usein johtajankin työ on niin hektistä ja kiireistä, että hänellä ei omasta mielestään ole aina yksinkertaisesti aikaa pysähtyä kuuntelemaan muita ihmisiä. Tai ainakin näin asiaa on helppo perustella. Sen sijaan itsensä johtajat kykenevät hyödyntämään kuuntelun voimaa. He pyrkivät keskittymään kuuntelemaan mitä ihmiset sanovat, mitä he eivät sano ja mitä he haluaisivat sanoa, vaikka eivät sillä hetkellä kykene pukemaan sitä sanoiksi. Itsensä johtajat pyrkivät olemaan 100 % läsnä vuorovaikutustilanteissa. Lisäksi he kykenevät ottamaan vastaan myös heidän omia mielipiteitään kritisoivia argumentteja . Tämä antaa heillä paljon enemmän tietoa kuin mitä huonot kuuntelijat saavat. Tämä on usein menestyksen merkki.
8. Ole rehellinen keskustellessasi muiden ihmisten kanssa! Meillä ihmisillä on joskus liiankin helppoa sanoa olevamme samaa mieltä keskustelukumppanimme kanssa, vaikka itse asiassa todellinen mielipiteemme on aivan päinvastainen. Miksi me näin sitten teemme? Olemmeko mielestämme näin tehdessämme kohteliaita tai sosiaalisia? Emmekö uskalla olla eri mieltä? Tämä myötäily ehkä hetken tuntuu mukavalta, muttä pitkällä tähtäimellä siitä voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Asia voi vääristyä, toinen ihminen saa väärän kuvan meistä itsestämme tai hän luulee meidän kannattavan hänen kantaansa keskusteltavaan asiaan. Itsensä johtajat ovat kehittäneet taidon kertoa rehellisen mielipiteensä asioihin. Tämän todellisen kantansa he pyrkivät kertomaan keskustelukumppanilleen kohteliaasti ja rakentavasti
9. Lopeta asioiden loputon sietäminen! Meillä kaikilla on asioita, joita me omasta mielestämme ”joudumme” sietämään. Ne voivat liittyä omaan työhön, omaan työkaveriin, alaiseen, esimieheen, perhe-elämään, jatkuvaan jonottamiseen kaupan kassalla jne. Tämä ainainen” sietäminen” on usein sellainen asia, joka tuntuu estävän meitä saavuttamasta sellaista elämänlaatua, minkä me ansaitsimme. Voisiko tähän toivoa muutosta? No, ollakseni rehellinen, pitää muistaa, että tietenkään kaikkea me emme sentään voi ympärillämme ja elämässämme muuttaa itsellemme myötäiseksi. Itsensä johtaja pyrkii kuitenkin muuttamaan ainakin joitakin sietämiään asioita tai vähintäänkin muuttamaan asennoitumistaan niihin. Yksi keino tähän on, että hän tekee listan lähiaikoina kohtaamistaan häntä harmittaneista asioista. Sen jälkeen hän valitsee kunkin asian kohdalla jonkin seuraavasta kolmesta vaihtoehdosta: 1. hankkiudu siitä eroon, 2. muuta suhtautumistasi asiaan tai 3. vastaa siihen. Näin itsensä johtaja kykenee käsittelemään asioita, joita hän joutuu ”sietämään”.  Samalla hän ymmärtää, että ilman tätä prosessointia muutoksia on turha odottaa!
10. Ota hallittuja riskejä ja keskity menestymiseen! Itsensä johtajat ovat riskinottajia. Sana ”epäonnistuminen” ei kuulu heidän sanastoonsa. He panostavat enemmänkin menestymiseen kuin siihen, että he eivät epäonnistuisi.  Tässä on suuri ero! Samoin johtajankin on joskus kyettävä ottamaan hallittuja riskejä ja tekemään päätöksiä, joiden lopputulos on epävarma. Tämän riskinottokyky erottaa hyvät johtajat huonoista johtajista. Totta kai aina välillä he epäonnistuvatkin, mutta epäonnistuminenkaan ei lamauta heitä. Tämän vuoksi itsensä johtajat käyttävät mieluimmin energiaansa myönteiseen tuloksen saavuttamiseen kuin negatiivisen tuloksen estämiseen.

Itsensä johtamiseen panostaminen on suuri haaste, mutta onnistuessaan se antaa myös hyviä, jopa loistavia, tuloksia. Jokaisen johtajan tulisi ehdottomasti panostaa itsensä johtamiseen. Kuten jo aikaisemmin olen sanonutkin, ilman tätä hän ei kykene tehokkaasti johtamaan muita ihmisiä.  Itsekin olen johtajana pyrkinyt panostamaan itseni johtamiseen onnistuen siinä vaihtelevasti, mutta kaikista haasteista sekä ylä- ja alamäistä huolimatta olen päättänyt jatkaa tällä ”johtajan polulla” itseni kehittämistä jatkossakin. Tällä perustelin sillä, että omaan itseensä panostaminen ja itsensä johtamisessa kehittyminen ovat kuitenkin elintärkeitä osa-alueita johtajuudessa, samoin kuin ihmisenä, kasvamisessa.

Esa Lehtinen

Tarvittaessa olen valmis pitämään innostavia teemaluentoja erilaisissa organisaatioissa niin johtajuudesta, johtamisen eri alueista kuin myös työyhteisöjen toiminnan kehittämisestä. Näitä luentoja on mahdollista pitää myös etäluentoina. Yhteyttä minuun voi ottaa joko puhelimitse: 0500-699818 tai sähköpostitse: esa.lehtinen@kec.fi