Me ihmiset olemme kaikki erilaisia, mikä on tietenkin suuri rikkaus. Jos tuo erilaisuus ymmärretään yhteistyön voimaksi, vie se toimintaa eteenpäin. Työyhteisöt ovat tiiviitä ihmiskeskittymiä ja niissä onkin tärkeää, että tämä erilaisuus saataisiin jalostettua niin, että koko työyhteisö pystyy puhaltamaan ”yhteen hiileen”. Esimiehillä ja johtajilla on suuri rooli ja vastuu oman työyhteisönsä yhteishengen luomisessa ja yhteisen tuloksen aikaansaamisessa. On kuitenkin muistettava, että esimiehetkin ovat erilaisia ihmisiä. Jotkut heistä ymmärtävät oman roolinsa työyhteisön johtajana ja vastuunsa sen kehittämisessä, osa taas valitettavasti ei tätä tehtäväänsä tajua. On kuitenkin muistettava, että yksikin hankala ihminen pystyy pilaamaan koko työpaikan ilmapiirin. Mitä enemmän hänellä on valtaa, sitä enemmän hän myös pystyy tuottamaan vahinkoa.
”Rajanveto hankalan ihmisen ja psykopaatin välillä on joskus vaikeaa myös alan ammattilaisille”
Ensin avaan hieman käsitteitä. Puhutaan ensimmäiseksi vaikkapa ”sosiopaateista” ja ”psykopaateista”. Rajanveto hankalan ihmisen ja psykopaatin välillä on joskus vaikeaa myös alan ammattilaisille. Psykopaatin tunnistaminen on kuitenkin tärkeää, sillä monissa tutkimuksissa on todettu, että urahuipulle päässeet psykopaatit voivat tehokkaasti hajottaa omia työyhteisöjään ja saada aikaan jopa huomattavia taloudellisia tappioita. Psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerman mukaan psykopaateille ominaisia piirteitä ovat mm. pinnallinen viehätysvoima, itsekeskeisyys sekä empatian, pelon, ahdistuksen syyllisyydentunnon ja pidäkkeiden puute. Tosin hän osaa em. tunteita näytellä tarvittaessa hyvinkin vakuuttavasti. Arkipuheissa psykopatiaa pidetään usein virheellisesti synonyyminä sosiopatialle, mutta yleisesti käsitteet erotellaan eri ilmiöiksi sen pohjalta, pidetäänkö tilaa ensisijaisesti sisäsyntyisenä (psykopatia) vai ympäristön vaikutuksesta syntyneenä (sosiopatia). Lisäksi psykopaatti on usein narsistinen, mutta narsisti on harvoin psykopaatti. Psykopaatin vuorovaikutus on sosiaalisesti sujuvaa, manipuloivaa, omanarvontuntoista ja usein patologista valehtelua. Tunne-elämää voidaan kuvata pinnalliseksi ja jopa vastuuttomaksi. Tutkimuksissa on todettu, että kokonaisväestöstä 1 %, vangeista 15-25 %, henkirikoksen tekijöistä 30 % ja sarjamurhaajista 90 % täyttää psykopatian kriteerit. Tietysti osittaisia psykopaattisia piirteitä omaavia ihmisiä on runsaammin. Psykopatian on huomattu olevan yleisempää johtavassa asemassa olevien, kuten esimerkiksi poliitikkojen, johtajien ja ylempien virkamiesten, keskuudessa Tätä ryhmää voidaan kutsua nimikkeellä ”valkokauluspsykopaatit” Monien eri selvitysten mukaan jopa 4 % toimitusjohtajina toimivista henkilöistä täyttää psykopaatin kriteerit. Valkokauluspsykopaatit on kuitenkin eriteltävä omaksi ryhmäkseen rikollisista psykopaateista. Valkokauluspsykopaateilla ei esiinny niin paljon antisosiaalista käytöstä kuin ”aidoilla” psykopaateilla. He esimerkiksi kykenevät pitkäjänteiseen tavoitteelliseen toimintaan, mihin taas aidot psykopaatit eivät kykene. Tämän vuoksi työelämän psykopaatteja ja sosiopaatteja voisi enemmänkin pitää ”persoonallisuudeltaan narsistisesti häiriytyneiksi”.
Jatkuvasti kiristyvä kilpailu, työn muuttuminen aikaisempaa hektisemmäksi ja kiireisemmäksi sekä yleensäkin koko ajan koveneva työkulttuuri suosii psykopaattisia persoonallisuuden piirteitä. Yritykset hakevat palvelukseensa rohkeita ja vahvoja muutosjohtajia, jotka uskaltavat ottaa suuria riskejä, tehdä hankalia ja ikäviäkin päätöksiä sekä kykenevät tarvittaessa irtisanomaan suuria määriä työntekijöitä ilman omantunnon tuskaa. Rekrytoijat kuitenkin em. piirteitä työnhakijoissa etsiessään unohtavat sen, että ”kokonaispakettiin” kuuluu myös muita piirteitä, jotka välttämättä eivät ole positiivisia työyhteisön kannalta. Sitä paitsi hakijan psykopaattiset piirteet voivat jäädä löytämättä jopa rekrytointifirmojen testauksissa.
”Maallikko ei saa leimata esihenkilöään tai kollegaansa psykopaatiksi tai sosiopaatiksi”
Miten sitten valkokauluspsykopaattinen esimies toimii työpaikalla? Tätä asiaa ei yhtään helpota se, että työelämässä heidän tunnistamisensa on erittäin vaikeaa.. Tähän persoonallisuushäiriön arviointiin tarvitaan ehdottomasti psykiatrian ja psykologian ammattilaisia. Maallikko ei missään nimessä saa leimata esimiestään tai kollegaansa psykopaatiksi tai sosiopaatiksi. Jos nyt joitakin piirteitä valkokauluspsykopaatista hakee, seuraavassa tuon esille niistä muutamia. Käytän seuraavassa valkokauluspsykopaatista lyhennettä VKP.
VKP:n tullessa uuteen työpaikkaan, kaikki näyttää hyvältä. Hän on erittäin ystävällinen, vakuuttava, helposti lähestyttävä ja älykäs. Näihin ominaisuuksiin perustuu hänen nopea eteneminen työurallaan. VKP kokee työyhteisön eräänlaisena ”pelikenttänä”. Aluksi hän seuraa pelikentän tapahtumia tarkkaavaisesti, selvittää kenellä siellä on todellista valtaa, ketkä olisivat sopivia liittolaisia ja ketkä voisivat olla hänen ”suojelijoitaan”. Yleensä hänen suojelijakseen valikoituu VKP:n yksi tai useampi ylempi esimies. Sitten kun pelikenttä on selvillä, hän luo strategian, varmistaa suojelijansa tuen ja peli alkaa. VKP osaa vakuuttaa muita ja koska hän on hyvin viehätysvoimainen, kerää hän ympärilleen oman ”fanijoukon”, jota hän kykenee hyvillä sosiaalisilla taidoillaan manipuloimaan. Muuta porukkaa hän pitää ”rupusakkina” ja näin työyhteisö jakaantuukin kahteen leiriin. VKP on mielellään auktoriteetti, tuo esille itseään ja osaamistaan sekä rakastaa olla kaikkien huomion kohteena. VKP rakastaa valtaa ja vallankäyttöä ja hän pyrkii alistamaan kaikki muut oman valtansa alle. Lopulta hän onnistuukin alistamaan kaikki ne, jotka eivät pysty pitämään puoliaan. Näitä ”sopeutumattomia” vastaan hän sitten taisteleekin kaikin voimin yrittämällä nakertaa heidän asemaansa ja kyseenalaistamalla heidän ammattitaitoaan ja osaamistaan. Hänen lopullisena tavoitteenaan on savustaa vastustajat ulos ”pelistä”. VKP on perusluonteeltaan epäluuloinen eikä hän pysty luottamaan keneenkään. Hän itse taas ulospäin näyttää muiden mielestä uskottavalta, vaikka hän muuntaa totuutta (tosin lipevästi selittää olevansa rehellinen), unohtaa antamansa lupaukset ja keksii tekosyitä omaksi edukseen. Yleensäkin VKP puhuu toista ja kuitenkin tekee toisin eli sanat ja käytös ovat jyrkässä ristiriidassa keskenään. VKP on eräänlainen ”Janus-kasvoinen” hirviö, joka ylemmille esimiehilleen eli suojelijoilleen näyttää itsestään erittäin miellyttävää, osaavaa ja luottamusta herättävää naamaa, kun taas ”vastustajiaan” kohtaan hän toimii erittäin julmasti käyttäen henkistä, jopa fyysistä, väkivaltaa saadakseen asiat menemään tahtonsa mukaisesti. Päällepäin hän voi kyllä näyttää hymyilevältä, vaikka pinnan alla myrskyää. VKP on pohjimmiltaan impulsiivinen ja kostonhimoinen. Pahimmassa mahdollisessa tapauksessa, ylemmän johdon hiljaisella siunauksella, hän vie työyhteisönsä kohti tuhoa..
Miten tulisi toimia, jos oma esimies omaa psykopaattisia ominaisuuksia? Ensinnäkin, jos epäilee jonkun olevan VKP, olisi hyvä selvittää hänen taustojaan esimerkiksi työhistorian kautta. Koska VKP on impulsiivinen, lyhytjännitteinen ja polttaa siltoja herkästi takanaan, hän on voinut vaihtaa työpaikkaansa varsin usein. Tällöin olisi hyvä selvittää lähtöjen todelliset syyt. Toiseksi, on hyvä olla varovainen ja pidättyväinen, jos joku alkaa kyseenalaisesti kosiskella omalle puolelleen, omaan porukkaansa. Varsinkin silloin, jos toinen antaa turhia kehuja tai käyttää ylisanoja, kannattaa olla varovainen. VKP on tarkka lukija, hän oppii näkemään toisen vahvuudet ja heikkoudet sekä pystyy käyttämään niitä omaksi edukseen. Kolmanneksi, jos epäilee jotakin henkilöä VKP:ksi, kannattaa kirjoittaa muistiinpanoja siitä, mitä on todella tapahtunut ja mitä on todella sanottu. Näin asiat pysyvät tarvittaessa muistissa. Neljänneksi, asioita voi pyrkiä oikaisemaan ja korjaamaan ottamalla tilanne puheeksi VKP:n lähimmän ylemmän esimiehen kanssa. Tämä keino ei välttämättä kuitenkaan toimi, sillä edellä jo kerrottiin, ylemmillä esimiehillä on aivan toisenlainen kuva VKP:stä kuin hänen alaisillaan. Viidenneksi, paras keino vaikuttaa VKP:n toimintaan on työntekijöiden keskinäinen solidaarisuus. Tosin se on valitettavasti kuitenkin asia, joka ensimmäiseksi työyhteisössä häviää. Jokainen alkaa ajaa omia etujaan ja tätä tilannetta VKP osaa käyttää omaksi hyväkseen ”hajoita ja hallitse” -taktiikallaan. Tämä näkyy usein niin, että ilmapiirikartoituksissa VKP saa alaisiltaan täysin toisistaan poikkeavia arvioita. Toiset kehuvat häntä loistavaksi esimieheksi, toiset taas ahdistuvat. Lopputuloksena on tällöin se, että tutkimuksissa tilanne on keskimääräisesti tarkasteltuna hyvä, mikä usein taas miellyttää ylempää johtoa. Kuudenneksi, lopulta ehkä ainoa vaihtoehto päästä eroon VKP:stä on pyrkiä vaihtamaan työpaikkaa omilla ehdoilla ilman polttamatta siltoja takanaan. Tämä tietenkin tuntuu pahalta, mutta on hyvä muistaa, että työ on kuitenkin vain työtä. Jos vaakakupissa on työ ja oma terveys, varmaankin se terveys on tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä.
”Esimiesten ja johtajien rooli työyhteisön hyvinvoinnissa, ja sitä kautta myös organisaation tuloksessa, on hyvinkin merkittävä”
Kuten jo edellä on käynyt selväksi, esimiesten ja johtajien rooli työyhteisön hyvinvoinnissa, ja sitä kautta myös organisaation tuloksessa, on hyvinkin merkittävä. Tämän vuoksi esimiesten rekrytoinnissa ja nimityksissä tulisi tarkkaan huolehtia siitä, että esimiesasemaan ei pääse kukaan, jolla on psykopaattisia persoonallisuuden piirteitä. Tämä tietenkin edellyttää sitä, että rekrytoijat ja yritysten ylin johto kiinnittää asiaan entistä tarkempaa huomiota. Koskaan tietenkään mikään testi tai haastattelu ei voi olla täysin varma, mutta sitten pitää luoda keinoja, miten tilanteet voidaan mahdollisimman pian korjata, esimerkiksi valkokauluspsykopaattisen esimiehen uudelleensijoittamisen kautta.
Esa Lehtinen
Tarvittaessa olen valmis pitämään innostavia teemaluentoja erilaisissa organisaatioissa niin johtajuudesta, johtamisen eri alueista kuin myös työyhteisöjen toiminnan kehittämisestä. Näitä luentoja on mahdollista pitää myös etäluentoina. Yhteyttä minuun voi ottaa joko puhelimitse: 0500-699818 tai sähköpostitse esa.lehtinen@kec.fi