Johdatko itseäsi riittävän lempeästi vai ryntäiletkö apinan raivolla kiivaan työelämän oravanpyörässä ehtimättä kunnolla rentoutua ja ajatella järkevästi? Nyt kesällä työtahdin toivottavasti hieman helpottuessa olisi hyvä miettiä näihin kysymyksiin vastauksia. Ymmärrän kyllä hyvin, että työelämä vaatii osansa, mutta meidän on opittava antamaan enemmän aikaa myös itsellemme ja itsemme kehittämiselle. Kiihkeässä työelämässä me olemme usein turhan ankaria itsellemme. Tosiaasia on, että meidän on liiankin helppo olla kova tässä maailmassa. Jotenkin meidän on helppoa kilpailla, suorittaa, valloittaa ja taistella. Joskus tuntuu siltä, että nykyajan hektinen elämä niin työssä kuin muussakin elämässä edellyttää meiltä ihmisiltä yhä enemmän voittojen tavoittelua sekä itsekkäiden vaatimusten esilletuomista. Itse asiassa on paljon haastavampaa olla pehmeä, hellä, joustava ja empaattinen niin itseään kuin muita ihmisiä kohtaan. Liian usein meillä on vaikeaa olla oma itsemme, vaikea tarvittaessa luovuttaa, antautua sekä olla välillä oma heikko ja pieni itsemme.
”Tavoitellessamme epätoivon vimmalla yhteisömme meille asettamia me helposti unohdamme yhden tärkeän ihmisen elämästämme, nimittäin itsemme”
Jos me pudotamme naamiomme, mitä jää jäljelle? Jos me lopetamme miellyttämästä omaa yhteiskuntaamme ja yhteisöämme sekä niiden meille asettamia vaatimuksia, kuka enää sen jälkeen arvostaa meitä? Jos me hylkäämme sen, mikä julkisesti on hyväksyttyä ja mistä ihmisiä palkitaan, kuka enää hyväksyy meitä joukkoonsa? Tavoitellessamme epätoivon vimmalla yhteisömme meille asettamia vaatimuksia me helposti unohdamme yhden tärkeän ihmisen elämästämme, nimittäin itsemme. Me yksinkertaisesti unohdamme, miten me voisimme olla joskus myös yksin, miltä tuntuu olla yli-ihmisen sijasta tarpeeksi riittävä sekä miltä tuntuu olla oma aito itsensä ja rakastaa itseään täysillä. On hyvä muistaa, että joka kerta kääntyessämme pois siitä ihmisestä, mitä me todella olemme ja yrittäessämme sovitella itseämme jonkun toisen asettamiin odotuksiin, me tapamme palan omasta itsestämme. Me hävitämme pala palata pienen osan omasta aidosta persoonastamme. Tämä kuluttaa vähitellen meidän elinvoimaamme.
Mitä tällaiselle tilanteelle sitten voisi tehdä? Yksinkertaisesti voisimme edes joskus sanoa ”ei” meille ulkoapäin tuputettaville vaatimuksille ja sanoa sen sijaan ”kyllä” omalle itsellemme. No, tämä on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty. Meillä on sisällämme voimia, jotka hiljaa antavat ohjeita meille muistuttaen siitä, keitä me todella olemme. Mutta kuuntelemmeko me tällaisia ohjeita? Itse asiassa kuunteleminen voi olla jopa pelottavaa, sillä se voi tuntua lähtemistä matkalle kohti tuntematonta. Sitä paitsi oman aidon sisäisen äänemme kuunteleminen ei anna meille mitään ulkoisia palkkioita. Lisäksi välittömät haitat voivat olla suuria, sillä itsemme kuunteleminen usein johtaa meidät pois totutulta ja turvalliselta mukavuusalueeltamme. Me joudumme tällöin kamppailemaan ulkoisia paineita ja jopa muiden ihmisten hyväksyntää vastaan. Toisaalta taas hyödyt sisäisen äänen kuuntelemisesta voivat olla mittaamattomat, vaikka prosessin alussa sitä ei välttämättä heti huomaakaan.
”Minä olen Petri (nimi muutettu) ja olen työholisti. Olen työskennellyt jo pitkään konsulttina ja yrittäjänä. Olen aina ollut hieman epävarma osaamisestani ja ammattitaidostani. Tämän takia olen aina tavoitellut jotain keskivertoa enemmän ja olen halunnut olla täydellinen työssäni. Olen halunnut enemmän laadukkaita ja tyytyväisiä asiakkaita, enemmän mainetta ja kunniaa, enemmän tulosta, entistä parempaa laatua sekä janonnut parhaita mahdollisia arviointeja. Tätä samaa olen vaatinut myös työntekijöitteni saavan aikaan. Ja jotta he tekisivät jotain asian eteen, olen vahtinut tarkkaan heidän projektiensa etenemistä, en ole luottanut heidän sanoihinsa, olen lukenut projektiraportteja ja projektiarviointeja kuin piru Raamattua. Minulle kelpasi vain kaikkein paras, ei mikään muu. Kaiken tämän saavuttaakseni olin töissä 24/7, tein 250-300 matkatyöpäivää vuodessa, en antanut riittävästi arvostusta työntekijöitteni suorituksille ja heidän tekemälleen työlle, en piitannut ystävistäni, unohtelin perheeni kanssa tehtyjä sopimuksia yhdessäolosta, lomamatkoista ja perhejuhlista, nukuin jatkuvasti yöni huonosti, liikuin aivan liian vähän sekä söin epäterveellisesti. Olin siis kerta kaikkiaan paskamainen ja itsetuhoinen tyyppi!
Tämän kaiken seurauksena aloin unohdella tärkeitä työtapaamisia ja niissä käsiteltäviä asioita, työntekijät valittelivat suorapuheisesta ja tylystä käytöksestäni ja kuuntelemattomuudestani, olin kroonisesti väsynyt, fyysinen kuntoni heikkeni ja aloin uhkaavasti lähestyä burnoutia. Onneksi kuitenkin minulla oli riittävän hyviä ystäviä, lojaali ja suorasanainen yhtiökumppani sekä uskollinen ja kärsivällinen vaimo ja ihanat lapset. He kaikki alkoivat varoitella minua jatkamasta elämääni näin. Jossain vaiheessa sitten päässäni sisäinen ääneni alkoi myös varoitella minua. Se kysyi ”Miksi teet näin?”, ”Onko elämässäsi mitään järkeä?”, ”Mikset usko perheesi ja ystäviesi varoituksia?” Tämän jonkin aikaa jatkuttua tein suuren päätöksen. Pysähdyin, jätin kaikki kiireet taakseni sekä ystävieni, perheeni ja yhtiökumppanini tukemana pakenin kuukaudeksi ulkomaille kauas pois Suomesta ja työstäni pohtimaan omaa elämääni ja sen tulevaisuutta. Tämä pelasti minut. Nyt olen elänyt jo vuosia parempaa ja terveellisempää elämää. Suhteeni perheeseeni, ystäviini ja työntekijöihini voivat paremmin kuin koskaan, kuntoni on kohentunut, nukun aikaisempaa paremmin, osaan pitää työaikani kurissa, nautin ystävieni ja perheeni kanssa täysillä sekä olen myös alkanut harrastaa monia itseäni kiinnostavia asioita. Kiitän ”pelastumisestani” omaa perhettäni, ystäviäni, yhtiökumppaniani sekä uskollisia työntekijöitäni.”
Miten sitten jokainen meistä voisi johtaa lempeämmin itseään? Seuraavassa listaan joitakin asioita, joista toivottavasti te arvoisat lukijani löydätte omanne.
- Kunnioita fyysisiä tarpeitasi! Kuuntele kehosi merkkejä. Nuku hyvin, liiku riittävästi, syö terveellisesti, sairasta jos sairastut, opettele myös rentoutumaan tarvittaessa.
- Älä uhraudu ja uhriudu, se ei kuitenkaan ole tarpeellista! Opettele delegoimaan tehtäviäsi ja luottamaan enemmän muihin ihmisiin. Älä tee ympäripyöreitä päiviä, vaan opettele aikatauluttamaan ja hallitsemaan työsi oikein. Älä stressaa itseäsi jatkuvalla kiireellä, vaan opettele myös rentoutumaan. Anna aikaasi myös muille ihmisille ja harrastuksille.
- Opettele antamaan itsellesi myös myönteistä palautetta ja kehuja! Opettele kiittämään itseäsi ja ota vastaan muiden antamat kiitokset tai hyvät palautteet arvostusta kokien ja tyytyväisenä. Opettele olemaan tyytyväinen omiin saavutuksiisi. Vaatimattomuus ei aina todellakaan ole kaunista!
- Asennoidu oikein elämääsi ja muihin ihmisiin! Älä ajattele aina ensin negatiivisesti, vaan pyri löytämään asioista ja ihmisistä myös positiivisia puolia. Rakasta ja arvosta itseäsi, niin rakastat ja arvostat myös muita ihmisiä. Opettele nauttimaan myös elämäsi pienistä asioista.
- Älä kerää itsellesi liikaa vastuullisia tehtäviä, jos sinulla on jo niitä riittävästi! Opettele sanomaan tarvittaessa ”Ei” ja perustelemaan tällöin myös kantasi. Pidä puolesi, jos sinua painostetaan liikaa.
- Älä anna velvollisuudentunteesi hallita liikaa elämääsi! Elämässä ja työssä on paljon velvollisuuksia, joita on usein pakko noudattaa. Tarvittaessa kuitenkin sinun on hyvä harkita, voisiko joitakin velvollisuuksia delegoida välillä myös muille tai jopa jättää väliin.
- Hyväksy, että joskus riittävän hyvä on paras tulos! Tee parhaimpasi, mutta suhteuta se realismiin. Älä siis koko ajan pyri täydellisyyteen, sillä täydellisyyteen pyrkimällä vain stressaat itseäsi ja viivästät hyvän tuloksen aikaansaamista. Muista, että täydellisiä ihmisiä ei ole edes olemassa.
- Ole joustava, mutta älä yritä venyä liikaa! Elämässä ja työssä pitää välillä venyä, mutta kumilankaa ei saa liikaa venyttää, sillä se tällöin usein katkeaa. Liika joustavuus aiheuttaa lopulta sinulle turhaa stressiä ja tekee sinusta pahimmillaan muiden silmissä matelevan nöyristelijän.
- Hyväksy se tosiasia, että jokainen asia ei toimi aina niin kuin sinä itse haluaisit sen toimivan. Hyväksy, että sinä et aina voi olla oikeassa etkä voi tietää ja ymmärtää kaikkia asioita. Hyväksy, että mikään suunnitelma ei voi olla takuuvarma. Hyväksy, että aina voi tulla odottamattomia muutoksia, joita et ole voinut etukäteen ennakoida. Hyväksy, että sinäkin erehdyt joskus.
- Opettele rentoutumaan kiireenkin keskellä! Lue hyvää kirjaa, katsele vanha suosikkileffasi, kuuntele nuoruuden suosikkibändisi musiikkia, kokkaa hyvää ruokaa. Tai sitten vain nouse työpöytäsi ääreltä ja lähde ulos kävelemään. Lyhytkin rentoutuminen auttaa sinua eteenpäin.
- Opettele hallitsemaan työtäsi niin, että työ ei hallitse sinua liikaa! Älä aina pyri olemaan tavoitettavissa, jos sinun pitää kyetä ratkaisemaan jokin tärkeä asia. Sulje tällöin puhelimesi, älä lue äläkä vastaa sähköposteihisi, vaan keskity ratkaisemaan asia. Lisäksi muista, että työ on tärkeää, mutta se ei saa olla elämän tärkein asia.
”Elämä ei saa olla jatkuvaa tekemistä, vaan olemiselle pitää antaa myös aikaa”
Mieti tarkkaan, milloin viimeksi olet ollut lempeä itsellesi ja johtanut itseäsi vastuullisesti? Useimmilla meistä ei ikävä kyllä ole tapana pohtia tällaisia asioita. Tämä on iso virhe, mihin sortuminen voi sitten kostautua ajan kanssa jaksamisongelmina, uupumisena ja pahimmillaan jopa burnoutina. Sen sijaan, että hieman hempeilisimme itsemme kanssa ja ottaisimme joskus hieman rennommin, me asetamme itsellemme ja elämällemme monia haastavia tavoitteita, stressaamme jatkuvasti itseämme liian monien asioiden takia sekä pyrimme epätoivoisesti koko ajan tekemään jotain ja menemään jonnekin ilman, että välillä malttaisimme pysähtyä ja sallisimme itsellemme aikaa ottaa rennosti tai joskus vain olla tekemättä mitään rakentavaa. Elämä ei saa olla jatkuvaa tekemistä, vaan olemiselle pitää antaa myös aikaa. Muuten poltamme kynttiläämme molemmista päistä. Opettele olemaan siis lempeä itsellesi. Huomaat pian, että se antaa myös paljon lisää jaksamista ja voimia toimia ja tehdä työtä nykyisessä hektisessä maailmassamme ja kiivastahtisessa työelämässä.
Lopuksi vielä kerron tuntemattomaksi jääneen amerikkalaisen kirjoittajan ajatuksia lempeydestä. Olen tosin hieman sovitellut hänen ajatuksiaan suomalaiseen mielenmaisemaan paremmin sopiviksi.
”MITÄ TARKOITTAA OLLA LEMPEÄ ITSELLEEN?
Olemalla lempeä itselleni sallin olla myös rehellinen itselleni ja muille.
Olemalla lempeä itselleni ilmaisen mitä minä todella tunnen ja koen.
Olemalla lempeä itselleni sallin itselleni joskus pitää myös tauon.
Olemalla lempeä itselleni seuraan sydäntäni.
Olemalla lempeä itselleni pudotan naamioni, jota olen oppinut käyttämään miellyttääkseni muita ihmisiä.
Olemalla lempeä itselleni kävelen pois tilanteista, jotka eivät enää palvele kasvuani ihmisenä.
Olemalla lempeä itselleni tavoittelen sydämeni kutsumusta sen sijaan, että jahtaisin sitä, mitä yhteiskunta on opettanut minua haluamaan.
Olemalla lempeä itselleni toivotan tervetulleeksi tuntemattoman luottaen, että asiat lopulta menevät hyvin.
Olemalla lempeä itselleni en tuomitse taisteluitani, vaan tunnistan ne tarpeellisiksi elämän kehitys- ja kasvuvaiheiksi.
Olemalla lempeä itselleni valitsen sen, mikä palvelee parhaiten kasvuani ihmisenä sen sijaan, että jäisin elämään turvallisesti, mutta onnettomasti.
Olemalla lempeä itselleni luotan sisäiseen kutsumukseeni ja kuuntelen sydämeni ohjeita.
Olemalla lempeä itselleni näytän kaikille todellisen minäni mieluimmin kuin piiloudun sisimpäni päälle rakentamani roolin taakse.
Olemalla lempeä itselleni lopetan teeskentelemästä olevani joku muu kuin mikä todella olen.
Olemalla lempeä itselleni omistaudun täysin työlle ja asialle, mihin todella uskon.
Olemalla lempeä itselleni toimin maailmassa siten kuin itse todella kykenen.
Minä olen riittävän hyvä ihminen itselleni.”
Esa Lehtinen
Tarvittaessa olen valmis pitämään innostavia teemaluentoja erilaisissa organisaatioissa niin johtajuudesta, johtamisen eri alueista kuin myös työyhteisöjen toiminnan kehittämisestä. Näitä luentoja on mahdollista pitää myös etäluentoina. Yhteyttä minuun voi ottaa joko puhelimitse: 0500-699818 tai sähköpostitse: esa.lehtinen@kec.fi