Vaikka ekosysteemi-käsitettä on alun perin käytetty luonnontieteiden alueella, on sitä jo parinkymmenen vuoden ajan sovellettu yhä enemmän liike-elämään sekä organisaatioiden toimintaan. Itse asiassa tämä kehitys on varsin luonnollista, sillä ekosysteemillähän viitataan luonnontieteissä eri organismien muodostamaan yhteisöön ja toimintaan osana toimintaympäristöään. Tämä jos mikä soveltuu hyvin myös puhuttaessa ihmisen toiminnasta mm. liike-elämässä sekä erilaisissa yhteisöissä. Itse asiassa, jos tarkkaan lueskelee taloushistoriaa, törmää siihen, että ekonomistit ovat keskustelleet biologisen evoluution ja taloudellisen kehityksen välisistä yhtäläisyyksistä jo yli vuosisadan ajan. Tosin varsinaisen liiketoiminnan ekosysteemi –termin käyttämisen johtamisen tutkimuksessa aloitti vuonna 1996 amerikkalainen tutkija James F. Moore julkaisemassaan teoksessa ” The Death of Competition: Leadership and strategy in the age of business ecosystem”. Tämän jälkeen ekosysteemi–käsitteen käyttö yleistyi johtamisessa. Tällöin syntyivät myös mm. systeemiajattelun ja evoluutiotaloustieteen tieteenalat.
”Jokainen ekosysteemin toimija vaikuttaa omalla toiminnallaan kaikkiin muihin ekosysteemin osiin vaikuttaen lopulta myös itseensä”
Se miksi ekosysteemi–käsitettä on alettu käyttää ihmisten muodostamissa yhteisöissä, perustuu muutamaan luonnon ekosysteemien ja ihmisten muodostamien ekosysteemien samankaltaisuuteen. Ensinnäkin, sekä ihmisten että luonnon ekosysteemeissä kyse on kompleksisuudesta ja systeemisyydestä eli ekosysteemien kehitys on monimutkainen ilmiö, johon vaikuttavat monet eri tekijät, joita on usein vaikea kontrolloida. Toiseksi, sekä luonnon että ihmisen ekosysteemien toimijoilla on vahva keskinäinen riippuvuus. Tällä tarkoitetaan sitä, että jokainen ekosysteemin toimija vaikuttaa omalla toiminnallaan kaikkiin muihin ekosysteemin osiin ja tämä vaikutus lopulta ulottuu myös toimijaan itseensä. Tämän vuoksi ekosysteemin menestyminen on kaikille sen toimijoille yhteinen etu. Kolmanneksi, niin luonnon kuin ihmisen muodostamille ekosysteemeille tyypillistä on ekosysteemien selkeä elinkaari sekä kyky sopeutua muutoksiin. Ekosysteemit syntyvät, kasvavat, kehittyvät sekä lopulta joko kuolevat tai uusiutuvat. Itse asiassa kyky sopeutua toimintaympäristön muutoksiin on jokaisen ekosysteeminen elinehto.
Luonnon ekosysteemeillä ja ihmisen muodostamilla ekosysteemeillä on olemassa myös eroja, jotka on otettava huomioon verrattaessa luonnon ja ihmisen ekosysteemeitä toisiinsa. Luonnon ekosysteemit eivät toimi niinkään tietoisesti ja päämäärähakuisesti, kun taas ihmisten muodostamissa ekosysteemeissä, kuten juuri organisaatioissa, on luotu selkeät päämäärät ja tavoitteet, jotka pyritään toteuttamaan suunnitellusti. Näiden päämäärien ja tavoitteiden toteuttamisessa on tärkeää myös ihmisten omien tarpeiden tyydyttäminen. Toiseksi, luonnon ekosysteemeissä lajit eivät, ehkä ainoastaan mikrobeja lukuun ottamatta, risteydy keskenään, kun taas ihmiset kykenevät tuottamaan uusia asioita ja innovaatioita yhdistelemällä erilaisia fyysisiä esineitä ja rakennelmia, ihmisten tietoja ja taitoja sekä ideoita toisiinsa saadakseen aikaan kumulatiivisia tuloksia.
Ihmisten muodostamat ekosysteemit ovat jopa tulleet ylivertaisiksi luonnon ekosysteemeihin verrattuna juuri kahden edellisessä kappaleessa mainitun tekijän, tietoisen päämäärähakuisuuden sekä kyvyn risteytyä, ansiosta. Tietenkin luonnon ekosysteemeissä uudistumista voi tapahtua esimerkiksi mutaatioiden vaikutuksesta, mutta tämä ei ole tietoista vaan sattumanvaraista. Sen sijaan ihmiset pystyvät suunnitellusti, tosin joskus myös tiedostamatta, vaikuttamaan sekä luonnon ekosysteemeihin, esimerkiksi ojittamalla soita sekä raivaamalla metsiä pelloiksi, tai toisiin ihmisten muodostamiin ekosysteemeihin, esimerkiksi kehittämällä teknisiä innovaatioita sekä saastuttamalla omalla toiminnallaan ympäristöä.
”Organisaatiota ja sen sidosryhmien verkostoa voidaan pitää liiketoimintaekosysteeminä”
Luonnon niin kuin myös ihmisten muodostamat ekosysteemit voidaan jakaa eritasoisiin pääsysteemeihin ja niiden alasysteemeihin. Esimerkiksi kaikkia organisaatioita ja niiden sidosryhmien verkostoja voidaan Mooren mukaan pitää liiketoimintaekosysteemeinä. Näihin verkostoihin kuuluvat muun muassa tavarantoimittajat, alihankkijat, rahoittajat, asiakkaat, kilpailijat, omistajat sekä yrityksen henkilöstö. Nämä kaikki toimivat yhteistyössä organisaation tarjoamien tavaroiden tai palvelujen tuottamisessa ja toimittamisessa. Tässä prosessissa organisaation henkilöstön muodostamalla työyhteisöllä on oma tärkeä paikkansa. Työyhteisöä voidaankin pitää liiketoimintaekosysteemin yhtenä alasysteeminä ja omana ekosysteeminään.
”Työyhteisön tehokkuus on riippuvainen sen jäsenten keskinäisistä ihmissuhteista, niiden laadusta sekä jäsenten keskinäisen yhteistyön tehokkuudesta”
Työyhteisön ekosysteemi muodostuu ihmisistä, laitteista, tiloista sekä kaikkiin näihin edellä mainittuihin tekijöihin vaikuttavista ympäristötekijöistä. Työyhteisön tehokkuus on riippuvainen sen jäsenten keskinäisistä ihmissuhteista, niiden laadusta sekä jäsenten keskinäisen yhteistyön tehokkuudesta. Lisäksi, aivan niin kuin luonnon ekosysteemeissäkin, työyhteisön jokaisen jäsenen yksittäinen teko tai viesti vaikuttaa kaikkiin muihin työyhteisön jäseniin sekä lopulta tekijään itseensä. Samoin jokaisella työyhteisöllä on, kuten ekosysteemeillä yleensäkin, oma elinkaarensa, jonka pituuteen ja muotoon vaikuttavat monet tekijät, kuten esimerkiksi työyhteisön tehtävän luonne, yhteistyön laatu sekä suhtautuminen muutoksiin. Osa työyhteisöistä on perinteistä ja vanhoista totutuista tavoista kiinni pitäviä sekä kaikkia muutoksia vieroksuvia yhteisöjä. Sen sijaan osa työyhteisöistä ottaa muutospaineet enemmänkin haasteina, jotka on mahdollista voittaa. Kuten arvata saattaa, näistä jälkimmäisillä työyhteisöillä on pidempi ja menestyksekkäämpi elinkaari.
”Työyhteisöistä on tullut yhä enemmän eräänlaisia yhteistyöalustoja”
Itse asiassa työyhteisön käsitteleminen ekosysteeminä helpottaa paljon työyhteisön sekä sen toimijoiden merkityksen ymmärtämisessä organisaation toiminnassa ja sen kehittämisessä. Liiketoimintaekosysteemit kehittyvät koko ajan. Tämän vuoksi työyhteisöidenkin on pysyttävä tässä kehityksessä mukana. Työyhteisöistä on tullut yhä enemmän eräänlaisia yhteistyöalustoja. Ennen organisaatiot tuottivat itse lähes kaikki palvelunsa, kuten esimerkiksi siivouksen, huollon, korjauksen ja ruokalatoiminnan, mutta nykyään organisaatioissa pyritään yhä enemmän keskittymään omiin ydinosaamisalueisiin. Kaikki ydintoiminnan ulkopuoliset osat on pyritty ulkoistamaan muille palveluntuottajille. Tämän vuoksi työyhteisöjen luonne on muuttunut. Oman henkilöstön lisäksi siellä toimii päivittäin usean muun organisaation työntekijöitä joko pysyvästi tai keikkapohjaisesti. Tämä kaikki jättää vaikutuksensa sekä organisaation yhteistyöhön että ilmapiiriin. Organisaatioissa onkin yhä enemmän pitänyt kiinnittää huomiota tähän tosiaan. Ekosysteemin eri toimijoista, niin pysyvistä kuin myös vaihtuvista, on yhä enemmän pidettävä huolta niin, että työyhteisöjen tehokas toiminta ei häiriinny sekä tavoitteet eivät hämärry.
”Jokainen työntekijä kykenee vaikuttamaan oman työyhteisönsä ilmapiiriin”
Yleisesti ottaen voidaan sanoa, että jokainen työyhteisö on yhtä vahva ja voimakas, tai vastaavasti heikko ja herkkä, kuin sen heikoin lenkki. Jokainen työntekijä kykenee vaikuttamaan oman työyhteisönsä ilmapiiriin. Itse asiassa on hyvin pelottavaa, että työilmapiirillä ja erityisesti sen muutoksilla voi olla dramaattisia vaikutuksia työntekijöiden asenteisiin ja työmotivaatioon. Nämä taas vuorostaan vaikuttavat työtyytyväisyyteen ja kunkin työntekijän suoritukseen. Lopputulos näkyy sitten työyhteisön tuottavuudessa ja tehokkuudessa. Vaikka siis työyhteisön ilmapiiriin vaikuttavat sen jokaisen jäsenen panos, erityisesti organisaation johdon ja esimiesten esimerkki sekä johtamisen laatu sanelevat, millainen työkulttuuri työyhteisöön muodostuu ja millaisessa ”fiiliksessä” siellä työskennellään.
Yhteistyökykyistä ja hyvinvoivaa työyhteisöä voidaan siis hyvästä syystä pitää ”täydessä iskussa” olevana ekosysteeminä, jonka menestys perustuu sen jäsenten hedelmälliseen ja tuottavaan vuorovaikutukseen.. Tällaisessa ihanneyhteisössä ihmiset ovat ystävällisiä ja hyväntahtoisia luonnostaan. He luovat, sekä spontaanisti että myös esimiehiensä rohkaisemina, aitoja yhteistyösuhteita sekä työyhteisön sisällä että sen ulkopuolella. Nämä verkostot hyödyttävät myös työyhteisön menestymistä. tällainen ekosysteemi ei kuitenkaan ole mikään hymistelypaikka, vaan siellä hyväksytään myös erilaisia mielipiteitä, joista kyetään yhdessä avoimesti keskustelemaan. Erilaisuutta ei siis pidetä uhkana, vaan voimana. Tällaista ekosysteemiä voidaan pitää elinpiirinä, jossa puhalletaan yhteen hiileen, jossa vallitsee innostunut ilmapiiri ja johon jokaisen sen jäsenen on helppo sitoutua.
”Hyvä työyhteisö ei synny ja elä itsestään, vaan se vaatii jatkuvaa hoitoa”
Elämme kuitenkin epätäydellisessä maailmassa ja edellä mainittua ideaalityöyhteisöä ei varmaankaan täydellisenä ole missään. Hyvä työyhteisö ei synny ja elä itsestään, vaan se vaatii jatkuvaa hoitoa, josta jokainen ekosysteemin jäsen on vastuussa, niin esimiehet kuin työntekijätkin. Seuraavassa otan esille muutaman työyhteisön ilmapiiriä ja toimintaa tehostavan asian, joilla kuitenkin voi olla isokin merkitys ilmapiiriin ja tehokkuuteen. Nämä voivat toimia eräänlaisina tarkistuskohtina, joiden avulla jokainen työyhteisön jäsen, niin esimies kuin työntekijäkin, voi pohtia niin omaansa kuin työyhteisönsä työskentelyn laatua. Ensiksi on hyvä ottaa esille kaikkien ihmisyhteisöjen toiminnan perusasia eli ihmisten välisen viestinnän ja vuorovaikutuksen onnistuminen. Ilmapiirin laatuun vaikuttaa erittäin paljon paitsi mitä sanotaan, niin myös se, miten ne sanat sanotaan. Sanojen valinta vaikuttaa paljon siihen, miten puhuja ja hänen asiansa mielletään. Niiden kautta ihmiset luovat kuvaa puhujasta ihmisenä. Lisäksi ne voivat joko synnyttää tai tuhota ihmissuhteita. Tämän takia kannattaa tarkkaan harkita, mitä aikoo sanoa. Tällä en tarkoita sitä, että pitäisi joka paikkaan mitään tarkkaan etukäteen valmisteltuja puheita tehdä, mutta ”puhua, mitä sylki suuhun tuo” –periaate on parempi unohtaa, jos aikoo pitää ihmissuhteet työyhteisössä kunnossa. On hyvä muistaa, että sanoilla on valtaa, sanoja kuunnellaan, ne huomioidaan ja niitä arvioidaan. Ja jotta asia ei olisi liian helppoa, niin on hyvä muistaa, että usein vielä sanojen valintaa tärkeämpää on se, miten ne sanat oikein sanotaan. Ihminen seuraa toisen ihmisen kehon kieltä joko tiedostetusti tai tiedostamatta ja tulkitsee toisen ihmisen sanoja sen mukaan, miten hän lukee puhujaa. Tämän vuoksi erittäin tärkeää on, että sekä sanat että kehon kieli tukevat toisiaan. Jos näin tapahtuu, silloin vasta asia menee oikein ymmärrettynä perille.
Toisena tärkeänä asiana työyhteisön ekosysteemin toimivuudelle on muistuttaa liian suuren egon vaaroista. Hyvä itsetunto on jokaiselle ihmiselle hyvä ja tärkeä asia, mutta jos oma ego korostuu liikaa, se ei tee mitään hyvää millekään ihmisyhteisölle. Liiallinen itsekkyys ja egon ylikorostuminen ovat työyhteisön tehokkaan toiminnan pahimpia kompastuskiviä ja menestymisen esteitä. Tämän vuoksi jokaisen työyhteisön jäsenen pitää muistaa, että vaikka hän on ammattitaitoinen ja osaava, ei hän välttämättä ole kaikkein paras asiantuntija. Joskus on hyvä tunnustaa, että vaikka valtaosa meistä on hyviä, mutta emme kuitenkaan välttämättä ole mitään maailman huippuja. Tämä kuitenkin riittää hyvään suoritukseen. Pahinta on, jos joku luulee itsestään liikoja ja tämä nousee hattuun. Tällöin hän lopettaa muiden kuuntelemisen ja alkaa ylemmyydentunnossaan väheksyä muita ihmisiä sekä heidän esittämiään ajatuksia. Toinen toimintaa heikentävä asia on kateus. Jos ihminen kokee jonkin työkaverinsa tai alaisensa paremmaksi kuin itsensä, silmät alkavat tällöin herkästi vilkkua vihreää valoa ja kateus ottaa vallan. Kateus usein näkyy pilkkapuheina kohteen selän takana sekä toisen osaamisen väheksymisenä. Nämä asiat, jotka mitkä nakertavat työyhteisön ilmapiiriä muuttaen sen vähitellen myrkylliseksi hengittää.
Kolmanneksi, työyhteisön ekosysteemissä on tärkeää, että yhteiset tavoitteet ovat kirkkaina kaikkien tiedossa ja fokus on kunnossa. Ilman selkeitä tavoitteita toiminta hajaantuu ja energiaa ja aikaa kuluu turhaan sellaisiin asioihin, joilla ei ole sillä hetkellä mitään järkevää merkitystä. Fokus on kunnossa tarkoittaa sitä, että tehokkaassa työyhteisössä usein sinkoilee ajatuksia ja syntyy monia loistavia ideoita, mutta niitä kaikkia ei voi hyvällä tahdollakaan toteuttaa samanaikaisesti. Resurssit eivät yksinkertaisesti riitä tähän! Vaarana tässä on se, että jos resursseja pyritään kohdistamaan moneen asiaan yhtä aikaa, ei saada mitään valmista aikaan. Seurauksena voi olla pahojakin pettymyksiä, jotka osaltaan laskevat työmotivaatiota ja –tyytyväisyyttä sekä näin heikentävät työyhteisön ekosysteemin hyvinvointia ja tehokkuutta. Tämän vuoksi on tärkeää, että luodaan selkeä yhteinen fokus, mihin asioihin paneudutaan ja missä järjestyksessä. Näin saadaan myös tulosta aikaan, mikä taas vaikuttaa myönteisesti ilmapiiriin.
Jos edellä mainitut kolme asiaa, viestintä on selkeää ja johdonmukaista, ihmisten egot eivät ylikorostu sekä työyhteisössä on yhteiset tavoitteet ja selkeä fokus, toimivat hyvässä keskinäisessä tasapainossa työyhteisön ekosysteemissä, vallitsee siellä innostava ja täynnä energiaa oleva ilmapiiri.
”Ekosysteemiajattelun ydinasiana on se, että mikään ekosysteemin toimija ei yksin luo käyttäjän arvoa, vaan ekosysteemin toimijat luovat sen yhdessä”
Työyhteisöjen toiminnan tarkasteleminen ekosysteemeinä toimii siis oikein hyvin. Työyhteisöt ovat selkeitä toiminnallisia kokonaisuuksia, jotka ovat yhteydessä muihin organisaatioiden toimijoihin työyhteisön toimintaan liittyvien ihmisten muodostamien verkostojen kautta. Lisäksi työyhteisöt ovat parhaimmillaan monimuotoisia yksiköitä, jotka arvostavat jäsentensä erilaisuutta paljon. Erilaisuuden hyödyntäminen sekä avoimuus ympäristön virikkeille taas tuovat mukanaan uusia ideoita, ajatuksia ja innovaatioita, jotka saavat työyhteisöt kukoistamaan Tällä hetkellä elämme hektistä aikaa, jossa jatkuvasti etenevä digitalisoituminen vaikuttaa siihen, että yritysten toimintaympäristöt muuttuvat koko ajan verkottuneempaan ja monimutkaisempaan suuntaan. Tällä on tietenkin vaikutusta myös työyhteisöjen ekosysteemeihin. Työyhteisöistäkin on tullut aikaisempaa monimutkaisempia mm. projekti- ja hanketyön, pätkätyön, keikkatyön ja vuokratyön lisääntyessä. Tämän takia työyhteisöiden sisäisen yhteistyön, yhteisöllisyyden sekä tehokkuuden huolehtiminen vaatii yhä enemmän panostusta sekä huomiota niin johtajilta ja esimiehiltä kuin myös työntekijöiltä. Ekosysteemiajattelun ydinkohtana on se, että mikään ekosysteemin toimija ei yksin luo organisaation tulosta, vaan ekosysteemin toimijat luovat sen yhdessä. Tämän vuoksi ekosysteemiajattelua voidaan varsin mainiosti käyttää apuna mietittäessä työyhteisön ja sen toimijoiden toiminnan kehittämistä sekä suunniteltaessa työyhteisön asemaa ja merkitystä organisaation muiden toimijoiden joukossa.
Esa Lehtinen
Tarvittaessa olen valmis pitämään innostavia teemaluentoja erilaisissa organisaatioissa niin johtajuudesta, johtamisen eri alueista kuin myös työyhteisöjen toiminnan kehittämisestä. Näitä luentoja on mahdollista pitää myös etäluentoina. Yhteyttä minuun voi ottaa joko puhelimitse: 0500-699818 tai sähköpostitse esa.lehtinen@kec.fi