Persoonallisuudella on suuria vaikutuksia ihmisen monilla elämän alueilla. Se säätelee ihmisen toimintaa niin perheemme, ystäviemme kuin myös muidenkin tuntemiemme ihmisten kanssa. Persoonallisuutta ja etenkin sen pysyvyyttä voidaan pitää ihmissuhteiden perustana, sillä se tekee ihmisen käyttäytymisestä edes jossain määrin ennustettavaa eri aikoina ja erilaisissa tilanteissa. Tässä yhteydessä on hyvä pohtia myös sitä, onko persoonallisuudella roolia johtajuudessa, ja jos on niin minkälaista? Miten persoonallisuus vaikuttaa johtamisen laatuun ja sen tehokkuuteen? Miten erilaiset persoonat vaikuttavat johtamiseen? Lisäksi on hyvä pohtia, millaiset persoonallisuuspiirteet vahvistavat johtajuutta? Tällaisiin kysymyksiin pyrin löytämään tässä kirjoituksessani vastauksia.
”Persoonallisuus ohjaa ihmisen automaattista tai luonnollista taipumusta käyttäytyä ja toimia erilaisissa tilanteissa”
Tietysti on ensin hyvä määritellä, mitä persoonallisuudella oikein tarkoitetaan. Psykologiassa persoonallisuus määritellään ihmisen fyysisten, sosiaalisten ja psyykkisten toimintojen ainutkertaiseksi kokonaisuudeksi. Persoonallisuus perustuu sekä ihmisen geeniperimään että ympäristön vaikutukseen, molempien tekijöiden vaikuttaessa suunnilleen yhtä paljon persoonallisuuteen. Persoonallisuus on käsitteenä niin laaja, että sitä on mahdollista tarkastella, ja itse asiassa tuleekin tarkastella monista eri näkökulmista. Yksinkertaisimmillaan persoonallisuutta voidaan pitää niiden luonteenpiirteiden summana, joilla ihmistä on mahdollista kuvata. Psykologisesti ajateltuna persoonallisuutta voidaan pitää kuitenkin enemmän kuin luonteenpiirteiden kokonaisuutena. Tämän takia onkin hyvin tärkeää ymmärtää persoonallisuuden merkitystä ihmisen elämässä. Persoonallisuus ohjaa ihmisen automaattista tai luonnollista taipumusta käyttäytyä ja toimia erilaisissa tilanteissa. Ihmisen persoonallisuutta on vaikeaa muuttaa, mutta siitä huolimatta ihminen voi kasvaa tai muokata persoonallisuus piirteitään. Persoonallisuus kehittyy ja muuttuu selkeimmin lapsilla, mutta myös aikuisen persoonallisuus voi muuttua siten, että se parantaa ihmisen mahdollisuuksia toimia ihmissuhteissa ja yhteiskunnassa Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että hän tunnistaa oman persoonallisuutensa vahvuudet ja heikkoudet. Etenkin johtaja- ja esimiestehtävissä toimivien on tärkeää tunnistaa oman persoonallisuutensa vaikutukset omaan johtajuuteensa ja johtamiskäytäntöihinsä. Tutkijat ovatkin havainneet selkeän yhteyden johtajan persoonallisuuden, hänen alaistensa ja seuraajiensa tekemistä havainnoista hänen johtajuudestaan sekä johtajan toiminnan välillä.
”Tietyt persoonallisuuspiirteet edesauttavat ihmisen mahdollisuuksia kohota johtajaksi”
Tutkimuksissa on havaittu, että on olemassa tiettyjä persoonallisuuspiirteitä, joita omaavilla ihmisillä on muita enemmän mahdollisuuksia kohota johtaja-asemaan sekä hoitaa johtajuuttaan menestyksekkäästi. Toisaalta, on olemassa myös piirteitä, jotka hankaloittavat, tai jopa estävät, ihmisen nousemisen johtajaksi. Amerikkalainen psykologi Timothy A. Judge tutkijakollegoineen on tutkinut persoonallisuuden ”The Big Five”- ryhmään kuuluvien persoonallisuuspiirteiden vaikutusta johtajuuteen. Näihin ”viiteen suureen persoonallisuustekijään” lasketaan mukaan ulospäinsuuntautuneisuus, avoimuus uusille kokemuksille ja asioille, tunnollisuus, neuroottisuus sekä sovinnollisuus. Synnynnäinen temperamentti määrää rajat, joissa em. persoonallisuuden viidellä osatekijällä on tilaa muotoutua. Temperamentin voimaa kuvaa se, että lapsilla päiväkoti- tai koulukaverukset ja jopa sisarukset voivat erota temperamentiltaan kuin yö ja päivä. Kuitenkin ihmisen elämänkokemus tavallisesti säätelee näitä piirteitä. Tämän vuoksi onkin luonnollista, että ihmisen kypsymisen ja lisääntyvien elämänkokemusten myötä piirteiden painotus voi muuttua. Lisäksi on hyvä muistaa, että joskus hallitseva piirre saattaa vaihtua jopa kokonaan. Tähän vaikuttaa erityisesti ihmisen elämänsä aikana kokemat traumaattiset asiat ja shokeeraavat tilanteet. Traumat voivat tehdä esimerkiksi alun perin rohkeasta aran ja epävarman. Toisaalta taas turvallinen ympäristö ja rohkaisevat kokemukset voivat innostaa ujoa ihmistä tutustumaan tuntemattomiin ja kehittymään sosiaalisesti lahjakkaaksi.
”Eniten johtajuutta ”Big Five”- persoonallisuuspiirteistä ennustaa ihmisen ulospäin suuntautuneisuus”
Judgen ryhmän tutkimuksessa selvitettiin ”Big Five” –persoonallisuuspiirteiden ennustavuutta suhteessa johtajuuteen. Tällä tarkoitetaan sitä, että kenestä on mahdollista tulla johtaja, onko hänen johtajuutensa tehokasta ja tuottavaa sekä kenellä on mahdollista menestyä johtajana toimiessaan. Judgen havaintojen mukaan eniten johtajuutta ”Big Five”- persoonallisuuspiirteistä ennustaa ihmisen ulospäinsuuntautuneisuus. Ulospäinsuuntautuneisuuteen liitetään mukaan sellaisia piirteitä kuin lämminhenkisyys, seurallisuus, itsevarmuus, hallitsevuus, aktiivisuus, jännityshakuisuus, positiivisuus sekä iloisuus. Johtaja joutuukin toimimaan omassa työssään aktiivisesti erilaisissa sosiaalisissa verkostoissa, joten tämän piirteen merkitys johtajuuteen on helppo ymmärtää. Tutkimuksen mukaan tuli esille vielä se jännittävä yksityiskohta, että ulospäinsuuntauneisuuden osa-alueista sosiaalisuus ja hallitsevuus ennustavat johtajuutta paremmin kuin ulospäinsuuntauneisuus kokonaisuutena. Tutkijat perustelevat tätä asiaa siten, että sekä sosiaaliset että hallitsevat ihmiset ovat valmiita puolustamaan itseään ja toimiaan aktiivisesti ryhmätilanteissa.
Toiseksi tärkeimpänä johtajuutta ennustavana tekijänä voidaan pitää tunnollisuutta. Tähän sisältyy mm. sellaisia asioita kuin kyvykkyys, järjestelmällisyys, itsekuri, harkitsevuus, velvollisuudentuntoisuus sekä päämääräsuuntautuneisuus. Tunnollisuuden on todettu lisääntyvän erityisesti elämän- ja työkokemuksen myötä. Tutkijoiden mukaan tunnollisuus on enemmän yhteydessä johtajuuden syntymiseen kuin itse johtamiseen ja sen tehokkuuteen. Tutkijat selittävät tätä siten, että tunnollisten yksilöiden taipumus järjestelmällisyyteen, kuten esimerkiksi heidän tapanaan kirjoittaa muistiinpanoja sekä osallistua moniin asioita ja toimintaa eteenpäin vieviin käytännön järjestelyihin, mahdollistaa heidän nopean nousunsa johtaja-asemaan. Heidän aktiivisuutensa havaitaan ja sitä arvostetaan.
Avoimuutta uusille kokemuksille ja asioille voidaan pitää kolmanneksi tärkeimpänä johtajuutta ennustavana tekijänä. Tähän sisältyvinä asioina voidaan pitää mm. unelmointia, taiteellisuutta, tunteellisuutta, joustavuutta, älyllistä uteliaisuutta sekä suvaitsevuutta. Näille ihmisille pysyvyys ja stagnaatio ovat pahimmillaan kirosanoja ja he janoavat uudistumista. Tässä yhteydessä on hyvä muistaa, että jos tarkastellaan liike-elämää, avoimuus on yhtä vahvasti yhteydessä johtamiseen kuin ulospäin suuntautuneisuuskin. Tämän katsotaan merkitsevän sitä, että johtajan menestyäkseen pitää olla kiinnostunut uusista asioista ja muutoksista eikä tyytyä status quo:hon. Liike ja jatkuva eteenpäin meneminen on liike-elämässä valttia, ei pysähtyminen ja paikallaan pysyminen.
Neuroottisuutta eli tunne-elämän tasapainottomuutta ei voida pitää kovinkaan vahvana johtamisen ennusmerkkinä, vaikka monilla poliittisilla ja talouselämän johtajilla tätä piirrettä on historian aikana esiintynytkin. Tästä huolimatta voidaan kuitenkin pitää varsin epätodennäköisenä, että neuroottisista ihmisistä tulisi kovin helposti johtajia. Se usein vaatii joko johtajuuden periytymistä tai suurien yhteiskunnallisten murrosten ja kriisien vaikutusta olosuhteisiin. Neuroottisuuteen liittyviä piirteitä ovat mm. ahdistuneisuus, viha-mielisyys, masentuneisuus, alemmuudentuntoisuus, impulsiivisuus sekä haavoittuvuus. Tällainen johtaja on lähes aina tuhoavaa.
Sovinnollisuutta, tai ystävällisyyttä, voidaan pitää kaikista tutkituista ”Big Fiveen” kuuluvista persoonallisuustekijöistä vähiten olennaisena johtajuuden ennakoimiseen liitettävänä ominaisuutena. Tähän piirteeseen kuuluu sellaisia asioita kuin luottamus, mutkattomuus, epäitsekkyys, mukautuvuus, vaatimattomuus, herkkätunteisuus. Tutkijoiden mukaan sovinnollisuuden merkityksen heikkoa sijoittumista johtamisen ennakoinnissa selittää se, että sovinnollisilla ihmisillä on taipumus olla usein turhankin passiivisia ja muiden tahtoon myöntyväisiä. Juuri näiden asioiden vuoksi he tutkijoiden mielestä eivät kovin helposti nouse johtaja-asemaan. Kuitenkin sovinnollisuuden merkitys muuttuu silloin, jos henkilö on jo johtaja-asemassa. Tällöin sovinnollisuuden merkitystä nostaa se, että tutkijoiden tarkastellessa pelkästään johtajuuden tehokkuutta ja tuottavuutta, sovinnollisuudella oli selkeä myönteinen vaikutus tähän. Lisäksi on hyvä muistaa, että jo pelkästään luottamuksen merkityksellä on suuri koko organisaation toimintaan ja tehokkuuteen. Nämä seikat korostavatkin sitä, että valtaan päästyään ja vallassa ollessaan sovinnolliset johtajat ovat paljon menestyvämpiä kuin muihin persoonallisuustyyppeihin kuuluvat johtajat. He saavat muut ihmiset aktiivisesti mukaan toteuttamaan yhteisiä tavoitteita.
”Houkutellakseen laadukkaita ihmisiä lähelleen, johtajan itsensä pitää olla asiassa esimerkkinä ja hänen on oltava itse riittävän laadukas”
Kaikkien johtajien pitää muistaa, että houkutellakseen laadukkaita ihmisiä lähelleen, hänen itsensä pitää olla asiassa esimerkkinä ja hänen on oltava itse riittävän laadukas. Todellista johtajuutta on se, että johtaja kykenee houkuttelemaan muita ihmisiä lähelleen niiden taitojen, kykyjen ja mahdollisuuksien perusteella, joita hän tarjoaa yrityksen omistajana, johtajana tai vaikkapa poliittisena johtajana. Näin ainakin väittää tunnettu amerikkalainen yrittäjä, kirjailija ja puhuja Jim Rohn, ja hänen kanssaan on helppo olla asiassa samaa mieltä. Jim Rohn kutsuukin johtajuutta ”yhdeksi elämän suurimmaksi haasteeksi”.
Ollakseen hyvä johtaja, hänen on jatkuvasti hiottava omia persoonallisuuspiirteitään ja taitojaan. Kaikki suuret johtajat ovat tehneet paljon työtä itsensä kanssa, kunnes ovat olleet valmiita johtajuuteen ja sen eteenpäin viemiseen. Tämän vuoksi ajattelinkin seuraavaksi kertoa ”Hyvän johtajan seitsemästä persoonallisuuspiirteestä”.
- Opettele olemaan vahva olematta kuitenkaan epäkohtelias. Niin sanotusta keskinkertaisesta johtajasta eteneminen voimakkaaksi ja kyvykkääksi johtajaksi edellyttää paljon työntekoa ja oman agendansa vahvaa eteenpäin vimiestä. Tätä tehdessään monet ihmiset erehtyvät luulemaan karkeaa ja epäkohteliasta käytöstä merkkinä voimakkuudesta. Huonolla käyttäytymisellä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä todellisen vahvuuden kanssa.
- Opettele olemaan hyväntahtoinen olematta kuitenkaan heikko. Hyväntahtoisuus ei liity mitenkään heikkouteen. Tämän takia näitä kahta aisaa ei voi pitää synonyymeinä. Hyväntahtoisuutta voidaan hyvinkin pitää vahvuutena. Hyvä johtaja on riittävän hyväntahtoinen kertoakseen totuuden. Hänen täytyy olla riittävän hyväntahtoinen ja hienotunteinen kertoakseen päätöksensä suoraan niiden kohteelle. Lisäksi hänen pitää olla riittävän hyväntahtoinen kertoakseen kuinka asia todella on eikä antaa toisen elää missään harhakuvitelmissa.
- Opettele olemaan karski olematta kuitenkaan öykkäri. Karskius on usein tarpeen, jotta asiat etenevät. Jotta johtaja voi rakentaa vaikutusvaltaansa, hänen täytyy kulkea joukkonsa edessä. Hänen täytyy olla halukas ottamaan vastaan ensimmäinen hyökkäys, tarttua ensimmäiseen ongelmaan sekä havaita ensimmäiset merkit vaikeuksista. Hänen on tartuttava hetkeen! Näissä pyrkimyksissään hän ei kuitenkaan voi toimia kuin elefantti posliinikaupassa eli ihmissuhteita rikkovana kerskurina, rähinöitsijänä ja moukkana.
- Opettele olemaan nöyrä olematta kuitenkaan hissukka. Kukaan ei pääse mukaan ”hyvään elämään” olemalla hiljainen oman osaamisensa ja kykynsä piilottava hissukka. Jotkut ihmiset luulevat nöyryyden olevan arkuutta ja epävarmuutta. Tämä ei kuitenkaan ole totta! Nöyryys on hyve, kun taas arkuus on enemmänkin sairautena jostakin. Arkuus on jatkuvaa kärsimystä. Sen voi parantaa, mutta silti se on ongelma. Sen sijaan nöyryyttä voidaan pitää älykkäänä itsekunnioituksena. Tällöin henkilö ei ajattele itsestään liikoja, mutta ei myöskään vähättele taitojaan. Se ilmenee rohkeutena kokeilla uutta. Oikealla tavalla nöyrä ihminen kestää onnistumisia ylpistymättä ja epäonnistumisia lannistumatta. Tämän vuoksi oikeanlaista nöyryyttä pitää arvostaa, sillä se vaati taakseen hyvää itseluottamusta ja henkistä vahvuutta.
- Opettele olemaan ylpeä olematta kuitenkaan ylimielinen. On oikeaa olla ylpeä omista saavutuksistaan. On oikea olla ylpeä omasta työpaikastaan, perheestään tai kotipaikastaan. On oikeaa olla ylpeä omien unelmiensa toteutumisesta. Hyvän johtajan ydinasiana on se, että hän kykenee olemaan ylpeä ilman mitään ylimielisyyden tunnetta. Pahinta ylimielisyyttä on se; joka perustuu tietämättömyyteen. Se on lähes sietämätöntä! Jos joku ihminen on älykäs ja ylimielinen, sen voi vielä jollakin tavalla kestää. Mutta jos joku on tietämätön ja ylimielinen, se on jo liikaa!
- Opettele viljelemään huumoria olematta kuitenkaan pelle. Huumori on kaksiteräinen miekka, jota on opeteltava käsittelemään oikein. On olemassa hyvää huumoria ja huonoa huumoria. Usein hyvän ja huumorin välinen ero on kuin veteen piirretty viiva. Etenkin johtajan on kyettävä löytämään tämä ero ja pysyä sen jälkeen sillä hyvällä puolella. Johtajan esimerkki leviää helposti tälläkin osa-alueella. Tästä johtuen johtaja saa olla vitsikäs, mutta ei kuitenkaan mikään typerys. Lisäksi hän voi olla hauska, mutta ei mikään narri.
- Opettele toimimaan tosiasioiden pohjalta olematta kuitenkaan tosikko. Johtajan pitää toimia reaalimaailmassa ja pysyä erossa harhakuvitelmista. Hänen on hyväksyttävä maailma sellaisena kuin se on menettämättä kuitenkaan uskoa unelmiin. Unelmillakin on joskus taipumus toteutua, jos niihin vain uskoo ja on valmis niiden toteuttamiseksi tehdä lujasti työtä.
”Jokainen johtaja on ainutkertainen ja hänen johtajuutensa on ainutlaatuista”
Tietysti listaa johtajan persoonallisuustekijöistä voitaisiin hyvin jatkaa pidemmällekin. Voitaisiin puhua mm. rehellisyydestä, avoimuudesta, päättäväisyydestä, tunneälystä, innovatiivisuudesta jne,, mutta ehkä tuon edellä mainitun listan kertomisen kautta saa käsityksen siitä, miten suuri merkitys persoonallisuudella on johtamisessakin, Lopuksi on vielä hyvä tiedostaa se tosiasia, että jokaisen ihmisen elämä on ainutkertaista ja -laatuista. Samoin jokainen johtaja on ainutkertainen ja hänen johtajuutensa on ainutlaatuista. Tämän vuoksi ne persoonallisuuspiirteet ja taidot, jotka toimivat loistavasti yhden johtajan kohdalla, eivät välttämättä toimi toisen johtajan kohdalla yhtä hyvin. Tästä huolimatta hyvässä johtajuudessa vaadittavat perustaidot on jokaisen johtajan mahdollista, ja myös välttämätöntä, saada onnistumaan omassa työssään missä tahansa organisaatiossa hän toimiikaan. Johtajuus vaatii jatkuvaa itsensä kehittämistä ja kasvua. Tämä kasvu ei saa päättyä koskaan.
Esa Lehtinen
Tarvittaessa olen valmis pitämään innostavia teemaluentoja erilaisissa organisaatioissa niin johtajuudesta, johtamisen eri alueista kuin myös työyhteisöjen toiminnan kehittämisestä. Näitä luentoja on mahdollista pitää myös etäluentoina. Yhteyttä minuun voi ottaa joko puhelimitse: 0500-699818 tai sähköpostitse esa.lehtinen@kec.fi