Meillä suomalaisissa työpaikoissa vieläkin hyvin voimissa olevan luterilaisen työetiikan mukaan työpaikalla ei tarvitse viihtyä eikä työtä tehdessä saa olla hauskaa, nauramisesta puhumattakaan. Nauruhan on monen kurttunaaman mielestä kuitenkin pois aktiivisesta työnteosta! ”Otsasi hiessä sinun tulee työtä tekemän ja leipäsi ansaitseman, sanotaan ryppyotsaisessa vanhan kansan sananlaskussakin. Vielä nykyäänkin kuulen monen ihmisen suusta tarinoita siitä, kuinka esimies on heidän työpaikallaan hermostunut, kun työntekijöillä näyttää hänen mielestään olevan työtä tehdessään liian hauskaa. ”Ei tänne ole tultu nauramaan ja leikkiä laskemaan, vaan työtä tekemään”, on tällöin kuulunut tyly esimiehen kommentti. Meissä selvästikin istuu vielä lujassa se käsitys, että vakava ihminen on uskottavampi kuin ihminen, joka on iloinen ja vitsikäs. Mutta miksi on näin? Eikö muka työpaikkahuumorilla ole mitään sijaa ja merkitystä työelämässä? Onko työnteko tehty liian vakavaksi ja sitä kautta myös ahdistavaksi?
Tämänkertaisessa kirjoituksessani pyrin hieman valottamaan huumorin merkitystä työnteossa, työpaikan ilmapiirissä sekä työn tehokkuudessa ja tuottavuudessa. Wikipediassa huumori määritellään ”vuorovaikutuksen ja viestinnän muodoksi, jonka tarkoituksena on tehdä ihmisiä iloisiksi sekä naurattaa ja purkaa jännitystä. Huumori voi kummuta ylemmyydestä ja vahingonilosta, yllättävästä vastakohtaisuudesta, tai sen tarkoituksena voi olla tarjota huojennuksen tunne. Huumorintajulla taas viitataan huumorin hyödyntämisen taitoon, sen ymmärtämiseen ja sen arvostamiseen. Huumoria voi käyttää muun muassa ihmissuhteiden ylläpitoon tai oman olon parantamiseen”.
”Huumori on yksi tärkeimmistä ryhmän jäsenten keskinäistä vetovoimaa voimistava tekijä”
Tämä em. huumorin määritelmä tuo hyvin esille, että huumoria voidaan pitää keskeisenä osana meidän ihmisten elämää. Me ihmiset olemme sosiaalisia olentoja ja haluamme kuulua arvostettuina jäseninä erilaisiin ryhmiin. Huumori on yksi tärkeimmistä ryhmän koheesiota eli ryhmän jäsenten keskinäistä vetovoimaa voimistava tekijä. Tämä näkyy hyvin myös työelämässä ja erilaisissa organisaatioissa. Hyvän huumorin on todettu tutkimuksissa lisäävän työpaikalla viihtymistä sekä vaikuttavan myönteisesti myös organisaation toiminnan tehokkuuteen. Tämän vuoksi nauru ei pelkästään siis lisää ikää, vaan se nostaa myös tehokkuutta.
”Työpaikkahuumori on yhdessä kasvamista”
Suomalainen huumoritutkija Pirjo Vesa on kuvannut mainiosti huumorin merkitystä ihmisyhteisöissä ja näin ollen myös työyhteisöissä sanomalla, että ”huumori on yhteisöllistä liimaa”. Tähän voisi vielä lisätä, että työpaikkahuumori on myös yhdessä kasvamista. Tällä tarkoitan sitä, että huumori työpaikalla ei ole pelkkää vitsien kertomista ja kepposten tekemistä, vaan se perustuu useimmiten, ja parhaimmillaan, tilannehuumoriin. Tilannehuumori ei taas välttämättä välity sanojen kautta, vaan se on elämyksellistä ja perustuu enemmänkin koettuun tilanteeseen ja siihen liittyvään kehon kielen ilmaisuun, kuten esimerkiksi ilmeisiin, eleisiin ja äänenpainoihin. Tämän takia työyhteisön ulkopuolinen, tai uusi työntekijä, ei välttämättä aina ymmärrä, vaikka hänelle asia kerrottaisiinkin, minkä takia kaikki muut räjähtävät nauruun. Työyhteisöön ja sen huumoriin täytyy ensin kasvaa ja tilanteet pitää itse kokea. Lisäksi huumorilla on monenlaisia tiedostamattomia vaikutuksia yhteisöissä. Sen avulla kyetään mm. määrittelemään työyhteisön jäsenten keskinäisen vuorovaikutuksen rajoja. Työpaikkahuumori kertoo siis omalla tavallaan sitä, mistä saa puhua ja mistä taas ei.
”Työpaikkahuumorin voidaan katsoa syntyvän hierarkiasta”
Perinteisen työpaikkahuumorin voidaan katsoa syntyvän hierarkiasta. Klassinen huumorin aihe on tilanne, jossa esimiehellä ja hänen alaisellaan on jonkin asteen erimielisyyttä jostakin työhön liittyvästä asiasta. Tilanne etenee siten, että jossakin vaiheessa ilmenee, että alainen on ollut asiassa täysin oikeassa ja esimies taas väärässä. Tästä ”nurinkurintilanteesta” riittää iloa organisaatiossa pitkäksi aikaa. Toinen työpaikkahuumorin hierarkiaan liittävä asia on siinä, että esimiesten vitseille nauretaan enemmän kuin alaisten tai toisten työkavereiden jutuille, vaikka esimiesten vitsit eivät välttämättä mitään erityisen briljantteja olekaan.. Tämä esimiesten vitseille nauraminen perustuu eräänlaiseen työpaikkakoodistoon ja tapakulttuuriin, minkä mukaan jo hyviin tapoihin kuuluu nauraa hierarkiassa itseään ylemmän vitseille.
”Työpaikkahuumorissa kyseenalaistetaan sekä hierarkiasuhteita että virallisia normeja ja sääntöjä”
Organisaation hierarkia ja työpaikkahuumori mahdollistaa kahden sisäkkäisen kulttuurin syntymisen työpaikoille. Toista ja ulospäin enemmän näkyvää kulttuuria voidaan pitää ns. virallisena organisaation toimintaan liittyvänä yläkulttuurina ja toista taas enemmän tai vähemmän epävirallisena huumorin kyllästämänä alakulttuurina. Virallinen yläkulttuuri perustuu julkilausuttuihin arvoihin, normeihin ja sääntöihin epävirallisen alakulttuurin ollessa epämuodollisempaa, symbolirikasta perustuen ns. todellisille arvoille. Tämän takia mitä kauempana todelliset arvot ovat julkilausutuista arvoista, sitä selkeämmin alakulttuuri poikkeaa yläkulttuurista. Työpaikkahuumorissa kyseenalaistetaan sekä hierarkiasuhteita että virallisia normeja ja sääntöjä. Lisäksi huumorin avulla ylennetään ja alennetaan ihmisten statusasemia joskus hyvinkin rankalla kädellä.
Mielenkiintoista kyllä, työpaikoilla viljellyssä huumorissa on yhteneviä piirteitä jo keskiajalla esiintyneeseen narri- ja karnevaalikulttuuriin, jossa valtaapitäviä pilkattiin ja kritisoitiin huumorin ja satiirin keinoin. Narrien ja karnevaalien avulla venytettiin virallisia hyvän maun ja tapojen rajoja. Kansa nautti, kun yhteiskunnan ”kermaa” ja heidän tekemisiään sai vapaasti nauraa karnevaaliesityksissä ja narrien juttujen kautta pelkäämättä joutuvansa valtaapitävien rangaistavaksi. Yläluokan oli silloisissa kulttuureissa siedettävä tällainen toiminta. Tällöin narrikulttuuri toimi eräänlaisena yhteiskunnan ”varaventtiilinä”, jossa jokapäiväisen raskaan elämän paineet oli mahdollista purkaa huumorin avulla ulos ilman, että tilanne kehittyi hallitsevalle luokalle vaaralliseksi kansan kapinoinnin ja vallankumouksellisen toiminnan kautta. Tämän lisäksi monissa kulttuureissa tiedetään olleen myös ns. ”väärän kuninkaan päivä”. Tällä tarkoitetaan sitä, että valtakunnassa yhden päivän ajaksi valtion ”viralliseksi” johtajaksi nimettiin joku tavallinen kansalainen, joka sai sen päivän aikana pompottaa, ainakin nimellisesti, myös valtaapitäviä, jopa itse maan hallitsijaa. Nykyaikaisissa organisaatioissa vastaavanlaisena päivänä voidaan pitää organisaation pikkujoulujuhlia, joissa huumorin ja erilaisten ohjelmanumeroiden avulla voidaan asettaa organisaation johtoa ja esimiehiä naurunalaisiksi. Näin hierarkiaan liitettynä huumori rikkoo asioiden tuttuja merkityksiä ja erilaisten virallisten käsitysten välisiä yhteyksiä.
”Työpaikkahuumori voidaan jakaa positiiviseen ja negatiiviseen huumoriin”
Tässä yhteydessä on kuitenkin muistettava, että kuten jo aikaisemmin kertomassani Wikipedian määritelmässä tuli esille, huumori voidaan jakaa monenlaisiin alaluokkiin ja tyyppeihin. Tietenkin voisin nyt ottaa esille tutkijaminäni ja räväyttää esiin monenlaisia tieteellisiä määritelmiä huumoriluokista, mutta voin asiaa yksinkertaistaen jakaa huumorin kahteen suurempaan ryhmään eli positiiviseen ja negatiiviseen huumoriin. Negatiivinen huumori on ihmistä loukkaavaa ja häntä muusta yhteisöstä eristävää. Se, mikä taas on loukkaavaa, on hieman vaikeammin määriteltävissä. Huumori voi olla rajuakin, mutta jos se ei alenna kenenkään arvoa ihmisenä, sitä ei voi pitää loukkaavana. Sitä paitsi kukaan ei saisi olla niin herkkähipiäinen, että kokisi lähes kaiken huumorin loukkaavana. Loukkaavana huumorina voidaan pitää sellaista huumoria, joka kohdistuu ihmisen persoonaan, rotuun, ikään, sukupuoleen, fyysisiin tai psyykkisiin ominaisuuksiin tai muuten alentaa hänen ihmisarvoaan muiden silmissä. Sitä on pidettävä loukkaavana, vaikka kaikki muut, paitsi kohde itse, kokisivat asian hauskana. Tätä asiaa selventääkseni kerron seuraavassa pienen esimerkin.
”Tommi (nimi muutettu) työskentelee rakennusalan yrityksessä rakennusmiehenä. Hän on joviaali ja ystävällinen kaveri, mutta ei ole mikään penaalin terävin kynä. Tämän ovat muut työkaverit hänen miesvaltaisessa työyhteisössään selvästi havainneet. He usein laskevat leikkiä hänen kustannuksellaan ja nauravat makeasti Tommin mennessä lankaan. Yksi jekku oli sellainen, että Tommia pyydettiin menemään apteekkiin kottikärryjen kanssa ostamaan auton akkuun vaihtovirtaa. Ja Tommi yksinkertaisuudessaan meni tuohon ansaan. Tämä tietenkin herätti kaikissa muissa, paitsi Tommissa, suurta hilpeyttä.”
Tämä äskeinen Tommin esimerkki kuvastaa hyvin sitä, että negatiivissävyinen työpaikkahuumori usein vähitellen voi muuttua työpaikkakiusaamiseksi, jollei siihen ajoissa puututa. Milloin sitten työpaikkahuumori muuttuu leikistä työpaikkakiusaamiseksi? Alussa se ehkä onkin pelkkää leikinlaskua, mutta mitä tehdä, kun muutos tapahtuu? Mielestäni muutos kiusaamiseksi tapahtuu silloin, kun juttujen kohde on selvästi kertonut ”vitsinvääntäjille”, että hän ei pidä heidän pelistään. Tällöin muut saavat tietää hänen ajatuksensa sekä hänen tuntemuksensa. Jos tällöin jutut huumorin varjolla vielä jatkuvat, muuttuu asia kiusaamiseksi. Tämän jälkeen puhutaan jo vakavista asioista.
”Positiivinen työpaikkahuumori on yhteisöllistä ja sosiaalistavaa”
Positiivinen työpaikkahuumori on yhteisöllistä ja ihmisiä työyhteisöönsä sekä työkavereihinsa sosiaalistavaa. Siinä voidaan pilailla ronskillakin tavalla jonkun ihmisen tekemisistä ja puhumisista, mutta siitä huolimatta siinä ei loukata ihmistä ihmisenä. Lisäksi suurena erona negatiiviseen huumoriin on siinä, että juttujen kohde vaihtelee eli se ei kohdistu pelkästään yhteen tai muutamaan henkilöön. Esimiestäkin näissä jutuissa kohdellaan suhteellisen inhimillisesti. Positiivinen huumori on tilanteeseen liittyvää ja siihen sopivaa sekä myös tervehdyttävää. Positiivisessa työpaikkahuumorissa tärkeä asia on myös se, että siinä osataan nauraa myös itselleen ja omille mokilleen. Itselleen nauraminen tuo esille työyhteisöstä sen tärkeän seikan, että siellä luottamus toimii muihin ihmisiin. Tällöin ihminen voi pitkälle olla oma itsensä ilman pelkoa selän takana puhumisista Tähän osaltaan perustuu hyvä yhteishenki työyhteisössä. Positiivista huumoria tutkittaessa on havaittu, että tämän tyyppistä huumoria heittävät pidetyt, arvostetut ja työnsä osaavat työntekijät. Heillä on tilanteisiin ja kohteisiin sopivan leikin laskemisen taito. Tämä aiheuttaa myös, että nämä huumorin mestarit ovat myös saavuttaneet työyhteisössään selkeän valta-aseman hyvän huumorintajunsa ja tarinaniskemistaitojensa avulla.
Johtajilla ja esimiehillä on suuri rooli, millaista huumoria työpaikoilla harjoitetaan. Ensinnäkin, heidän pitää kyetä ymmärtämään, millainen huumori on positiivista ja siten sallittua huumoria sekä mikä taas on negatiivista ja työyhteisön ilmapiiriä heikentävää. Lisäksi heillä pitää olla tarpeeksi rohkeutta puuttua asioihin, jos he huomaavat juttujen menevän negatiiviseen suuntaan. Toiseksi, esimiehillä pitää olla tarpeeksi hyvä itsetunto sietääkseen myös heihin itseensä kohdistuvaa, ja joskus jopa roisia, huulenheittoa. Toisaalta heidän pitää myös tiedostaa, millaista huumoria he itse voivat työyhteisössään harjoittaa sekä missä tilanteissa huumorin käyttö yleensäkin on sallittua ja hyvän maun mukaista. Heidän on muistettava, että tässäkin asiassa esimiehen esimerkki antaa tärkeän viestin muille työyhteisön jäsenille. Tämän huumorin ymmärtäminen ja käyttäminen vaatii esimiehiltä hyvää tilannetajua sekä tunneälyä ja tunnejohtamisen taitoa.
”Hyvät esimiehet ymmärtävät hyvän huumorin ja naurun merkityksen organisaation toiminnassa”
Hyvät esimiehet ymmärtävät myös hyvän huumorin ja naurun merkityksen organisaation toiminnassa. Helpottava ja luonteva nauru edesauttaa monien työhön ja ihmissuhteisiin liittyvien stressitilanteiden hoitamista parantaen samalla myös ihmisten välisiä suhteita. Oikein käytettynä huumori luo työyhteisöön viihtyvyyttä, lisää työtyytyväisyyttä sekä parantaa työn tehokkuutta nostaen samalla organisaation tuottavuutta. Vapauttava nauru sosiaalistaa ja luo hyvää yhteishenkeä. Taitavat johtajat ymmärtävät myös hyvän huumorin ja innovatiivisuuden välisen yhteyden. Nauru ja leikkimielisyys sytyttävät luovuutta ihmisissä ja jos sitä osaa johtaa oikein, se voi tuottaa uusia keksintöjä, hyviä kehitysideoita sekä voi edesauttaa monien monimutkaistenkin ongelmien ratkaisemisessa.
Seuraavassa vielä pieni lista, miksi hyvää ja positiivista huumoria voidaan pitää yhtenä avaintekijänä hyvän menestyksen saavuttamisessa työssä ja työyhteisön toiminnassa.
Hyvä ja positiivinen huumori
- on tärkeä osa ihmisyyttä
- edesauttaa sitä, että muut ihmiset nauttivat tehdä työtä kanssasi
- on paras stressin voittaja
- inhimillistää
- rentouttaa ja helpottaa haastavien tilanteiden menestyksekkäässä hoitamisessa mm. asiakkaiden ja kollegoiden kanssa
- on yksi luovan ajattelun avaintekijöistä
- auttaa luottamuksen rakentamisessa ihmisten välille
- tehostaa työmoraalia
- tuo esille, että huumorintajuiset ihmiset ovat yleensä helposti lähestyttäviä
- edesauttaa organisaatiosi myönteistä erottautumista kilpailijoistaan
- lisää tehokkuutta ja tuottavuutta
- laajentaa näkemystä ihmisistä ja asioista
- rakentaa ihmisten välistä yhteisymmärrystä
”Positiivinen huumori on keskeinen osa työntekoa”
Monilla työpaikoilla on vähitellen alettu huomata, että hyvällä huumorilla on monia myönteisiä vaikutuksia organisaation toimintaan. Tämä toivottavasti johtaa yleisesti ottaenkin siihen, että iloisuutta, hyvää oloa ja naurua ei enää pidetä pelkkänä pinnallisena käytöksenä tai merkkinä ihmisen epäuskottavuudesta. Näin huumoria ei enää tarvitse pitää työajan tuhlauksena ja väärinkäyttönä.. Positiivinen huumori on kuitenkin keskeinen osa työntekoa ja, kuten on jo kerrottu, se osaltaan parantaa tehokkuutta ja työn tuottavuutta. Lisäksi rento yhdessäolo tuo työyhteisöön avoimutta, lisää ihmisten välistä luottamusta sekä parantaa merkittävästi työhyvinvointia. Huumorin hyödyntäminen organisaation toiminnassa edellyttää kuitenkin sitä, että työyhteisöissä tulee antaa aikaa ja mahdollisuuksia huumorin viljelemiseen. Tämä taas vaatii sitä, että ihmisille pitää antaa mahdollisuuksia olla välillä yhdessä. Tämän takia esimerkiksi yhteiset kahvi- ja ruokatauot ovat elintärkeitä hetkiä huumorin syntymisessä.
Esa Lehtinen
Tarvittaessa olen valmis pitämään innostavia teemaluentoja erilaisissa organisaatioissa niin johtajuudesta, johtamisen eri alueista kuin myös työyhteisöjen toiminnan kehittämisestä. Näitä luentoja on mahdollista pitää myös etäluentoina. Yhteyttä minuun voi ottaa joko puhelimitse: 0500-699818 tai sähköpostitse: esa.lehtinen@kec.fi