Usein hyvää johtajuutta koskevat listaukset ja keskustelut menevät täysin ”överiksi”. Johtaja kuvataan niissä ominaisuuksiltaan ja taidoiltaan joko kaikki mahdolliset superlatiivit sisältäväksi Supermieheksi ja -naiseksi tai sitten yhden tai kahden ”supertaidon” omaavaksi kyborgiksi. Tässä usein turhassa luokittelukeskustelussa unohdetaan se tosiasia, että jokainen johtaja on ihminen, jolla on, kuten kaikilla muillakin ihmisillä, vahvuuksia ja heikkouksia. Mielenkiintoista näissä johtajan plus- ja miinuslistauksissa on, että selvästi on olemassa muutamia ominaisuuksia, jotka selvästi sekä ymmärretään väärin ja tulkitaan pääosin liian negatiivisesti. Yksi tällainen ominaisuus on ”herkkyys”. Heti kun tuota termiä käyttää johtajuuden yhteydessä, ihmiset ajattelevat, että herkkä johtajahan on itkupilli ja vellihousu, joka voi pillahtaa itkuun koska tahansa ja hänen yli kävellään jatkuvasti. Tätäkö muka on herkkyys? No hei haloo, ei tosiaankaan! Toinen vastaavanlainen termi on ”nöyrä”. Heti monelle tulee mieleen vartalo mutkalla laahustava ja katseensa maahan suuntaava selkärangaton ihmispolo, joka nöyristelee kilvan kaikkia ympärillään olevia ihmisiä. Eihän nöyryyden tarvitse olla tämänkaltaista! Voihan itseensä luottava ihminen olla kohtelias, vaatimaton ja muut huomioon ottava olematta kuitenkaan nöyristelevä. Kolmantena väärin tulkittuna asiana puhuttaessa hyvästä johtamisesta liittyy usein sanapariin ”tunteet” ja ”johtajuus”. Monen mielestä vieläkään johtaja ei saa näyttää tunteitaan, saati sitten puhua niistä! Miksi muka näin? Minkälaista johtajaa nämä herkkyyden, oikeanlaisen nöyryyden ja tunneälyn merkityksen kieltävät ihmiset oikein haluavat, kivikovan tunteettoman despootin vai robotin? No, jos näin on, eipä sitten todellista ihmistä enää johtajana ilmeisesti kaivatakaan.
”Herkkä ihminen elää täysillä ja käyttää havaintoja tehdessään täydellä teholla tunteitaan ja kaikkia aistejaan”
Tässä kirjoituksessani keskityn johtajan herkkyyteen. Mitä tuolla herkkyydellä oikein tarkoitetaan? Suomenkielinen sana ”herkkyys” ei oikeastaan paljon asiaa avaa, mutta englanninkielinen sana ”sensitivity” sen sijaan kertoo asiasta enemmän. Sen alkumuotona voi pitää sanaa ”sense” eli suomeksi ”aistia”, ”tuntea”. Tämä nyt ei varmaankaan ole kieliasiantuntijoiden tulkinta asiasta, mutta olisi mahtavaa ajatella, että herkkä ihminen elää täysillä ja käyttää havaintoja tehdessään tehokkaasti tunteitaan ja kaikkia aistejaan. On tärkeää tiedostaa, että oikeanlainen herkkyys ei tee ihmisestä muiden ylikävelyä kokevaa ovimattoa, vaan herkkyys tekee ihmisestä inhimillisen. Se merkitsee muiden ihmisten huomioonottamista, pyrkimystä heidän ymmärtämiseensä sekä heijastaa ihmisestä hehkuvaa lämpöä hänen kuitenkin pitäen kiinni omista odotuksistaan. Johtajuudessa tämä merkitsee sitä, että herkät johtajat pyrkivät ymmärtämään omien työntekijöittensä kokemuksia, näkemyksiä sekä emotionaalisia tarpeita.
”Herkkyys antaa ihmiselle sisäistä voimaa olla vahva, kyvykäs ja menestyvä jopa silloin, kun hän kohtaa vastoinkäymisiä”
Monissa tutkimuksissa on tuotu esille, että herkkyys kauniita asioita, ihmisiä, maisemia ja omaa ympäristöään kohti on varsin yleistä älykkäille ja lahjakkaille ihmisille. Herkkyys antaa ihmiselle sisäistä voimaa olla vahva, kyvykäs ja menestyvä jopa silloin, kun hän kohtaa vastoinkäymisiä. Lisäksi se varoittaa vaaroista. Herkkyyden merkitys korostuu erityisen hyvin ihmisten välisissä vuorovaikutustilanteissa, sillä herkkyyttä voidaan pitää empatian perustana. Herkkyys antaa kyvyn rakentaa kompromisseja ihmissuhteissa, mitkä taas edistävät ihmisten keskinäistä ymmärrystä, arvostusta sekä kunnioitusta. Lisäksi se auttaa tunnistamaan toisten ihmisten tarpeita ja tunteita, saa ihmisen ymmärtämään oman käyttäytymisen vaikutukset toisten ihmisten käyttäytymiseen sekä saa ihmisen löytämään positiivisia ratkaisuja konfliktitilanteisiin huolimatta eri ihmisten arvomaailmojen erilaisuudesta. Kuitenkin on hyvä muistaa, että herkkyys on kaksiteräinen miekka. Se voi johtaa joko myönteiseen vuorovaikutukseen tai toisaalta egoistiseen käyttäytymiseen. Tämä jälkimmäinen vaihtoehto kertoo sen, että näin toimiva ihminen on jo liian herkkä.
Jos johtajalla on herkkyyttä, niin hänellä on monia herkkyyttä esille tuovia johtamistaitoja. Nämä tekevät hänestä luonnostaan johtajan. Ensimmäiseksi, herkällä johtajalla on usein ilmiömäinen kyky muistaa yksityiskohtia asioista ja ihmisistä. Tämä ehkä tuntuu ensin pikkujutulta, mutta sitä se ei lopulta välttämättä olekaan, sillä näillä yksityiskohtien muistamisella voi olla hyvinkin paljon vaikutusta myös kokonaiskuvaan, esimerkiksi lujittamalla ihmisten yhteistyösuhteita. Jos esimerkiksi johtaja muistaa asiakkaansa juovan mieluimmin teetä kuin kahvia tai tuntee jonkun työntekijänsä lapsen nimen, osoittaa hän tällä arvostavansa muita ihmisiä. Tällä hän tuo esille sen, että jokainen ihminen on yksilö ja hänellä on arvo johtajan silmissä. Yksityiskohtien muistaminen liittyy myös siihen, että herkkä johtaja tiedostamalla työntekijöiden yksilölliset kehittämistarpeet, pitää huolta työyhteisön kehittämisestä ja työilmapiirin viihtyisyydestä.
”Luotettavuus sekä sanojen ja tekojen yhdenmukaisuus saa aikaan sen, että herkkiä johtajia kuunnellaan ja heidän puhettaan uskotaan”
Toiseksi, herkän johtajan vahvat tunteet luovat luottamuksen kulttuuria organisaatioon eivätkä salli petkuttamista. Herkistä johtajista voi ehkä sanoa moniakin negatiivisia asioita, mutta epärehellisiksi heitä ei voi kutsua. Koska he kokevat asioita voimakkaasti, he erittäin harvoin ovat epärehellisiä tunteistaan tai yleisesti ottaen mistään muustakaan asiasta. Työpaikoilla tällä on suuri merkitys, sillä työntekijöiden pitää luottaa siihen, että heidän johtajansa on rehellinen ja hänen sanaansa voi luottaa. Tämä luotettavuus sekä sanojen ja tekojen yhdenmukaisuus saavat aikaan sen, että herkkiä johtajia kuunnellaan ja heidän sanomaansa pidetään uskottavana.
Kolmanneksi, johtajan korkea tietoisuus omista ja muiden tunteista luo viihtyvyyttä muissa ihmisissä. Herkät johtajat eivät ainoastaan ymmärrä toisten ihmisten tunteita, vaan he myös huomaavat muiden tunnetilat sekä niiden muutokset nopeammin kuin vähemmän herkät johtajat. Tämä on erittäin tärkeä kyky johtajalla, sillä näin hän kykenee reagoimaan mahdollisimman nopeasti, jos hän esimerkiksi havaitsee jonkun työntekijän tekevän työtään jaksamisen äärirajoilla. Tällöin johtaja voi käydä kysymässä työntekijän vointia, helpottaa hänen työtaakkaansa tai ohjata hänet tarvittaessa työterveydenhuollon piiriin. Lisäksi johtajan tietoisuus tunteista tekee hänestä myös hyvän kuuntelijan. Kokiessaan asian tärkeäksi hän varaa aikaa keskusteluille sekä keskittyy kuuntelemaan täysin keskustelukumppaninsa asiaa.
Neljänneksi, johtajan herkkyys tekee hänestä muita ihmisiä inspiroivan innoittajan. Toisten ihmisten inspiroiminen ei ole aivan yksinkertainen tehtävä. Se edellyttää kykyä voittaa ensin muut puolelleen. Tämä taas luonnistuu parhaiten sellaiselle johtajalla, jolla on riittävän paljon tunne- ja tilanneherkkyyttä. Herkkä johtaja osaa valita juuri ne oikeat sanat, jotka osuvat kohdalleen ja saavat ihmiset innostumaan. Johtajan oma innostuminen ja siihen liittyvä vahvojen tunteiden näyttäminen sytyttää innostuksen liekin myös muissa ihmisissä ja motivoi heitä suuriin tekoihin. Yleisesti ottaen voidaankin sanoa, että ihmiset ovat valmiita seuraamaan erityisesti juuri niitä johtajia, jotka intohimoisesti näyttävät, mihin he todella uskovat.
Viidenneksi, herkkä johtaja muistaa omat virheensä pyrkien samalla oppimaan niistä. Yksi asia, mitä herkät johtajat todella vihaavat, on omat virheet ja niiden tekeminen. Tämän vuoksi päätöksentekoprosessissaan he pyrkivät etukäteen analysoimaan kaikki mahdolliset vaihtoehdot ennen varsinaista päätöstään. Tämänkaltainen strateginen ajattelu tekee heistä hyviä päätöksentekijöitä. Jos he havaitsevat päätöksen olevan väärä, analysoivat he tapahtuneet virheet eivätkä enää tee samaa virhettä uudelleen. Voidaankin sanoa keskivertojohtajien keskittyvän lähinnä onnistumisiinsa, kun taas herkät johtajat keskittyvät enemmän epäonnistumisiin, joita työstämällä ja analysoimalla he kehittyvät entistä paremmiksi johtajiksi. Tällainen asenne antaa heille uskottavuutta vaatia myös muilta laadukasta työtä, koska he vaativat itseltään myös paljon.
Kuudenneksi, herkkä johtaja tiedostaa oman rajallisuutensa ja tämän vuoksi hän osaa luonnostaan delegoida. Koska herkän johtajan johtajuus perustuu luottamukseen ja asioiden priorisoimiseen, hän ei syyllisty mikromanageeraukseen. Hänelle ei tule mieleenkään puuttua muiden töiden yksityiskohtiin. Hän luottaa siihen, että jokainen työntekijä kykenee suoriutumaan omista työtehtävistään ilman hänen jatkuvaa valvontaansa. Tämän vuoksi hän pystyykin keskittymään kaikkein tärkeimpiin johtamistehtäviinsä. Lisäksi hän kykenee jakamaan valtaa ja vastuuta myös muille osoittaen näin hallitsevansa myös tärkeän delegoinnin taidon. Tämä edelleen lisää luottamusta johtajan ja hänen työntekijöittensä välillä.
Seitsemänneksi, Herkkä johtaja kykenee sekä vastaanottamaan että myös itse antamaan palautetta rakentavasti. Palautteiden antaminen ja vastaanottaminen on taito, joka erottaa hyvät johtajat huonoista johtajista. Huonot johtajat joko eivät anna palautetta ollenkaan tai sitten he keskittyvät vain raa’an kritiikin antamiseen. Tämä, usein henkilökohtaisuuksiin menevä tai tiettyyn asiaan kohdistamaton, palaute ei todellakaan paranna työntekijöiden suorituksia, vaan se heikentää työilmapiiriä sekä laskee ihmisten itsetuntoa vaikuttaen samalla negatiivisesti myös tuloksiin. Sen sijaan herkkä johtaja ymmärtää miten ja milloin palautetta pitää antaa oikein, jotta se johtaisi parhaimpaan mahdolliseen tulokseen. Hän osaa myös ”lukea” ihmisiä riittävän hyvin ja osaa näin yksilöidä palautteen niin, että se menee parhaiten ja oikealla tavalla läpi kullekin yksilölle. Herkkä johtaja kykenee myös itse ottamaan vastaan palautteita muilta ihmisiltä sekä tekemään tarvittaessa korjauksia omaan johtamiseensa ja toimintaansa.
Kahdeksanneksi, herkkä johtaja tuntee itsensä tarpeeksi hyvin tiedostaakseen oman jaksamisensa rajat. Tehokkaana johtajana hän tietää, milloin on tärkeä huolehtia itsestään, jotta hän kykenisi johtamaan parhaiten myös muita ihmisiä. Hän tietää jo vaistomaisesti, missä vaiheessa hänen on hellitettävä työtahtiaan ja pidettävä jopa tauko työstä ladatakseen akkunsa. Herkistä johtajista ei milloinkaan tule ”työholisteja”, jotka polttavat kynttiläänsä molemmista päistä niin, että jossain vaiheessa he ylitettyään jaksamisensa rajat ajautuvat tekemään huonoja päätöksiä sekä pahimmassa tapauksessa sairastuvat työuupumukseen. Herkkyys saa johtajan tekemään kaikkensa varmistaakseen, että tuntevat olonsa hyväksi. He ymmärtävät, että kun he voivat hyvin, muillakin ihmisillä heidän lähellään on hyvä olla ja asiat heidän ympärillään toimivat sujuvasti ja tehokkaasti. He tiedostavat, että itsensä johtaminen on vähintään yhtä tärkeää kuin muiden johtaminen. Voidaan jopa sanoa, että ”jos et osaa johtaa itseäsi, et osaa johtaa ketään muutakaan”.
”Luovuus erottaa johtajan seuraajasta!”
Yhdeksänneksi, johtajan herkkyys tekee hänet luovaksi. Applen perustaja Steve Jobs sanoi aikoinaan: ”Luovuus erottaa johtajan seuraajasta!” Tällä hän tarkoitti sitä, että parhaimmat johtajat tietävät, että miten luovuus saa heidät itsensä ja heidän seuraajansa erottumaan kilpailijoiden joukosta. Johtajan herkkyys antaa hänelle kyvyn huomioida ympäristöä kaikilla aisteilla. Tämä taas saa hänet tekemään usein asioita varsin omaperäisesti, tai ainakin eri tavalla kuin mitä muut tekevät. Tämä luovuus myös inspiroi hänen seuraajiensa mielikuvitusta. Miksi sitten herkkä johtaja on luova? Hän on luova, koska hän huomaa pieniä ympärillään tapahtuvia asioita. Lisäksi hän kykenee luomaan sellaisen työympäristön työntekijöilleen, mikä nostaa heidän luovuuttaan. Tällainen kollektiivinen luovuus organisaatiossa taas saa aikaan entistä suurempia innovaatioita.
Kymmenenneksi, herkillä johtajilla on taito rohkaista muita ihmisiä. Herkille ihmisille on merkitystä, mitä muut ihmiset ajattelevat heistä. Tämän vuoksi he tunnistavat tarpeen, että meille kaikille on tärkeää saada silloin tällöin rohkaisevia sanoja muilta. Johtajan antama rohkaisu voi tosin toisinaan olla muutakin kuin sanoja, esimerkiksi taputus olkapäille tai työntekijöiden tunne siitä, että johtaja uskoo heihin ja tukee heitä. Erityisen tärkeää rohkaisemisessa on se, että herkkä johtaja osaa myös huonoina päivinä valaa uskoa työntekijöihinsä sekä kiittää heitä kovasta työstä ja rohkaista puskemaan eteenpäin. Tämä jos mikään motivoi työntekijöitä uskomattomiin suorituksiin.
”Hyvä johtajuus ja herkkyys kuuluvat yhteen”
Kuten jo kirjoituksessani on tullut esille, herkkyys ei todellakaan ole mikään heikkous, vaan itse asiassa sitä voidaan pitää vahvuutena. Voidaan jopa sanoa, että herkät ihmiset ovat yksi mahtavimpia aarteita maailmassamme. Lisäksi hyvä johtajuus ja herkkyys kuuluvat yhteen. Herkät johtajat kykenevät tuomaan esille oman rohkeutensa, intohimonsa, sitoutumisensa, kunnianhimonsa sekä osoittavat selkeästi myös luottavansa muihin. Näin he kykenevät inspiroimaan, ohjaamaan sekä näyttämään suunnan työntekijöilleen ja seuraajilleen. Samoin he jatkuvasti pyrkivät kehittämään muiden ihmisten vahvuuksia ja kykyjä sekä rakentamaan tehokkaita tiimejä yhteisten tavoitteiden toteuttamiseksi. Johtajina heillä on kyky luoda suuria positiivisia muutoksia. He eivät näe muita ihmisiä ongelmina, jotka pitää ratkaista tai koe heitä esteinä tiellään, vaan ihmisinä, joita he haluavat oppia ymmärtämään ja saada ymmärtämään myös heitä itseään. Herkät johtajat ovat hyviä johtajia, koska he tiedostavat, että toisten ihmisten kunnioittaminen, kyky ja halu kuunnella sekä kyky empatiaan mahdollistavat positiivisen ja inspiroivan ilmapiirin syntymisen. Tätä he tavoittelevat kaikessa, mitä he tekevät.
Esa Lehtinen
Tarvittaessa olen valmis pitämään innostavia teemaluentoja erilaisissa organisaatioissa niin johtajuudesta, johtamisen eri alueista kuin myös työyhteisöjen toiminnan kehittämisestä. Näitä luentoja on mahdollista pitää myös etäluentoina. Yhteyttä minuun voi ottaa joko puhelimitse: 0500-699818 tai sähköpostitse: esa.lehtinen@kec.fi